Helsingin Sanomat julkaisi eilen, 28.8.2018 Berliinin kirjeenvaihtajansa Anna-Liina Kauhasen kommenttipuheenvuoron, jonka otsikkona on ”Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta”.

Kauhasen kohtuullisen lyhyen kirjoituksen otsikko ja kuvateksti mukaan lukien tekstistä löytyy sana ”äärioikeisto” 15 kertaa. ”Natsi” jää pahasti alakynteen, sillä sana mainitaan ”vain” neljä kertaa.

Rivien välistä Kauhanen antaa ymmärtää Vaihtoehto Saksalle (AfD) –puolueen olevan syyllinen ”äärioikeiston” nousuun. Kauhanen kirjoittaa:

”Juuri Saksin osavaltio on se, missä äärioikeisto tekee itsestään salonkikelpoista. Täältä kumpusi Saksan uuden oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolueen eli AfD:n nousu Saksan liittopäiville.”

Viimeiset kolme vuotta on valtamediassa jatkunut sama trendi. Aiemmin alkaneen rasisti- ja ksenofobi- sekä islamofobi –nimittelyn rinnalle on valtamediassa nostettu sana äärioikeisto, joka yhdistetään usein sanaan natsi tai uusnatsi.

Suomessa toimittaja saanee toimituksen johdolta bonusta, jos mainitsee samassa yhteydessä perussuomalaiset. Kauhaselle yksi piste siitä, että hän unohtaa tällä kertaa persut.

Kauhasen kirjoituksessa pistää monotonisen äärioikeisto-sanan toiston lisäksi toinenkin asia silmään. Hänen tekstistään ei löydy yhtään kertaa sanoja anarkisti, antifa tai vasemmisto, joiden edustajista ”vastamielenosoitusten” edustajat lähes aina koostuvat. Chemnitzissä joukkoja johti saksalaismedian (Focus) mukaan vasemmistopuolue Linken edustaja Tim Detzner.

Kauhanen päättää kirjoituksensa dramaattisen oloiseen kappaleeseen:

”Suunta on juuri nyt vaarallinen. Hyvää Chemnitzin kaaoksessa on se, miten tiukasti valmius väkivaltaan nyt tuomitaan. Äärioikeisto näytti, että sen uhka on otettava todesta.”

Asiaa pohtiessa on syytä tehdä aikahyppy taaksepäin ja muistella mitä tapahtui Hampurissa, Saksassa, reilu vuosi takaperin, kun G20 -maiden edustajat kokoontuivat.

Hampurissa anarkistit ja vasemmistolaiset vandalisoivat kaupunkia miljoonien edestä, mutta mikä pahinta, 476 poliisia loukkaantui suorittaessaan virkatehtäväänsä.

Anarkistien ja vasemmistolaisten väkivaltainen toiminta oli suora hyökkäys yhteiskuntaa vastaan. Poliisi edustaa yhteiskunnassa lakia ja järjestystä tarkoituksena ehkäistä rikollisuutta ja suojata lainkuuliaisia kansalaisia pahalta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen joka pyrkii vahingoittamaan poliisia, hyökkää käytännössä vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan.

Näin on riippumatta siitä, pitääkö joku yksittäinen ihminen poliisista vai ei tai onko joku poliisi joskus syyllistynyt rikoksiin. Mielipiteillä ja yksittäisten poliisien mahdollisella virheellisellä toiminnalla ei ole merkitystä poliisin yhteiskunnallista roolia ajatellessa.

Länsimainen yhteiskunta ilman poliisia on hyvin pian anarkistinen yhteiskunta, tämän ymmärtää jokainen, jolla on aivot millä ajatella.

Hampurin mellakoiden aikana poliisi toteutti pari sataa kiinniottoa. Suurimman huomion sai Saksan vasemmistolaisen Linke-puolueen toimihenkilö Roberto P., joka tuomittiin vuoden 2017 lokakuussa ehdottomaan 1,5 vuoden vankeuteen. Hän oli heittänyt palavan Bengali-soihdun päin poliisin ylävartaloa. Soihdun lämpötilaksi kerrotaan 1 600 – 2 000 astetta.

Linke on Euroopan vasemmistopuolueen jäsen, saman yhteisön, johon vuonna 2009 liittyivät vasemmistoliitto (vas) ja SKP (Suomen kommunistinen puolue).

Vuoden 2018 tammikuussa Bild-lehti kertoi toisesta tuomiosta, kolmen ja puolen vuoden vankeudesta, jonka Christian R. sai heitettyään poliisia rikkilyödyllä, teräväreunaisella olutpullolla. Poliisi loukkaantui lievästi osumasta.

Hampurin mellakoiksi muuttuneissa mielenosoituksissa oli mukana suomalaisia, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajia, esimerkiksi Itä-Helsingin vihreiden puheenjohtaja. Käsitykseni mukaan vihervasemmistolaiset matkasivat Hampuriin bussikuljetuksin, joiden maksuun kaikki suomalaiset ovat osallistuneet, koska järjestöt saavat yhteiskunnalta avustuksia. Onko vihervasemmiston innolla osallistua vandaali- ja väkivaltatoimintaan seurauksia avustusrahojen vähenemisen muodossa? Tuskin, mutta uskon, että perussuomalaisten nuorten kohdalla media löisi rumpua niin kauan, että saa haluamansa lopputuloksen.

Kirjoittiko Helsingin Sanomien Saksasta raportoiva toimittaja tai kuka hyvänsä HS:n toimittaja Hampurin jälkilöylyissä artikkelin, jonka lopuksi totesi:

”Suunta on juuri nyt vaarallinen. Hyvää Hampurin täydellisessä kaaoksessa on se, miten tiukasti valmius väkivaltaan nyt tuomitaan. Vasemmisto ja anarkistit näyttivät, että niiden uhka on otettava todesta.”

Chemnitzin osalta on huomioitava, että useiden paikalla olleiden ja joidenkin saksalaismedioiden mukaan on kummallista, että maahanmuuttajien tuottamaa raakaa ja toistuvaa väkivaltaa vastaan nousseita ihmisiä nimitellään äärioikeistolaisiksi ja jopa natseiksi. Ikään kuin tavallisten ihmisten pitäisi hyväksyä yhteiskunnan valuminen kohti anarkiaa ja väkivaltaa.

Valtamedia on jo pitkään toteuttanut periaatetta, jossa se syyllistää juuri niitä, jotka toivovat eniten rauhaa ja tasapainoa yhteiskuntaan. Samalla valtamedia puolustelee ja pimittää niiden (poliitikot, vasemmisto, maahanmuuttajat) osuutta, jotka ovat joko välittömästi tai välillisesti syyllisiä väkivaltaan. Uhrit jäävät yleensä unohduksiin, jos he ovat kantaväestön edustajia.

Missä vaiheessa suomalainen valtamedia hyväksyy tosiasiat ja nostaa kissan pöydälle? Sama kysymys koskee lähes kaikkia länsieurooppalaisia medioita.

Kissa tarkoittaa juurisyytä länsieurooppalaisten yhteiskuntien rapautumiselle. Oikea vastaus ei ole syrjäytyminen, ei myöskään eriarvoistuminen. Kissan oikea nimi alkaa iillä, vaikka sitä kutsutaan usein myös hämäävällä termillä monikultturismi.

Kissa on ollut toistaiseksi niin pelottava ja vaikutusvaltainen, että länsipoliitikot ovat kumartuneet sen edessä. Olisiko nyt aika suoristaa selkä ja näyttää kissalle, mistä talon ovi löytyy?

Kun tarkastelee aihetta ison kuvan mukaisesti, voi todeta, että Saksa saa nyt sitä mitä on tilannut jo vuosien ajan. Sitä samaa on tilannut myös Ruotsi, ja kuten tiedetään, saanut tilaamansa yhteiskunnan. Listaan voidaan liittää ainakin Ranska, Britannia ja Belgia. Niiden noudattama pitkän aikavälin politiikka on johtanut yhteiskunnallisiin ongelmiin, joiden ratkaiseminen tulevina aikoina ei ole haasteellista vaan lähes mahdotonta.

Kuinka väkivaltaiseksi useiden eurooppalaisten kaupunkien elämä tulevaisuudessa ajautuu, sitä en halua veikata, mutta ymmärrän erittäin hyvin, että ongelmille ei taida enää löytyä kovin kaunista ratkaisua.

Suomi on seurannut länsieurooppalaista mallia muutaman vuoden jälkijunassa, mutta poliittisen johdon toimet eivät osoita sellaisia heräämisen merkkejä, joiden mukaan olisi aikomus tehdä selkeä suunnanmuutos. Oppositiossa istuvilta vihervasemmistolaisilta ei kukaan edes muutosta odota, sillä ne ovat osoittaneet jo kymmeniä kertoja seisovansa vandalismia ja väkivaltaa yhteiskuntaan tuottavien tahojen takana ja tukena.