Blogi: Timo Vihavainen, ke 27.03.2019 23:28

Osmo Jussila

Osmo Jussila in memoriam

 

Tutustuin Osmoon joskus 1970-luvun alussa tai ehkä 1960-luvun lopussa, kun hän veti pientä piiriä, jolle luetutti tekeillä olevaa marxilaista Suomen historiaansa.

Marxilaisuus oli siihen aikaan niissä piireissä jotakin aivan uutta ja muistan, että esille tuli muutamia varsin briljantteja ajatuksia siitä, mitkä asiat olivat Suomen kehitykseen vaikuttaneet. Kirjaa ei sitten koskaan julkaistu.

Ennen pitkää sille Suomen ylioppilasmarxismille nimittäin kävi kuten kävi, eikä vapaa henki enää voinut osallistua siihen epä-älyllisyyden bakkanaaliin, joka vei ikäluokan kellokkaita mukanaan.

Osmo oli tuohon aikaan jo nuori tohtori, joka oli perin pohjin suututtanut historiatutkimuksemme grand old manin, Eino Jutikkalan, väitöskirjallaan, joka koski Suomen perustuslain suomalaisia ja venäläisiä tulkintoja.

Jutikkala nimitti Jussilaa uustsaristiksi ja jälkimmäinen omaksuikin hilpeänä nimityksen itselleen. Itse kiistakysymys siitä, kuka oli silloin kerran oikeassa perustuslakien suhteen, on itse asiassa osoittautunut pikemmin poliittiseksi kuin historialliseksi ongelmaksi ja siis ratkaisemattomaksi. Muistan, miten sitä kerran pyrittiin ratkaisemaan Osmon järjestämällä luutapallo-ottelulla. Eipä tainnut selvää ratkaisua tulla silloinkaan.

Joka tapauksessa Osmon varsinainen leipälaji oli Suomen autonomian ajan historia ja hänen suurena ansionaan oli purkaa niitä anakronismeja, joita tuon aikakauden tulkintoihin oli syntynyt tiettyjen projektioiden kautta.

Historiaahan oli useinkin ruvettu katsomaan niin sanotusta joulukuun kuudennen päivän tirkistysaukosta käsin. Myöhempien aikakausien tarpeet olivat synnyttäneet myyttejä muuallekin ja myyttien luonteen selittäminen ja ”paljastaminen” on toki muuan historian olennaisia tehtäviä.

Erikoisella tarmolla Osmo kävi niin sanotusti suomettuneen historiantulkinnan kimppuun. Jo 1960-luvulla ilmestyneessä arvostelussaan Viljam Vasiljevitš Pohljobkinin Suomen ja Venäjän suhteita koskevasta kirjasta hän pani tuon estottomasti todellisuutta vääristelevän opuksen paikalleen, samaan aikaan kun suurin osa suomalaisista arvostelijoista tuhlasi sille suitsutustaan.

Talvisodan tulkintoihin Osmo puuttui vasta 1980-luvun alussa. Niistä olikin tullut useassa tapauksessa aivan käsittämättömän kieroja.

Koska tuohon aikaan pysyminen Neuvostoliiton suosiossa oli välttämätöntä kaikille, jotka niin sanotusti pyrkivät eteenpäin, merkitsi tuon aran asian rehellinen käsittely sohaisua muurahaispesään.

Palkkiona oli tietenkin syytös neuvostovastaisuudesta, mihin Osmo suhtautui rauhallisesti ja myös oudoksui, eihän moisella käsitteellä ollut mitään tekemistä tieteen kanssa. Tutkijan tehtävä on tutkia ja tulokset kestävät, mikäli ne on asian mukaisesti perusteltu. Ei geologinkaan nimittämisessä kallionvastaiseksi oli mitään järkeä.

Osmo oli toki jo professorin nimityksensä saanut ja tuohon aikaan se merkitsi turvattua asemaa. Ei todenpuhujan osa kuitenkaan mikään helppo ollut. Tuolla aikakaudella oli omat erittäin tärkeät myyttinsä, eikä sellaisten puhkominen monia miellyttänyt.

Suurin osa niistä, jotka saivat äänensä kuuluville, paheksui Jussilan kirjoittelua. Monet varmaan tekivät niin tyhmyyttään tai opportunistisista syistä, mutta useimmat ehkä sittenkin ymmärtämättömyyttään. Paheksuminen oli joka tapauksessa suurta aina iltapäivälehtiä myöten. Niin suuri on aikakauden luoma yhdenmukaisuuden paine.

Muistaakseni tähän kauteen liittyykin kollega Lauri Hyvämäen luonnehdinta, jonka mukaan monet ovat nähneet Jussilan tutkijan hahmossa vain särmikkyyden, mutta nyt sieltä välkähtää timantti.

Osmon tutkijanlaadulle oli ominaista oikeastaan kaksi erilaista piirrettä. Toisaalta hän oli mestari ymmärtämään suuria linjoja ja niiden tulkinnoissa mahdollisesti piileviä vinoutumia. Toisaalta hän harjoitti myös tarkkaa lähdetyöskentelyä.

Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 on hänen magnum opuksensa, joka käännettiin pian ilmestyttyään myös venäjäksi. Siihen liittynee myös se kunniamerkki, jonka entinen Suomen johtaviin neuvostovastaisiin luettu tutkija otti vastaan. Se ei tullut propagandan tekemisestä.

Toki Osmo kirjoitti paljon muutakin ja vielä vuosi sitten hänellä oli pari varsin kiinnostavaa, puolivalmista käsikirjoitusta työn alla. Mahdollisesti ne vielä ilmestyvät.

Ihmisenä Osmo oli vaikuttava persoonallisuus. Hän ei kumarrellut kuvia, vaan piti asiassa pysymistä aina silmämääränään. Puheenjohtajana hän oli verraton ja paukutteli kymmenessä minuutissa pöytään asiat, jotka löperömmiltä veivät tuntikausia, jos yleensä koskaan valmiiksi tulivat.

Osmolle tyypillinen sarkasmi, joka joskus tuntui suorastaan murhaavalta, ei ollut pohjimmaltaan ilkeää. Argumentum ad hominem oli hänelle mahdollisimman vieras ajatus. Ilkeydet oli osoitettu argumenteille, ei ihmisille.

Omasta puolestani joudun sanomaan, että Osmon kaltaisten ihmisten pelkkä kuunteleminen instituutin kahvihuoneessa opetti tiettyjä perusasioita enemmän, kuin pelkistä kirjoista tai dokumenteista olisi koskaan voinut oppia.

Oli kullan arvoista oppia itseään viisaammilta, ettei ole minkään arvoista käyttää huonoa argumenttia edes hyvän asian puolesta ja että myös kaikkein vastenmielisimpiäkin asioita voidaan tukea myös hyvillä ja kauniilla asioilla.

Tärkeintä on kuitenkin totuus ja se onkin sellainen asia, jonka kanssa ei leikitä. Totuus ei ole mahtaileva urho, joka kiipeää kukkulalle ja toitottaa torvea. Se on pikemminkin pieni ja huomaamaton miekkonen, joka kerran kömpii esille raunioiden alta ja kertoo, miten asiat olivat, hyvässä ja pahassa.

Tätä vertausta Osmo aina silloin tällöin esitti ja sai myös nähdä sen toteutuvan. Hänen oma roolinsa totuuden kertomisessa Suomen kansalle oli tärkeä ja se vaati sen luokan intellektuaalista ja moraalista kyvykkyyttä, jota vain harvalla oli.

Kevyet mullat, Osmo ja suuret kiitokset minun puoleltani.

 

Timo Vihavainen ke 27.03. 23:28

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vaikea tapaus

la 17.08. 22:07

Venäjän historia

ti 13.08. 22:48

Syvätyperyyden paluu

ma 12.08. 22:19

Hyvä sanoma tuli idästä

la 10.08. 19:47

Alaspäin on menty

to 08.08. 21:38

Luikuri

ke 07.08. 23:26

Muikkupaisti

su 04.08. 23:17

Väestön kutistuminen

pe 02.08. 23:17

Peruskysymysten äärellä

to 01.08. 23:14

Kilpailut

ke 31.07. 22:10

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Rinteen hallitus on marokkolaisen enon ja turkkilaisen espoolaismiehen kaltaisten asialla

la 17.08.2019 22:06

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme

ma 29.07.2019 23:29

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Toverien valkopesu

la 17.08.2019 22:10

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Nerouden riivaamiin uusia jäseniä?

ma 19.08.2019 12:18

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Toimittajien mielestä mediat tarkoituksella vääristelevät!

to 08.08.2019 20:22

Jessica Vahtera

Tapaus vihreä poliisi

to 15.08.2019 14:00

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Vaikea tapaus

la 17.08.2019 22:07

Matti Viren

Väärään suuntaan

la 17.08.2019 22:11