Blogi: Timo Vihavainen, la 02.03.2019 21:53

Pakajamme karjalua

Karjalan kielen parlööri

 

Побеседуем/Tule pakinoilla.Venäläis-karjalaini pakinašanakirja (vienankarjalakši)/ Русско-карельский разговорник (на собственно-карельском наречии карельского языка). Periodika, Petroskoi 2015, 125 s.

 

Karjalan kielen kohtalo on tiettävästi maailmassa ainutlaatuinen. Siitähän tehtiin vuoden 1938 alusta lähtien Itä-Karjalan kansallinen kieli, joka lyhyen olemassaolonsa ajan vielä joutui ankaran riepottelun kohteeksi. Vuoden 1940 keväällä sitten suomen kieli taas kerran korvasi koko karjalan, joka siirtyi noihin kuuluisiin historian roskakoreihin.

Nyt karjalan kieltä yritetään elvyttää, kuten netistä on helppo havaita. Tuo työ taitaa kuitenkin tapahtua liian myöhään ja olla muutenkin epätoivoista, mutta kaikkihan riippuu siitä, mitä tavoitellaan.

Toki karjalan kieli eri murteineen on vaalimisen arvoinen ja tuskin kukaan siitä vakavasti enää suunnitteleekaan varsinaista kulttuurikieltä, jolla olisi mahdollista suorittaa yliopistossa ylimpiä tutkintoja ja lukea maailmankirjallisuuden ja tieteen tärkeimpiä taoksia.

Sen sijaan karjalan kieltä voidaan vaalia ainutlaatuisena menneisyyden perintönä, jota voidaan paikallisesti ja pienissä piireissä myös käyttää keskinäisessä kommunikaatiossa.

Näin Kalevalan päivänä suuntaamme varmaankin kunnioittavan huomiomme vanhoille laulumaille, joilla vanhat runot säilyivät vielä silloin kun ne läntisessä Suomessa olivat enimmäkseen jo unohtuneet.

Prosessi lienee ollut samanlainen kuin Venäjällä, jossa vanhasta Kiovan Venäjästä kertovat runot säilyivät kuin ihmeen kaupalla Venäjän Pohjolassa, itse asiassa paljolti juuri Itä-Karjalassa.

Olen sen verran usein kertonut tuon hämmästyttävän tarinan karjalan kielen kohtalosta ja sen yhteydestä talvisotaan, etten viitsi asiaa enää jankuttaa. Tässä joka tapauksessa viite: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=karjalan+kieli.

Tässä on ehkä kuitenkin paikallaan todeta, että koko käsite karjalan kieli on aika kiinnostava. Aikoinaanhan sitä pidettiin ilman muuta suomen murteena ja sen mukaisesti esimerkiksi Itä-Karjalassa opetettiin ja käytettiin suomen kirjakieltä ns. karjalaistamisen yhteydessä. Sehän oli paikallinen коренизацияn eli kantakansallistamisen muoto.

Myöhemmin myös Suomessa näyttää yleistyneen se näkemys, että kyseessä on oma kielensä. Karjaöa ei siis ole suomen kurre. Mutta asia ei vielä tällä suinkaan muutu yksinkertaiseksi.

Noita kieliä on nimittäin useita. Ensinnäkin on varsinais-karjalaksi nimitetty Vienan eli Arkangelin Karjalan murre, jota on sekä pohjoista että eteläistä varianttia. Lisäksi tulevat livvin ja lyydin kielet, joissa on voimakas vepsäläinen vaikutus.

Sitä paitsi kaikkein suurin karjalankielinen ryhmä olivat vielä hiljattain Tverin karjalaiset. Näiden ohella myös kannaksen ja Suomenlahden etelänurkan inkeroiset puhuvat tietenkin myös omaa karjalaansa, jota ei saa sekoittaa inkeriläisten savolaismurteisiin.

Se murre, jota kannaksella ja nykyisessä Suomen puoleisessa Karjalassa (tai siis Karjaloissa) puhutaan ei sen sijaan ole karjalan kieltä, vaan savolaismurteita. No, jos tämä kuulostaa pahalta, voidaan puhua kaakkoismurteista.

Suomen ja karjalan kielten kohtalo Itä-Karjalassa on pitkä tarina ja murheellinenkin. Ne nivoutuivat tiukasti toisiinsa ja lopulta molemmat, jotka vuoron perään nostettiin ns. nimikkokansallisuuden kieliksi, kuihtuivat siellä lähes olemattomiin.

Hyvin merkittävä rooli asiassa oli professori D.V. Bubrichilla, joka ansioitui Karjalan murrekartaston tekijänä ja puolusti aina kiivaasti karjalan kielen oikeuksia omana, suomesta erillisen kielenään.

Mutta totuuden hetki koitti, kun suomalaisuus päätettiin Itä-Karjalasta hävittää. Niskalaukausten ohella siinä käytettiin myös kielipolitiikkaa. Päätettiin luoda uusi, yleiskarjalainen kieli.

Tehtävän sai professori Bubrich, joka Poika Tuomisen letkautuksen mukaan suoritti sen neljässä(?) kuukaudessa, mikä oli ennätys sitten Baabelin kielten sekoituksen.

Bubrich näyttää olleen tieteelleen uskollinen ja välttäneen ylenmääräisen venäläisen vaikutuksen tuomista karjalan kieleen.

Koska uusi kieli ymmärrettävästi oli aluksi kaikille aivan vieras, eikä kukaan oikein tiennyt miten sitä piti puhua ja kirjoittaa, joutui kielen luoja pian tuomiolle ns. tuholaisena… Hän kun muka oli keinotekoisesti yrittänyt erottaa karjalaa venäjästä.

Sen jälkeen portit avautuivat ja se karjala, jota kirjoitettiin muun muassa lukuisissa itäkarjalaisiswsa lehdissä talvisodan aikana, oli jo jotakin aivan muuta. Se oli itse asiassa aivan selvää venäjää karjalaisella kieliopilla varustettuna. Sitä pystyivät ymmärtämään vain ne, jotka osasivat näitä molempia kieliä.

Kuten tunnettua, uuden karjalan tarina päättyi sitten yhtä äkillisesti ja maineettomasti kuin oli alkanutkin. Suomen kieli ja venäjä korvasivat tuon kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetun karjalan keväästä 1940 lähtien. Suomen nouseminen takaisin viralliseksi kieleksi oli välttämätöntä uudessa Karjalais-suomalaisessa neuvostotasavallassa –karjalan kieli sen sijaan oli viides jalka koiralla, kuten venäläinen sananparsi sanoo. Se lopetettiin seremonioitta.

Kun nyt lukee tätä alussa mainittua karjalan kielen parlööriä, on pakko taas kerran huomata, miten lähellä suomea tuo kieli –varsinaiskarjala eli Vienan murre- oikein onkaan.

Kirja on venäläis-suomalainen, mutta suomalaiset pystyvät käyttämään sitä ilman mitään ongelmia. Mikäli kyseessä olisi vaikkapa livvin kieli tai edes Raja-Karjalan ns. sekamurre, olisi tilanne paljon vaikeampi. Bubrich-kielestä tai sitä seuranneesta täysvenäläistetystä variantista en puhukaan.

Itse asiassa tuntuu jopa siltä, että tähän kieleen olisi tullut paljonkin uusia sanoja suoraan suomesta. Sen sijaan sitä aikoinaan kiivaasti ajettua ideaa, että ns. kansainväliset sanat olisi otettava venäjästä, ei ole havaittavissa.

Ajatelkaamme vaikkapa seuraavia sanoja:

в универмаге    tavaratalossa

библиотека      kirjasto

дежурная      päivystäjä

Экскурсия    tuattavuštumiskierroš

Ja niin edelleen. Toki sanojen muodot eroavat joskus suomesta ja jotkut sanatkin ovat omaleimaisia:

Maanantaina –ensiarkena

tiistaina –toissarkena

keskiviikkona (v sredu) serotana

sunnuntaina –pyhänäpiänä ja niin edelleen.

Arvaanpa, että ummikkovenäläisen on vaikea käyttää hyväkseen tätä parlööriä, jossa ei ole myöskään lausuntaohjeita. Sen sijaan se varmaankin palvelee hyvin sekä niitä karjalaisia, jotka ovat äidinkielensä unohtaneet ja myös suomalaisia, vaikka toinen kieli siinä onkin venäjä.

En kuitenkaan ole varma, missä määrin se on käyttökelpoinen livviläis- ja lyydiläislaueilla, vepsäläisistä puhumattakaan.

Mutta mitäpä tuo haitannee. Yleiskarjalaista kieltä nyt ei kerta kaikkiaan ole ja tuskin sitä kannattaa yrittää enää luodakaan.

Onnea vaan vienankarjalaisten pyrkimyksille vaalia omaa kieltään! Hyvyä lykkyö!

 

Timo Vihavainen la 02.03. 21:53

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kömmähdyksiä

ti 23.04. 22:22

Vapaa ajattelu

ma 22.04. 22:06

Totisesti on ylösnoussut!

su 21.04. 22:53

Taurian palatsi

la 20.04. 00:31

Notre Dame ja hänen kirkkonsa

to 18.04. 23:58

Maailman fiksuin kansa on puhunut

ma 15.04. 23:47

Naapureita ei voi valita

la 13.04. 00:26

Muuan reportaasi

pe 12.04. 00:08

Vaarallinen raja puolin ja toisin.

ke 10.04. 22:53

Venäjä ja fasismi

ma 08.04. 23:50

blogit

Vieraskynä

Pääsiäinen ei unohdu edes taivaassa!

la 20.04.2019 00:43

Juha Ahvio

Vaikuta vaaleissa kristillissosiaalisen ja kansallismielisen arvokonservatismin puolesta!

la 13.04.2019 23:49

Professorin Ajatuksia

Yllättäviä käänteitä

ti 23.04.2019 22:21

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Vahvoja suosituksia

ke 17.04.2019 21:44

Petteri Hiienkoski

Jeesuksen kuolemantuomio ja valtapoliittinen suhmurointi

su 21.04.2019 03:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Miksi europarlamenttiin?

ke 24.04.2019 10:45

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Perussuomalaiset ei ole oikeistopuolue

ma 22.04.2019 17:25

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Keskusteluja Suur-Pormestarin kanssa ihmisarvosta

ma 22.04.2019 22:09

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YLE: "Kunhan vain osaat takoa kyrpänä kontenttia"

to 18.04.2019 16:04

Heikki Porkka

Demokratia - Virossa toteutuu, Suomessa halveksitaan

ke 17.04.2019 10:07

Tapio Puolimatka

Seksuaalinen normittomuus tekee nuorista helppoja uhreja

ke 10.04.2019 22:55

Olli Pusa

Eduskuntavaalien jälkeen

ke 24.04.2019 13:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

SDP romahtaa pysyvästi. PS pysyy vahvana

su 21.04.2019 08:16

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

Etuoikeutetut

la 20.04.2019 00:46

Timo Vihavainen

Kömmähdyksiä

ti 23.04.2019 22:22

Matti Viren

Koulutus avain kaikkeen

ti 23.04.2019 22:31