Blogi: Timo Vihavainen, la 20.07.2019 20:26

Suomi Venäjän mediassa

Suomi Venäjän mediassa

 

Autonomisen Suomen ja Venäjän välillä vallitsi aikoinaan syvä informaatiokuilu. Venäjää osaavia oli Suomessa vähän, mutta toki heitä sentään oli. Normaaliin sivistykseen venäjän osaaminen sen sijaan ei kuulunut edes korkeakouluasteella.

Suomen lehdet kyllä referoivat runsaastikin venäläisten viestimien kirjoittelua, etenkin mikäli asia koski Suomea. Toiseen suuntaan kommunikaatio kulki huonommin, vaikka Suomen kysymys kyllä siellä noteerattiin usein jopa laajasti. Asialla olivat erityisesti ns. Suomi-syöjät, mutta olihan siellä muitakin.

Neuvostoaikana itäisen naapurimme vallanpitäjät näkivät paljon vaivaa eristääkseen maansa kapitalistisen lännen informaatiotilasta ja onnistuivat siinä varsin hyvin.

Kyse ei ollut ainoastaan sensuurista ja radiolähetysten häirinnästä, vaan myös vieraiden kielten opiskelun ja harrastuksen säännöstelystä. Kun tähän lisättiin voimakkaan patrioottinen ja ideologisoitu kasvatus ja propaganda yhteiskunnan kaikilla tasoilla, päästiin tilanteeseen, jossa neuvostoihmisen koko kulttuuri oli käytännössä irtileikattu läntisestä. Vain suuret eurooppalaiset klassikot yhdistivät.

Neuvostoliiton romahdettua tilanne muuttui olennaisesti. Nyt ei enää ylläpidetä uutisten tai taiteellisten esitysten sensuuria ja journalisteilla on kutakuinkin täysi vapaus jopa poliittisten mielipiteiden esittämisessä. Muodollisia sananvapauden esteitä on tuskin lainkaan.

Toinen asia on, että Venäjän ylivoimaisesti tärkeimmät viestimet eli televisiokanavat ovat valtion hallussa ja se käyttää niitä oman mielensä mukaisesti. Tämä merkitsee suunnitelmallisen propagandan niskalenkkiä tiedotuksesta. Vaihtoehtoisia kanavia etsivät pystyvät kyllä niitä löytämään, mutta kilpailussa lukijoista ne eivät menesty.

Valtion hallitsema propagandakoneisto merkitsee tietenkin tiedotuksen vääristymistä. Niin sanotut valeuutiset ovat myös keino, jolla lukijaa ja katsojaa ja jopa yleistä mielipidettä voidaan yrittää hämätä.

Tässä ei ole periaatteellista uutta. Valtion hallitsema tiedotuskoneisto on meidänkin maassamme ollut todellisuutta sotien aikana ja propagandaa on vaihtelevalla menestyksellä tehty milloin minkin asian puolesta.

Kaiken kaikkiaan voi oman maamme katsoa menestyneen hyvin sodan aikaisessa informaationhallinnassa ja propagandataisteluissa, jotka olivat usein hyvinkin vaativia, kun vastapuolena ei ollut vain Neuvostoliiton propagandakoneisto vaan myös Englannin arvostettu BBC ja tietyssä määrin myös ruotsalaiset ja amerikkalaiset tahot.

Neuvostopropaganda sen sijaan tehosi heikosti suomalaisiin, ainakin siinä vaiheessa, kun suuri osa heistä oli nähnyt omin silmin Itä-Karjalaa ja saattoi verrata toisiinsa todellisuutta ja propagandan siitä luomaa kuvaa.

Tämä etu menetettiin, kun näyttämölle astui uusi sukupolvi, joka sai varsin korkean koulutuksen ja sen myötä valmiuden omaksua korkean abstraktiotason propagandaa, jolle konkreettinen todellisuus oli toisarvoista.

Siitä huolimatta tuo mainittu informaatiokuilu Neuvostoliiton ja oman maamme välillä säilyi. Propagandan omaksujilla ei normaalisti ollut mitään realistista kuvaa siitä, millaista elämä Neuvostoliitossa oikeasti oli ja mitä kansa siellä ajatteli.

Tämä johtui pitkälti yhteisen kielen puutteesta. Venäjää Suomessa osattiin yhtä vähän kuin autonomiakaudellakin ja muita kieliä taas Neuvostoliitossa osattiin vain nimeksi. Varsin harvoin saatettiin löytää riittävän hyvin osattu yhteinen kieli, joka usein oli suomi.

Nyt tilanne on muuttunut. Maassamme asuu sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ottaen paljon enemmän venäläisiä kuin koskaan ennen historiamme aikana.

Tämän väestön kanssa on mahdollista kommunikoida suomeksi, mutta sen lisäksi voi Venäjällä nykyään lähes kaikkialla tulla ymmärretyksi myös englannin kielellä. Sen osaaminen on lisääntynyt valtavasti parin vuosikymmenen aikana. Meillähän siitä on samaan aikaan tullut käytännössä toinen kotimainen kieli ruotsin jäädessä kolmannelle sijalle.

Kuitenkin kommunikaatio venäläisten kanssa ja sitä mukaa Venäjän ymmärtäminen on meillä lisääntynyt vain hitaasti, jos lainkaan. Koko venäläisen ihmisen arkipäivä, puhumatta hänen informaatioympäristöstään, on jäänyt katveeseen.

Vai missä olette nähneet venäläisiä TV-sarjoja tai uutisia muusta kuin suuronnettomuuksista, rikoksista, militarismista, mielipuolisista poliitikoista, valeuutisista ja muista sensaatioista.

Onhan noilla asioilla uutisarvoa, mutta eivät ne kyllä auta ymmärtämään, mitä Venäjä on kulttuurisena ympäristönä ja mitä se merkitsee ihan tavalliselle Ivan Ivanovitšille hänen arkielämässään.

Mitä venäläisiin tulee, heidän on nyt mahdollista saada runsaasti tietoa ulkomaailmasta. Tiedon pimittäminen ja vääristely, joka oli normaalia neuvostoaikana, on jo hyvin riskaabelia. Valheesta kun on aina tupannut jäämään kiinni. Näinhän saattoi käydä jopa sodan ajan propagandataisteluissa.

Mitä tulee siihen, mitä ulkomaiset tiedotusvälineet kirjoittavat, venäläisillä on mahdollisuus tutustua tähän aineistoon käännösten kautta myös venäjäksi InoSMI-nimisellä sivulla.

Sivua julkaisee valtiollinen RIA-Novosti ja se kehuskelee julkaisevansa käännöksinä kaiken sellaisen ulkomaisen aineiston, joka on kääntämisen arvoista. Kommentit ja valinnankin sivusto kertoo antavansa lukijan tehtäväksi.

Kun julkaisijan tietää, herää toki varovaisuus. Vaikka InoSMI:n materiaali koostuu pelkistä käännöksistä, on se väistämättä valikoivaa.

Joka tapauksessa esimerkiksi Suomea koskevien juttujen kirjo on suuri. Tänään näyttää joukossa olevan muun muassa hesarin pitkä syntymäpäiväjuttu  Suomen ja Venäjän kulttuurisuhteiden omalaatuisesta veteraanista,Valdemar Melangosta.

Entä millaiset ovat suomalaisten mahdollisuudet seurata naapurin kirjoittelua omasta maastamme? Nykytekniikka on antanut meille ihmeellisiä laitteita, jotka tekevät enemmän tai vähemmän mahdolliseksi tunkeutua toisen kulttuurin piiriin sitä tuntematta ja kieltä osaamatta. Käännöskoneilla on puutteensa, mutta on niillä etunsakin.

Niiden käyttöalue on kuitenkin rajoitettu.

Mikäli haluaa saada yleiskuvaa vaikkapa siitä, mitä venäläiset tiedotusvälineet kirjoittavat esimerkiksi Suomesta, ei käännöskoneen antamalla avulla pitkälle pötkitä.

Mutta meilläkin on olemassa oma käännöspalvelumme, joka haravoi kaikki Venäjän tiedotusvälineet ja julkaisee referaatit Suomea käsittelevästä aineistosta. Sitä hoitaa Valtioneuvoston kanslia VNK, joka kolmasti viikossa julkaisee tiedotetta Suomi Venäjän mediassa.

Ainiston löytäminen on helppoa, sillä Integrum- niminen venäläinen palvelin kerää sen reaaliajassa ja mahdollistaa myös analysoinnin. Integrumin käyttö on maksullista, mutta sen palveluja voi hyödyntää esimerkiksi yliopistoissa, joissa sitä käytetään muun muassa tutkimukseen. Myös bisneksen piirissä sille on laajasti käyttöä.

VNK:n katsaus sen sijaan on ilmainen ja lähetetään sähköpostilla tilaajille. Se antaa hyvän kuvan siitä, miten monipuolisesti venäläiset viestimet käsittelevät Suomea. Niin sanottua human interest-materiaalia on joukossa runsaasti ja olen itse usein saanut ensi kerran juuri sieltä tietoja erinäisistä Suomessa tapahtuneista, minuakin kiinnostavista asioista.

Kun kyseessä on täysin neutraali käännöspalvelu, jossa kommentteja ja uutisia ei ole sotkettu toisiinsa, kuten ns. laatulehdistö meillä nykyään tekee, on itse asiassa hyvin outoa, ettei se ole avoin suurelle yleisölle, kuten naapurin InoSMI.

Miksi ei VNK voisi yksinkertaisesti panna kotisivulleen linkkiä tähän palveluun? Tiedän, että maassamme on suuri määrä Venäjästä kiinnostuneita henkilöitä, jotka mielellään tutustuisivat myös siihen, mikä naapuria Suomessa kiinnostaa ja miten maatamme ja sen elämää siellä arvioidaan.

Hallituksella olisi nyt tilaisuus hyvin yksinkertaisella keinolla ja ilman lisäkuluja avata suurelle yleisölle portti naapurimaan tiedotusvälineisiin edes tältä, tärkeältä osalta.

Se olisi omiaan lisäämään keskinäistä ymmärrystä ja poistamaan harhaluuloja, jotka usein näyttävät olevan varsin omituisiakin, tässä avoimen tiedotuksen maailmassa.

 

 

Timo Vihavainen la 20.07. 20:26

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

Turpaa tukitaan?

to 23.04. 18:35

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Kaksi kansainvälistä sopimusta

ke 01.07.2020 22:48

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Nyt vain kiltisti maksatte, sanoo herrat EU:n

to 28.05.2020 14:06

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Ilmastosekoilun hinta?

pe 03.07.2020 10:49

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Ennen oli paremmin

ke 01.07.2020 22:49

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52