Blogi: Heikki Porkka, ke 12.04.2017 08:15

Mitä Euroopan johtavat poliitikot ovat oppineet lähihistoriasta?

Toimittaja Helena Petäistö kirjoitti blogiinsa Ranskan vuoden 2005 mellakoista yli kymmenen vuotta sitten seuraavaa:

”..."Mitä minä sanoinkaan", toteaa nyt moni ranskalainen.
DE TOUTE facon, il est trop tard! Nyt on jo liian myöhäistä! totesi olkapäitään kohauttaen jo vuonna 1991 Ranskan entisen presidentin tärkein neuvonantaja istuen minua vastapäätä erään eurooppalaisen hotellin aulan sohvalla.

Hetkeä aiemmin hän oli udellut minulta - tietäen, että olin maassa jo toiseen otteeseen - mikä maassa oli mielestäni muuttunut 15 vuodessa. Kerroin, että minusta ranskalaisista oli tullut aiempaa aggressiivisempia ja pelokkaampia holtittomalta vaikuttavan maahanmuuton edessä ja ihmettelin, miten näin on päässyt tapahtumaan.

Tällainen "Minun jälkeeni vedenpaisumus" -mentaliteetti ja tietty laksismi on ollut tyypillistä ranskalaiselle hallinnolle niin oikealla kuin vasemmallakin.

Kun monet muut maat automatisoivat teollisuuttaan, Ranska turvautui presidentti Valery Gisgard d'Estaingin johdolla entisten siirtomaamaiden halpaan työvoimaan ja salli myös heidän moniavioisten perheidensä tulon maahan.

Presidentti Francois Mitterrand taas halusi näyttää vasemmiston suuren sydämen kolmatta maailmaa kohtaan. Hän laillisti ensi töikseen valtavat määrät laittomasti maahan tulleita siirtotyöläisiä ja avasi rajat seposelälleen.

Vähitellen ilmeni, ettei täysin vieraasta kulttuurista tullut väki sulaudukaan Ranskan tasavaltaan niin kuin olivat tehneet katoliset puolalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset. Siirtomaissa opetettu juttu yhteisistä gallialaisista esi-isistä ei enää purrut.

Ranskan keskushallinto on perinteisesti vahva, ja se on välillä toki kokeillut tiukempiakin otteita. Sen usko omaan kaikkivoipaisuuteen ei kuitenkaan horjunut, ja tosiasiat hukutettiin täkäläiseen le non-dit -käytännön mukaiseen hymistelyyn sanomatta asioita suoraan.

Ensimmäisen herätyksen maa sai kolme vuotta sitten, kun Le Pen pongahti presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Mutta kun mikään ei silti muuttunut, painekattila viimein pamahti.

Rysäyksen välitön hinta on noin 500 miljoonaa euroa. Lopullista hintaa ei vielä kukaan osaa arvioida.”

Taustaa Petäistön kirjoitukselle. Wikipedia tiivistää Ranskan vuoden 2005 mellakoista:

”Väkivaltaisuudet syttyivät 27. lokakuuta ensin Île-de-Francen alueella Pariisin siirtolaisvaltaisissa lähiöissä, mutta ne laajenivat pian muiden kaupunkien lähiöihin ympäri Ranskaa. Tuhoja tehtiin mm. Nizzassa, Dijonissa, Marseillessa, Strasbourgissa, Rennesissä, Nantesissa, Lyonissa ja Orléansissa. Pahimmillaan ne olivat 7. marraskuuta, jonka jälkeen tilanne alkoi hitaasti rauhoittua. 17. marraskuuta vastaisena yönä tuhopoltettiin alle 100 autoa, mikä on "normaalia" Ranskassa vuonna 2005.

Mellakat olivat myös jonkin verran järjestettyä toimintaa: poliisi löysi Évrystä Pariisin eteläpuolelta pienikokoisen polttopullopajan, jossa oli valmiina yli 50 polttopulloa, yli 100 tekeillä ja tilassa oli kymmeniä litroja bensiiniä.

Tuhansia autoja, satoja linja-autoja sekä useita päiväkoteja, kouluja, poliisiasemia ja jopa kirkkoja tuhopoltettiin mellakoinnin aikana. Palo- ja pelastushenkilöstön työtä häirittiin järjestelmällisesti ja poliiseja kohti ammuttiin jopa yksittäistapauksessa haulikolla. Väkivaltaisuudet vaativat ainakin kaksi kuolonuhria: ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä 27. lokakuuta ja huppupäinen mies löi 61-vuotiasta Jean-Jacques Le Chenadecia, joka vaipui koomaan ja kuoli 7. marraskuuta 2005. Seuraavana päivänä presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 päiväksi hätätilalain, joka antoi kunnille mahdollisuuden asettaa ulkonaliikkumiskieltoja. Myöhemmin lain voimassaoloa jatkettiin ensin kuukaudella ja sitten kolmella kuukaudella helmikuun 2006 asti.

Mellakoitsijat olivat etupäässä ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisnuoria, alkuperältään pohjoisesta ja läntisestä Afrikasta.”

Vastaus otsikon kysymykseen: eivät mitään, päinvastoin, ovat toimineet entistä typerämmin aivan kuin voimakas itsetuhovietti ohjaisi heitä.

Entä mikä on ollut eurooppalaisen valtamedian rooli kehityskulussa, joka tulee nykyisellä tahdilla tuhoamaan sen Euroopan, jota on rakennettu toisen maailmansodan päättymisestä lähtien?

Valtamedia on toteuttanut uskollisesti vahingollisesti toimivien poliitikkojen tahtoa. Aivan kuin valtamedian edustajilla ei olisi lainkaan aivoja tai omaa tahtoa.

 

Järki on jättänyt poliitikkojen valtaosan ja lähes koko valtamedian, joten suomalaisten ainoa toivo on kansalaisten laajamittainen herääminen.

Onko sellainen näköpiirissä? Nope.

Suomessa on päätetty, että ollaan varpaisillaan ja varotaan loukkaamasta terroristien herkkiä tunteita.

Tarkoittaa sitä, että poliitikkojen valtaosa ja viranomaiset ovat nostaneet kädet pystyyn.

Tarkoittaa myös sitä, että kansakunta kerjäämällä kerjää itselleen muun läntisen Euroopan kaltaisia tapahtumia.

Yleensä sitä saa mitä tilaa, kun aikansa jahkailee ja odottaa.

Heikki Porkka ke 12.04. 08:15

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Tönis Mägi täyttää tänään 70 vuotta

Klo 13:40.

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11. 10:38

Vihapuhe, facebookin kirjoituskielto ja yhteisönormit

ma 05.11. 12:17

Kaikkien kateellisten suomalaisten juhlapäivä

to 01.11. 13:36

Ideologiana monikultturismi - varma tie helvettiin

ke 31.10. 15:54

Luotettavaa journalismia?

ma 29.10. 10:07

Sara Rigatelli - vilpillisellä vai vilpittömällä mielellä?

ti 23.10. 21:24

Onko Aku Louhimies saanut oikeudenmukaisen kohtelun julkisuudessa?

ma 22.10. 13:40

Facebook on sananvapauden irvikuva

to 18.10. 14:13

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10. 12:25

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Susanna Koski havaitsi kaksinaismoralismia

la 17.11.2018 23:52

Jukka Hankamäki

Mikä GCM? Vähemmän on enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

pe 16.11.2018 23:36

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Tönis Mägi täyttää tänään 70 vuotta

su 18.11.2018 13:40

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Entropia kasvaa

la 17.11.2018 23:54

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40