Blogi: Timo Vihavainen, to 18.04.2019 23:58

Notre Dame ja hänen kirkkonsa

Rouvamme talo

 

Joskus hieman ihmettelin sitä, että neitsyt Mariaa, joka maailmanhistoriallisen urotyönsä tapahtuessa oli vielä teinityttö ja siten asiaankuuluvasti neitsyt, nimitellään niin usein rouvaksi. (Notre-Dame, Nuestra Señora, Our Lady).

Toki hänestä tuli jo pian Jeesuksen synnyttyä rouva, mutta tuossa vaiheessa hän joka tapauksessa oli vasta kihlattu morsian. Virgo intacta.

Jeesuksellahan oli myös sisaruksia, joista minun mieleeni on jäänyt ainakin Juudas, Jeesuksen veli.

Jeesuksen isä Josef ei tunnetusti ollut hänen biologinen isänsä, mutta joka tapauksessa hänen polveutumisensa lasketaan isälinjaa pitkin ja ulotetaan hamaan Aabrahamiin.

Jos sitten ihan oikeaa biologista sukua eli äitilinjaa katsotaan, niin pyhän Marian äiti eli Jeesuksen mummo oli Pyhä Anna ja hänen puolisonsa Joakim siis Jeesuksen vaari. Pyhyys siis tuntui säteilevän ainakin nuo kaksi sukupolvea taaksepäin ja olisikin omituista, mikäli Jumalansynnyttäjä olisi peräisin kovin kelvottomista vanhemmista.

Mutta tarkoitukseni oli ihmetellä tuota jumalanäidin nimitystä, joka vaihtelee. Nimenomaan neitsyt Mariaa, eli hänen nuorta hahmoaan on ymmärtääkseni yleisimmin tapana rukoilla ja palvoa. Jeesuksen ollessa vauva kulki Maria meikäläisittäin vielä lapsenkengissä ja hyvä niin. Sellainen oli ennen tapana.

Sen sijaan esimerkiksi puhutteluissa nuoruuden korostaminen olisi arvokkaan henkilön kohdalla sopimatonta, sillä ennen maailmassa ymmärrettiin, että se merkitsi tiettyä vajavaisuutta, jota venäjässä sattuvasti kuvataan sanalla nepolnotsennost -ei-täysiarvoisuus. Eihän nuori ollut vielä ehtinyt elämässä täyttää lupauksiaan, tulla siksi, mikä on.

Niinpä olisi ehkä peräti loukkaavaa käyttää niin merkittävästä ihmisestä muotoa neiti, Fräulein, señorita, mademoiselle, Miss ja niin edelleen. Sen sijaan puhutaan rouvasta, jollainen Mariasta tulikin ilmeisesti pian Jeesuksen syntymän jälkeen. Syntymän aikaan hän kuitenkin oli vasta kihloissa, kuten jouluevankeliumi kertoo.

Espanjassa señor/señora -puhutteluissa näkyy vielä selvästi rouvuuden alkuperäinen merkitys, joka viittaa vanhemmuuteen ja vastaa herroittelua. Se korostuu myös kirjallisessa puhuttelussa Muy señora mia: te, joka olette minua paljon arvokkaampi eli vanhempi (seniori) (ainakin symbolisesti)…

Ymmärtäisin asian niin, että neitsyt Maria kuitenkin on samaan aikaan sekä se aivan nuori Jumalan juuri synnyttänyt neitsykäinen että myös varttunut ja arvokas rouva. Kun emme takerru ihmisymmärryksen apriorisiin ajan ja paikan rajoituksiin, ei asiassa mitään kummallista olekaan.

Mystiikan näkökulmasta voi kaikin mokomin olla olemassa samaan aikaan useita neitsyt Marian, Jeesuksen ja kaikkien pyhien hahmoja. Ja uskontohan koostuu mysteereistä, mitä mielestäni hyvin kuvaa sakramentin venäläinen nimitys tainstvo -salaisuus.

Jos uskontoa lähdetään kääntämään arkikielelle ja tekemään siitä yhtä tavallista tarinaa muiden joukossa, syntyy tietenkin vain lisää sekasotkua ja sitähän meillä on jo yllin kyllin, luoja paratkoon, ei vähiten kirkossa.

Uskonnon maailmassa on aivan luontevaa ymmärtää mennyt nykyisyytenä ja yksin tein myös sen eri vaiheet tasa-arvoisina todellisuuksina. Eihän siinä rationaalisuudella pelata, mikäli aiotaan jotakin sille alalle tyypillistä ja tarpeellista saada aikaan.

Niinpä on olemassa erilaisia neitsyt Marian hahmoja, joita voidaan kunnioittaa ja rukoilla. Ortodoksisessa kirkossa se ilmenee vaikkapa niiden ikonien nimessä, joille tietty kirkko on omistettu.

Yksi kirkko saattaa olla vaikkapa uspenijelle eli neitsyt Marian kuolonuneen nukkumiselle omistettu (uspenski-kirkot), toinen Blagoveštšenijelle eli Marian ilmestykselle. Ikonien mukaan saattavat olla omistetut vaikkapa kaikkien surevien lohdutukselle (Vseh skorbjaštših radost), Kazanilaiselle jumalanäidin ikonille (kazanski Bogomater) ja niin edelleen.

Myös itse Kristuksen hahmot vaihtelevat. Toisaalta hän saattaa olla Jeesus-lapsi, toisaalta kärsivä Kristus, mutta myös maailmaa hallitseva messias -Hristos pantokrator, joka on sangen pelottava eikä juuri muistuta herttaista pikku-Jeesusta.

Tämä tuo väistämättä mieleen antiikin jumalkäsityksen, joka tunnetusti oli polyteistinen. Samaan asiaan viitataan hyvin kiinnostavassa teoksessa Uskonnot antiikin Roomassa (Marja-Leena Hänninen, Maijastiina Kahlos ja Ulla Lehtonen, Teos 2012, 398 s.).

Kirjan mukaan antiikin roomalainen saattaisi hyvin luontevasti kysyä nykyajan italialaiselta, mitä muita jumalia tämä rukoilee/palvoo Jeesuksen, neitsyt Marian ja Padre Pion (muuan suosittu pyhimys) ohella?

Nykyitalialainen saattaisi närkästyneenä todeta olevansa monoteisti, mutta asia taitaa lopultakin olla aika suhteellinen.

Antiikin Roomassa jumalia löytyi joka tarpeeseen ja joka kotiin (laarit ja penaatit), mutta myös itse pääjumalilla oli erilaisia funktioita, joita rukoiltiin ja palvottiin tarpeen mukaan.

Niinpä Capitoliumin Juppiter Optimus Maximus oli jumalista suurin ja täydellisin, mutta lisäksi oli monia muita Juppitereita kuten Juppiter Feretrius (voiton tuoja), Juppiter Fulgur (salamoija), Juppiter Ultor (kostaja), Juppiter Victor (voittaja) ja Juppiter Stator (säilyttäjä ja vakauttaja).

Lisäksi syntyi ”vieraita” Juppitereita, kun uusien kansojen jumalia alettiin asianmukaisesti noteerata. Niiden temppelit sijaitsivat Capitoliumin ulkopuolella.

Luterilaiselta taholta näyttää joskus ylenkatsotun katolisen ja ortodoksisen kirkon pyhimysten palvontaa, jossa nähdään monijumalaisuutta, jota oppi kolmiyhteydestä ei taas ole, kuten vakuutetaan. Muhamettilaiset ovat jumaluuden ykseyden suhteen äärimmäisen tarkkoja, vaikka heidän oppinsa vilisee kuolemattomia henkiolentoja, enkeleitä, dzinnejä ja saatanoita.

Sitä paitsi vaikkapa Alin tai Muhammedin hahmot ovat omilleen paljon enemmän kuin pyhimykset katolisille. Niihin liittyvät tabut olisivat varsin huvittavia, elleivät ne olisi elävä esimerkki keskiajan vallasta ihmismieleen kolmannella vuosituhannella.

Joka tapauksessa puhumme siis samaan aikaan sekä neitsyt Mariasta että rouva Mariasta. Luterilaisille hän ei ole uskonnollisesti merkittävä hahmo, mutta samaa ei voi sanoa katolisista eikä ortodokseista. Itse asiassa Marian palvonta on ollut erittäin tärkeä kultti myös eurooppalaisena ilmiönä.

EU:n väri ei suotta ole neitsyt Marian sininen.

Pariisin Notre-Dame on vain yksi hyvin monista Marialle omistetuista kirkoista, joskin luultavasti niistä upein.

Sen palaminen on miltei uskomaton muistutus koko eurooppalaisen kulttuuriperintömme hauraudesta.

Toki aineelliset vahingot on aina voitu jollakin tavoin korjata. Mikäli sen sijaan eurooppalaiset arvot päästetään häviämään, vaikkapa jonkin globalistisen lahkolaisuuden nimissä, saattavat seuraukset olla vaikeammat kestää.

Kulttuuritkin ovat kuolevaisia.

 

Timo Vihavainen to 18.04. 23:58

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Konnien parista

ma 21.10. 23:44

Alas lehmät?

pe 18.10. 00:26

Venäläinen historian oppikirja

ti 15.10. 23:04

Dosenttitason kirjallisuutta

ma 14.10. 22:42

Oikeus tyhmyyteen

su 13.10. 11:30

Suomalainen kasakkaupseeri

pe 11.10. 22:34

Diletant

to 10.10. 23:42

Rankkoja puheita

ke 09.10. 00:24

Vailla omininaisuuksia

ma 07.10. 23:27

Muuan aikamme dilemma

su 06.10. 21:24

blogit

Vieraskynä

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10.2019 00:31

Juha Ahvio

Ristiretkihistoriallisia mietteitä Portugalin Coimbrassa ja Lissabonissa

ma 21.10.2019 23:47

Professorin Ajatuksia

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

ma 21.10.2019 23:43

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Lähi-idästä uhkaava pakolaisaalto torjuttava päättäväisesti

pe 11.10.2019 22:36

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Saksan mallia koohotetaan Suomeen! Ajojahdit alkavat?

su 06.10.2019 21:34

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

"Oululainen mies" raiskasi - kertoo Yleisradio ja johtaa kansalaisia harhaan

to 17.10.2019 13:09

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Käräjäoikeuden virkavirhe?

pe 11.10.2019 20:00

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Konnien parista

ma 21.10.2019 23:44

Matti Viren

Onneksi meillä on hyvinvointivaltio

su 06.10.2019 21:39