Blogi: Timo Vihavainen, to 27.09.2018 22:13

Intelligentsijamme uudet kasvot

Intelligentsija rulettaa

 

Suuren laatulehden kulttuuriosaston se juttu oli tässä eilen muuan kolmikko, josta kerrottiin otsikolla Painava sana.

Porukka räppää kuulemma naisten oikeuksista ja turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista. Samalla he haluavat järjestää hyvät bileet, kertoo lehti. Pääministeri halutaan lähettää johonkin kaukaiseen maahan, jäädäkseen. Kaikille pitäisi saada jotakin, valtiolta kai.

Yritän löytää jutusta vihjeitä siitä, mahtaako tällä porukalla olla jotakin älyllistä toimintaa, mutta löydän vain viittauksen siihen, että hekin haluavat murtaa myyttejä ja aivan erityisesti sellaisen myytin, jonka mukaan jazz on jotakin vaikeaselkoista ja mitä lie, hienoa.

Eihän se ole. Se on juuri yhtä tyhjänpäiväistä ja jonninjoutavaa, kuin on porukan muukin sanoma, ymmärrän. Sehän komppaa metoo-kampanjaa ja paljastaa myös vitsien kertomisen todellisen olemuksen, joka on kiellettyjen mielipiteiden esittäminen.

Itseään vielä nuorempaa sukupolvea joku sankareista kertoo kasvattavansa lukemalla tyttärelleen iltaisin kirjaa Iltasatuja kapinallisille tytöille (sellainen kirja on oikeasti olemassa).

Kuten Orwellin Oseanian virallisessa historiankirjassa kerrottiin porvarisvallan aikaisista kauhuista, tuossa sadussa kerrotaan myös huikeita tarinoita. Muun muassa siitä, miten italialaista pyöräilijää tultiin repimään hiuksista, kun hän osallistui naisena kilpailuihin.

Pieni lapsi sitten ajattelee, että hitto, onko tällainen maailma joskus ollut.

No, ihan yhtä suuressa määrinhän se on ollut olemassa kuin tuo Orwellin kirjassa kuvattu Oseanian virallisen historian mukainen menneisyys. Siis hieman sinnepäin ja itse asiassa ihan toisin. Mutta siinä sitä sitten on historiankuvaa, tarpeeseen.

Jutun mukaan nämä miehet sanoutuvat topakasti irti setäilystä, minkä ilman selityksiä ymmärrän olevan kiitettävä asia. Yhtä varmaa on, että he ovat kaulaansa myöten mukana täteilyssä, mitä kaiketi pidetään ilman muuta kiitettävänä. Ehkä se onkin?

Jos näin on, ei ulkopuolinen voi kuin kumartaa, mitään älyllisiä argumentteja, joihin voisi vastata, ei ole näkyvissä ja tuskin koskaan mietittykään.

Näiden kolmen yhteiskuva on symbolisesti tärkeä. Siinähän ovat kuin ovatkin, kuten muuan sankari toteaa, aikakautemme Lenin, Marx ja Engel…

Niin.

No, tämä kulttuuripläjäys nyt löytyy paikasta, josta ei enää aikoihin ole tottunut sen kummempia odottamaankaan.

Mutta täytyyhän tässä maassa vielä älymystöäkin olla, sanan vanhassa merkityksessä. Siis sellaisia ihmisiä, joiden ajattelu nojaa argumentteihin ja jotka siis kykenevät itse muodostamaan mielipiteen ja sitä myös muuttamaan, mikäli paremmat argumentit siihen velvoittavat.

Räppääminenhän ei kai ainakaan välttämättä vaadi enempää musikaalisuutta kuin ajattelua, joten sen voi kuitata intelligentsijan slummiosastoksi. Mutta miten on sanan ammattilaisten kanssa? Ehkäpä aikamme järki, kunnia ja omatunto löytyvät siltä suunnalta?

Toivoa täynnä käännän katseeni toimittajakuntaan. Havaitsen, että Toimittajat ilman rajoja -niminen järjestö on vaatinut äärimmäistä vihapuhetta rangaistavaksi.

Kuulostaa hienolta: sehän on melkein kuin entisaikaista vannomista: pudotkoon taivas niskaani, jos valehtelen, vieköön minut piru, jos en maksa velkojani, annettakoon minulle potkut, jos vähänkään toheloin työssäni ja niin edelleen.

Samaan tapaanhan tässä sitoudutaan hyvään ja manataan pahuutta pois pahoilla seurauksilla uhkaamalla. Ja samaan tapaan näyttää oleellista olevan, miltä asia kuulostaa ja millaisia asenteita sen voi arvella heijastavan.

Mutta mikäpä on tässäkään tapauksessa koko asian varsinainen eli siis empiirisessä maailmassa kohdattava sisältö? Julkilausumassahan suorastaan pyydetään luomaan lakipykälä, jolla voidaan rangaista julkista sanaa tarvittaessa.

Mutta tuollaisia pykäliähän laissa jo onkin. Mikäli julkisesti herjataan tai solvataan jotakuta tai kiihotetaan ihmisiä jotakin kansanryhmää vastaan, voidaan moisesta teosta määrätä rangaistukseen. On itse asiassa osoittautunut, että kovia rangaistuksia on määrätty jopa sangen tulkinnanvaraisissa tapauksissa. Niissä ei ole ollut kantajaa eikä hyvitystä vaativia tahoja, eli kyse on ollut uhrittomista rikoksista.

On syystäkin huomautettu, että tällainen on epäterve tilanne ja että lakitekstiä olisi muutettava konkreettisemmaksi, ettei sananvapautta vaarannettaisi mielivaltaisilla tulkinnoilla.

Ammatikseen kirjoittavien luulisi olevan sananvapauden asialla ja tiukasti vaativan tai vähintäänkin lämpimästi kannattavan juuri tällaista muutosta lakiin.

Mutta mitä tekevätkään Toimittajat ilman rajoja. He esittävät, että julkisen vallan puuttuminen kirjoitteluun tehtäisiin täysin mielivaltaisesti tulkinnanvaraiseksi. Tämä näyttäisi ainakin koskevan tapauksia, joissa kirjoittajan emootiot ja asenteet ovat toisenlaisia kuin jotkut toivovat.

Vihapuheen kriminalisointi merkitsee yksinkertaisesti avoimen valtakirjan antamista sille, jonka mielestä jokin mielipide loukkaa häntä. Enemmänkin, se antaa tämän valtakirjan jopa sille, joka haluaa tulkita tällaisen loukkaantumisen olevan tietyssä tapauksessa mahdollista.

Puoli vuosisataa sitten puuhattiin niin sanottua rauhanlakia. Rauhan vastustaminen oli ja on tietenkin niin törkeä asia, että sen kriminalisointi kuulostaa säädyllisen ihmisen korvaan prima facie aivan oikealta ja kohtuulliselta.

Mutta mitäpä asia olisi merkinnyt käytännössä? Sitä emme tiedä, koska tuota lakia ei koskaan säädetty. On kuitenkin perustellusti arveltu, että rapsuja olisi tullut Neuvostoliiton rauhanpolitiikkaa epäileville tai rienaaville, YYA:n halventajille ja monolle, monille muille, aina rauhankasvatuksen epäilijöitä myöten.

Pelkkä uhka olisi tehokkaasti suitsinut kriittistä kirjoittelua aivan tietyistä asioista. Sellaistahan nimittäin oli ja aika paljonkin.

Nyt sattuu olemaan niin, että tuo tänä päivänä esille nostettu vihapuhe on sisällöltään vähintäänkin yhtä epämääräinen ja tulkinnanvarainen kuin rauhan/rauhanajatuksen loukkaaminen.

Vihapuheen kieltämistä perustellaan tuossa johtavien intellektuellien tuottamassa dokumentissa sillä, että toimittajiin kohdistuvat kampanjat saattaisivat aiheuttaa heissä taipumusta varoa sanojaan. Asialla on jopa ihan oikea englanninkielinen nimi: chilling effect.

Suomeksi tämä tietenkin  tarkoittaa vain sitä, että uutta sensuurilakia kaivataan siis siksi, ettei toimittajien tarvitsisi kärsiä negatiivisesta palautteesta…

Enpä muista moisia argumentteja esitetyn edes missään diktatuurivaltiossa. On täysin käsittämätöntä, että ammatikseen kirjoittavat ryhtyvät vaatimaan aivan köykäisin ammattikuntaperustein sellaista sensuurilakia, jota minkä tahansa diktatuurin tai suvaitsemattoman hallinnon on helppo sitten käyttää mielensä mukaan.

Typeryys pysyy typeryytenä huolimatta siitä, ovatko asenteet kaiken sallivia vai kaiken kieltäviä ja tuodaanko niitä julki runomuodossa tai suorasanaisesti.

Ilkeät kriitikot sanoivat aikoinaan Venäjän 1800-luvun intelligentsijasta, ettei se osannut mitään eikä tiennyt mitään, mutta ihaili kyllä sen sijaan rajattomasti omia asenteitaan.

Tämä saattaa olla kärjistys, sillä jokin tolkkuhan se silläkin porukalla oli. Ei se ainakaan huutanut julkista valtaa apuun kieltämään omien mielipiteidensä arvostelemista.

 

Timo Vihavainen to 27.09. 22:13

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

Neron osa

ma 08.10. 23:49

Tieteen tanhuvilta

su 07.10. 09:43

Keskustajääkäri

la 06.10. 10:46

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10.2018 20:50

Professorin Ajatuksia

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

ti 16.10.2018 22:33

Jukka Hankamäki

"Uusi normaali" toteutumassa myös Suomessa

to 11.10.2018 23:01

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunta ei ole yhtiökokous hyvä Juha!

ti 16.10.2018 22:35

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10.2018 12:25

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreä moraaliposeeraaja, faktantarkistaja ja JSN:n jäsen Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen

pe 12.10.2018 13:17

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10.2018 22:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40