Blogi: Timo Vihavainen, la 29.06.2019 22:43

Missä mennään?

Ylpeydestä ja tyhmänylpeydestä

 

Kun maailma taas täyttyy yksiäänisestä oman erinomaisuuden hymistelystä, saattaa olla sopimatonta problematisoida asiaa. Siksipä sen teenkin.

Tarkoitan tässä nyt erityisesti ylpeyttä –pride- jota perinteisesti pidetään kaikkien paheiden äitinä ja alkulähteenä. Ymmärtääkseni tämä näkökanta on ominainen etenkin ja aivan erityisesti itäiselle kirkolle, joita taitaa jo olla useitakin.

Itse kukin muistanee Dostojevskin kehotuksen: ”Nöyrry, ylpeä ihminen”. Se ei kaipaa erityisiä perusteluita ainakaan uskovaiselta, onhan raamatussa varsin selvästi todettu: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.

Moderni maailma toki viis veisaa raamatun sanasta, mutta mitäpä sanoikaan Leo Tolstoi, joka yritti löytää tuon kirjan sekavuuksien takaa sen ihan oikean ja yksinkertaisen Kristuksen opin. Tolstoi näki ylpeydessä mielettömän yrityksen nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

Yleensä ihmiset ymmärsivät, että se oli tyhmää. Sen sijaan he eivät ymmärtäneet, että yhtä tyhmää oli nostaa oma perheensä muiden yläpuolelle ja suurin mahdollinen tyhmyys oli oman kansan korottaminen yli muiden. .. Antiikissa tällaisen asenteen nimityksenä olisi ollut superbia, ylimielisyys, venäjäksi vysokomerie.

Mutta sanalla ylpeys saatetaan itse asiassa tarkoittaa montaa asiaa. Venäjässä ovat erikseen sanat gordost ja gordynja, jotka voisi kääntää ylpeydeksi ja ylpeilyksi. Edellinen voisi tarkoittaa –jos niin halutaan- tervettä itsetuntoa ja läntinen traditio pitääkin sitä asianmukaisena.

Mutta kuten ylevän ja naurettavan välinen raja on vain askeleen mittainen, niin on myös ylpeyden ja ylpeilyn välillä. Tässä kyse ei edes ole uskonnosta. Antiikin maailmassa ylpeys tarkoitti röyhkeyttä, joka ilmeni yrityksenä tunkeutua sellaiselle paikalle, jota ei ansainnut.

Tuomas Akvinolaisen käsityksissä ylpeys on kohtuutonta itsensä korottamiseen pyrkimistä (immoderatum excellentiae appetitum). Silloin ihminen joko luulee itsestään liikoja tai pyrkii olemaan jotakin, jota ei ole. Itseään ylistävät fariseukset kaiketi kuuluvat tähän kategoriaan, ovat olevinaan.

Vastakohta, pienisieluisuus (pusillanimitas) on toki synti sekin. Tässä, kuten kaikkialla on kohtuus se, joka on tavoiteltavaa ja kiitettävää. Mutta sehän se vaikeaa onkin, kun sille ei ole selkeitä rajoja eikä sääntöjä.

Ymmärrän, että postmodernismille ei mikään ole sinänsä eli olemukseltaan yhtään mitään ja että kyseinen sielunsairaus vaatii itselleen oikeutta määritellä kaikki asiat mielensä mukaan. Tätähän se tyhmänylpeys teettää.

Länsimaisen ja etenkin itämaisen perinteen mukaan on kuitenkin syytä lähteä siitä, että jossakin vaiheessa ylpeys paisuessaan muuttuu tyhmänylpeydeksi, jossa naurettavuus kohtaa häpeämättömyyden ja joka ansaitsee pikemmin ylenkatsetta tai sääliä, kuin arvostusta.

Kun tarkastelemme aikamme ilmiöitä, tuntuu tämä lähtökohta minusta viisaalta ja kohtuulliselta. Länsimaiselle ja etenkin amerikkalaiselle perinteelle ominainen pyrkimys viedä kaikki asiat äärimmäisyyksiin saakka, merkitsee silloin niiden turmelemista ja muuttamista hyveistä paheiksi.

Tämän käänteisen alkemian prosessin voimme tunnistaa yleensä kaikissa massatapahtumissa, joissa syntyy ihmislauma. Laumalla, kuten tiedetään, on omat ominaisuutensa, joista ehkä merkittävin on se älyllisen ja moraalisen tason lasku, joka syntyy siitä, että oma vastuu ja järki ulkoistetaan nimettömälle lajitoverien massalle.

V.A. Koskenniemi runoili asiasta aikoinaan:

Mi huuto ja hurraa kadulla kajaa?

-siellä tyhmyys aasinvaljaissa ajaa.

 

Siinä hurraavassa joukossa voimme varmuudella löytää paljon sitä itseään tyhmänylpeyttä, josta ajattelijoilla oli tapana varoittaa ennen postmodernismin evankeliumin tuloa.

On pakko sanoa, että pääministerin, kirkon ja valtion virastojen osallistuminen karnevaalikulkueeseen on jo sinänsä nauruhermoja kutkuttava asia. Ehkä vielä hullummaksi menee, kun suomalainen kankaita valmistava liikeyritys nuhtelee julkisesti ja tätimäisen hurskaasti jotakin valtiota sen harjoittamasta politiikasta.

Totalitaariselle ajattelulle on ominaista yksitasoisuus. Sen maailmassa ei ole erikseen julkista ja yksityistä, henkilökohtaista ja poliittista, liikeasiaa ja hallintoa, politiikkaa ja uskontoa. Ihmisoikeudet eivät sen mukaan ole mielipidekysymys edes tulkintansa puolesta, vaan kiveen hakattua totuutta, jota ei edes saa lähestyä älyllisestä näkökulmasta.

Oletan toki, että laumakokemus on yleisesti ottaen palkitseva. Tunnettuahan on, että niin sanottu aivojen heittäminen narikkaan aiheuttaa monille euforisen olon.

Toki jo vanha ja kunnianarvoisa utilitarismi kehotti antamaan kaikille toiminnoille arvoa sen mukaan, missä määrin ne toivat harjoittajilleen mielihyvää.

Mikäli siis tyhmänylpeilyyn osallistuminen, vaikkapa fariseusten joukossa istumalla tai kaikkea mahdollista suvaitsemalla ja kiittämällä tuntuu palkitsevalta, ei asiasta ole valittamista ainakaan utilitaristiseen tuomioistuimeen.

Ehkä jossakin kohden sentään saavutetaan tien pää ja silloin todennäköisesti ymmärretään jo itsekin, että ollaan jo monessa suhteessa kaukana naurettavuuden ja kohtuuttomuuden alueella.

Vai ollaanko siellä jo?

 

Timo Vihavainen la 29.06. 22:43

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suru-uutisia maailmalta

ke 08.07.2020 23:38

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07.2020 23:39

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52