Blogi: Timo Vihavainen, su 02.07.2017 13:09

Oskarin seikkailuja

Oskari Tokoi, Maanpakolaisen muistelmia. Tammi 1947,  359 s.

 

Oskari Tokoilla oli varsin vaiheikas elämä. Rengistä siirtolaiseksi ja kaivosmieheksi, maailman demokraattisimman eduskunnan puhemieheksi, maailman ensimmäiseksi sosialidemokraattiseksi ”pääministeriksi” (senaatin talousosaston varapuheenjohtaja), vallankumoushallituksen ministeriksi ja sitten pakolaiseksi ja Englannin palveluksessa olevan Muurmannin legioonan everstiluutnanttiin verrattavaksi kakkosmieheksi, sitten Kanadaan tukkikämpille ja lopulta lehtimieheksi Yhdysvaltoihin.

Siinähän tuota jo olikin, mutta pakko lienee tähän vielä lisätä, että Suomen kommunistinen puolue langetti Tokoille jopa kuolemantuomion, jonka toimeenpaneminen oli jokaisen puolueen jäsenen velvollisuus.

Moinen tuomio tietenkin osaltaan kuvastaa sitä, millainen rosvokopla tuo mainittu, Moskovassa perustettu puolue aikoinaan oli, mutta lisäksi siinä heijastuu myös se sosialidemokraattien ja kommunistien välisen ristiriidan katkeruus, joka ei enää taida useinkaan tulla ihmisten mieleen.

Mahdollista on, että juuri tässä asiassa olisi voinut vaikuttaa myös Tokoin ja O.W. Kuusisen välinen ristiriita, sellainenhan näyttää kirjassa vilahtelevan.

Kirja muuten ei ole Tokoin itsensä, vaan hänen tyttärensä isän muistiinpanojen pohjalta kirjoittama. Miksi näin tehtiin, on hieman outoa, koska Oskari oli vielä hyväisä hengissä ja kävi sodan jälkeen Suomessakin, jossa hänelle aikoinaan langetettu valtiopetostuomio oli kumottu.

Kirja on sinänsä malliesimerkki siitä, että muistelmat on poliittisen historian lähteinä pantava hyvin tiukkaan syyniin ja verrattava niitä joka kohdassa muihin lähteisiin, joita toki strategisista kohdista löytyy vaikka millä mitalla.

Periaatteessa on kuitenkin aina kiinnostavaa kuulla, mitä tapahtumien keskellä ollut niistä kertoo itse asiasta kuultuna. Sitä paitsi maailmassa on muutakin kiinnostavaa kuin poliittinen historia.

Mitä tulee itse vallankumousvuosiin 1917 ja 1918, on muistelmien antama kuva politiikasta varsin lattea ja vähän kiinnostava. Selvää kuitenkin on, että muistelija esiintyy patrioottina ja sangen luultavasti sellainen olikin, kovin hyväuskoinen vain.

Kiinnostavampia tarinoita ovat ne, jotka liittyvät sinänsä tunnettuun hankkeeseen viljajunien toimittamisesta Siperiaan hakemaan suomalaisille syötävää. Venäjähän oli, kiitos bolševikkikomennon, niin sekaisin, että nälkäkuolema uhkasi miltei kaikkialla, vaikka viljaakin sentään maassa oli.

Muurmannin legioonasta on paljon kirjoitettu, mutta Tokoin kuvaukset välittävät kiintoisia ja nimenomaan henkilökohtaisia muistoja tuolta hurjalta ajalta, jolloin Pohjois-Venäjällä oli jos jonkunlaista porukkaa, serbeihin, italialaisiin ja amerikkalaisiin saakka.

Yhtä sieltä kuitenkin puuttui ja se oli ruoka. Nälkään nääntyminen ei noilla leveysasteilla ja tuohon aikaan ollut mikään sensaatio ja kotimaastaan paenneille punaisille ja eräille muillekin se oli realistinen tulevaisuudenkuva, ellei pelastusta tulisi jostakin ulkoa.

Sellaiseksi osoittautui Englannin armeija, joka värväsi miehet palvelukseensa legioonana, joka tuskin oli kovin sotakuntoinen, mutta sopi ainakin vartiointitehtäviin.

Englannin hallituksen tuki oli kova sana myös silloin, kun miehet sodan loputtua palautettiin Suomeen. Vain osa, Oskari muiden mukana, joutui lähtemään Kanadaan ja pääsi sieltä sittemmin taas Yhdysvaltoihin.

Julistettu kuolemantuomio oli sielläkin voimassa ja erinäiset aatteelliset työläiset näyttivät ottavan asian enemmän tai vähemmän vakavasti, mutta Oskari kertoo pystyneensä esittämään asiansa fiksummille tovereille niin vakuuttavasti, että nämä tulivat järkiinsä.

Myös Oskarin vaarallisuudesta vallankumouksellisena kanneltiin turvallisuuselimille ja hän joutui puhdistautumaan.

Se kova kysymys, johon hänen olisi oikeastaan tuossa kirjassaankin pitänyt vastata kuuluu: millä oikeudella Suomessa vuonna 1918 noustiin kapinaan?

Sitä kysyttiin Oskarilta kuulusteluissa ja hän keksi aika nokkelan vastauksen. Sen mukaan syynä oli se, että maan laillinen hallitus oli ryhtynyt avustamaan ”vihollista, Saksaa”, jolloin työväki käsitti, ettei sillä ollut vain oikeutta, vaan myös velvollisuus nousta kapinaan. Tästä Tokoin asianajaja innostui ja väitti, että juuri näin tekivät myös amerikkalaiset vallankumousmiehet, tarkoittaen arvattavasti vuotta 1776.

Näin hyvä selitys meni läpi, mutta oli toki aivan vilpillinen. Ilmeisesti ajatus siitä, että Tokoi olisi jo  keväällä vuonna 1918 eikä vasta kapinan jälkeen olisi ollut ententemielinen, herätti sympatiaa.

Tosiasiassahan nimenomaan Lenin  bolševikkeineen oli saksalaisten vasalli ja paras tuki Venäjällä. Hänhän myös höylisti luovutti Suomen punaiset saksalaisten haltuun Brest-Litovskin sopimuksella maaliskuun alussa.

Tokoi ja sosialidemokraatit taas tietenkin olivat tiukasti tuota ententen puolella taistellutta Venäjää ja sen sortoa vastaan. Bolševikkien sorrosta ei vielä ollut kokemusta.

Mutta olihan tuo hyvin keksittyä ja ainakin se toimi. Muistelmissaan yleensä itse kukin nousee sankariksi, eikä Tokoin kirja ole poikkeus.

Muuten, itse vallankumous Suomen demokraattista hallitusta vastaan ilmeisesti sentään jäi kaivelemaan Tokoita, joka näyttää menneen mukaan ajopuuna kuten moni  muukin. Toki hän mainitsee yhtenä syynä bolševikkien hillittömän propagandan.

Toki niitä epäkohtiakin oli ja vastapuoli käyttäytyi myös tyhmästi, joten on ymmärrettävää, että puuttuu halua kaataa vastuu punaisille. Tokin niidenkin joukossa oli erilaisia aineksia. O.W. Kuusisen roolia ei paljon tuoda esille, mutta m itä sanotaan, ei juuri arvostusta herätä.

Sankarin elämä oli todella vaiherikasta, hobojen ja trampien joukossa vaellettiin, kaivoksessa juostiin karkuun palavaa dynam iittilaatikkoa, ranskalaisten kanssa hakattiin metsää ja heinää tehtiin Kanadan preerialla.

Toisaalla sitten johdettiin parlamenttia ja vähän vallankumoushallitustakin ja Muurmannin legioona kaikessa kirjavuudessaan on aina muistelemisen arvoinen. Tulkoon sivumennen mainituksi, että irlantilainen eversti Wood oli samaan aikaan karjalaisen legioonan komentajana ja kirjoitti muistelmansa, jotka Nick Baron muutama vuosi sitten on julkaissut.

Wood oli varsinainen satusetä, joskin hauska kirjoittaja ja häneen verrattuna Tokoi vaikuttaa suorastaan tunnontarkalta muistojen kirjaajalta.

Tokoi kuuluu Suomen historian tärkeimpien vaiheiden avainhahmoihin ja sitäkin kannalta on tärkeää, että hän sai aikaan muistelmakirjan. Sitä paitsi hän on varsin sympaattinen hahmo kuten useimmat muutkin muistelijat.

Vähänkö sitä ihminen eläessään erehtyy, enemmän sitä kai yleensä tehdään hyviä asioita tai ainakin niihin pyritään.

Talvisodan aikaan patriootti Tokoi teki uudessa kotimaassaan paljon propagandaa Suomen hyväksi. Samaan aikaan maassa oli paljon niitäkin suomalaisia, jotka uskoivat Kuusisen hallitukseen…

Timo Vihavainen su 02.07. 13:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sankarien maine kestää kaiken

Klo 10:27.

Onnellisuudessa ykkössija

to 21.03. 10:23

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

pe 22.03.2019 10:25

Jukka Hankamäki

Lasten ristiretki ja ilmastopolitiikan kobravaikutus

pe 22.03.2019 10:30

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Maahanmuuton hintalappu tarkentuu

to 21.03.2019 10:26

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Sankarien maine kestää kaiken

pe 22.03.2019 10:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20