Miten journalismia tehdään, osa 2

Suomen Kuvalehti ei noudattanut journalistin ohjeita väittäessään, että OM ei aikoisi noudattaa journalistin ohjeita

Kotimaa pe 10.02.2017 18:14
Kohujuttu Suomen Kuvalehdessä Oikeasta Mediasta.

Suomen Kuvalehti on ollut jo vuosisadan suomalaisen laatujournalismin ikoni ja esikuva. Valitettavasti sekin on lipsumassa yhteiskunnallisesta ja poliittisesta raportoijasta aatteellisten kiistakysymysten osapuoleksi.

SK:n toimittaja Mikko Niemelä haastatteli minua alkuviikosta. Mutkikkaan journalistisen prosessin lopputuloksena syntyi juttu, jonka lehti otsikoi: “He omistavat kohutun Oikea Median: Kirjailija, toimittaja – ja mies, joka lopettaisi muslimien maahanmuuton”.

Muslimien maahanmuuton lopettaminen kuulostaisi radikaalilta, ellemme tietäisi, että kyselytutkimuksen mukaan “suurin osa EU-kansalaisista ei enää halua maahanmuuttoa muslimimaista”.

Niemelän ja päätoimittaja Ville Pernaan pyrkimys leimata oikea media käy hyvin ilmi julkaistusta tekstistä. Kakkosotsikon mukaan “Julkaisu ei aio noudattaa Journalistin ohjeita”.

En ole antanut tällaista lausuntoa. Olen aiemmin kertonut, että emme aio liittyä Julkisen sanan neuvostoon (JSN), koska se ei nauti luottamustamme hyvän journalistisen tavan valvojana. Olemme päinvastoin sitoutuneita niihin perinteisiin journalistisiin arvoihin, joita JSN ei mielestämme enää ole jäseniltään vaatinut.

Pyysin päätoimittaja Pernaata korjaamaan asiavirheen sisältävän otsikon esimerkiksi muotoon Julkaisu ei aio liittyä Julkisen sanan neuvostoon.

“Emme muuta otsikkoa”, Pernaa vastasi. “Kuten tiedät, Suomessa Journalistin ohjeiden noudattamista valvoo JSN ja ohjeiden valvonta tapahtuu JSN:ssä. Väline, joka ei ole tämän mekanismin piirissä, ei noudata näitä Journalistin ohjeita.”

Pernaan logiikka ei aukene minulle, mutta olen varma, että JSN tulkitsee asian samalla tavalla, joten turha asiasta on kannella. Journalistin ohjeissa sovellettavaksi tulisi pykälä 20: “Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.”

Leipäteksti seuraa otsikon viitoittamalla tiellä.

Kirjailija Joonas Konstig on SK:n jutun mukaan tullut julkisuudessa tutuksi homoliittoja, maahanmuuttoa tai vaikkapa kasvissyöntiä kritisoivana keskustelijana. Jutussa mainitaan myös, että Konstig on kirjoittanut ruoka-aiheisia kolumneja Helsingin Sanomiin ja kirjailijatuotanto käsittää novelleja ja romaaneja, ja se että Konstigin romaani Kaikki on sanottu voitti Kalle Päätalo -palkinnon vuonna 2012.

Alkuperäisessä versiossa Konstigista mainittiin vain se, että hän olisi “tullut julkisuudessa tutuksi homoliittoja ja maahanmuuttoa kritisoivana keskustelijana”. Niemelä lisäsi pyynnöstämme ne asiat, joista Konstig todella on tunnettu.

Fakta nimittäin on, että Konstig ei ole mitenkään tunnettu homoliittojen tai maahanmuuton vastustajana. Hän on esiintynyt kerran Aito Avioliitto -järjestön videolla, kuten minäkin. Maahanmuuttoa hän on käsitellyt blogissaan kerran tai pari.

Kerroin Niemelälle mediamme konseptista ja sen synnystä, että tapasimme joitakin media-asiantuntijoita viime vuonna. Totesin, että Reijo Tossavainen varoitti lähtemästä printtiin ainakaan ennen kuin sille on riittävän sitoutunut lukijakunta. Kävimme Rahkosen kanssa kerran Tikkurilassa kahvilla jututtamassa Tossavaista, ja tämän yhden tapaamisen merkitys oli oikeastaan vain siinä, että jätimme ideat mahdollisesta printtilehdestä ainakin toistaiseksi kokonaan pois keskustelusta.

Niemelä omisti Tossavaiselle kokonaista kolme kappaletta:

“MEDIA-ALAN konsultaatiota Oikea Media on saanut entiseltä perussuomalaisten kansanedustajalta Reijo Tossavaiselta. Tossavaisen tausta on paikallislehdessä. Hän toimi Valkealan Sanomien omistajana ja päätoimittajana vuoteen 2004 saakka.

Tossavainen toimi kansanedustajakaudellaan myös Ylen hallitusneuvoston jäsenenä. Tossavainen erosi, kun Yle julkaisi perussuomalaisten riitoja käsittelevän ohjelman. Tossavaisen mielestä Ylen ohjelma rikkoi hyvää lehtimiestapaa, kun se esitti Tossavaisen mielestä asiat liian yksipuolisesti.

Sittemmin Tossavainen on keskittynyt toisenlaiseen mediavaikuttamiseen sosiaalisessa mediassa, jossa hän "keskustelee" säännöllisin väliajoin "valtamedian" jutuista. Hamilon mukaan Tossavaisesta tulee heidän blogistinsa.”

Minun on vaikea nähdä, millä tavalla Tossavaisen työhistorian kertaaminen on relevanttia ja palvelisi lukijaa, kun hänen ainoa vaikutuksensa oli yksi asiantuntijaneuvo, joka sai meidät hylkäämään paperilehtivaihtoehdon - ja tätäkään faktaa Niemelä ei edes mainitse.

Käy mielessä, että Tossavaisen hahmo sopi Niemelän agendaan leimata julkaisumme perussuomalaisuudella ja Tossavaisen tunnetusti ärhäkkäällä keskustelutyylillä.

Toinen media-alan ammattilainen, jolla testasimme suunnitelmiamme, oli Janne Kaijärvi, joka on todennut, että journalismi ja mainonta, ainakin sellaisena kun ne on opittu tuntemaan, tulevat pitkälti katoamaan. Kaijärven keskeisiä teesejä ovat, että yritykset tulevat jatkossa tuottamaan paljon suosittuja sisältöä, eivätkä yrityksille sisältöjä tuottavat ihmiset eivät välttämä ole taustaltaan toimittajia. Sisältöjen tuottajien ja kuluttajien välillä olleet middlemanit eli kansalliset mediatalot ovat kriisissä. Niiden paikasta kilpailevat kansainväliset IT-jätit kuten Google ja Facebook.

En tiedä, mitä lisäarvoa lukijalle on siitä, että Niemelä jättää kaiken varsinaisen ajatuksen pois ja toteaa vain, että “Oikea Media on saanut neuvoja Janne Kaijärveltä, joka on toiminut päätoimittajana muun muassa kaupunkilehti Turkulaisessa ja Sanoma Newsin kaupunkilehdissä. Kaijärvi on neuvonut myös Soneraa ulkoisessa viestinnässään.”

(Kaijärvi on itse asiassa töissä TeliaSoneralla.)

Valtamedia pyrkii leimaamistarkoituksessa myös käyttämään MV-korttia, aina kun se on mahdollista. Niemeläkin yritti samaa temppua. Suomen Kuvalehden puolustukseksi täytyy todeta, että Niemelä toimi asiallisesti ja haastateltavan oikeuksia kunnioittaen näyttäessään eri versiot minulle. Näin lehteen oli menossa:

“Maahanmuuttokriittisyys näkyykin sivustolla reilusti. Yksi kirjoittajista on Heikki Porkka, jota päätoimittaja Hamilo kuvaa ”mediakriitikoksi” maahanmuuttokriittisessä liikkeessä. Muun muassa MV-lehti on käyttänyt sivuillaan Porkkaa lähteenään. Porkan "julkaisualusta" on julkinen Facebook-sivu.”

Kappaleesta saa sellaisen käsityksen, että Porkka tuottaisi sisältöä MV-lehdelle. Siitä taas saa helposti sen käsityksen, että OM ja MV olisivat jollakin tavalla kytkyssä ja siitähän ei enää ole pitkä matka salaliittoteorioihin ruplarahoituksesta.

Totesin Niemelälle, että viittaus MV-lehteen vaikuttaa erittäin asenteelliselta:

“Kaikkihan tietävät että MV varastaa tekstejä kaikilta lupaa kysymättä, eikä mikään estä niitä siteeraamasta sinuakin. Olisiko silloin asiallista sanoa että MV käyttää Mikko Niemelää lähteenään?”

Niemelä ihmetteli, miten MV-lehtiasia toistuu tämän Face-kirjoittajan kohdalla. “Häntä käytetään otsikoissa jne. Voitko selittää miksi juuri tämä henkilö on MV-lehden ”totuuden torvi”?”

Vastaukseni, jota Niemelä asiallisesti siteerasi SK:ssa, oli seuraava:

“Kysy Janitskinilta, miksi se tekee sellaisia journalistisia valintoja kuin tekee. Porkalla on julkinen fb-seinä ja hänellä on vankka henkilöbrändi eli on suuri joukko lukijoita, jotka tietävät että Porkka tarkistaa lähteensä ja kirjoittaa hyvin. MV saa tai pikemminkin on saanut helposti laadukasta aineistoa kopioimalla Porkan seinää. Kuten todettua, eihän MV kysy mitään lupaa vaan se kopioi surutta kaiken tekijänoikeuksista välittämättä. Ja ehkä Janitskinkin on huomannut että pelkät huhut eivät enää myy yhtä hyvin kuin alussa. Nyt tarvitaan tarkistettua tietoa. Porkka on 60+ mies joka on seurannut politiikkaa ikänsä, joten hänellä on sosiaalisia verkostoja tietolähteisiin.

Nyt homma ei olekaan enää Janitskinille yhtä yksinkertaista, kun Porkka kirjoittaa ensisijaisesti suoraan meille ja laittaa omalle seinälleen siitä vain lyhyen johdannon ja linkin.”

Korostettakoon vielä, että Suomen Kuvalehti on yhä lehdistömme parhaimmistoa. En myöskään halua uhriutua sen enempää. Moni asia meni jutussa lopulta oikein, kun toimittaja antoi haastateltavan kommentoida keskeneräistä tekelettään kokonaisuutena. Tässä journalistisessa prosessissa ei ole mitään erityistä pöyristymisen aihetta. Tämä on aivan normaalia haastateltavalle, joka ei ole toimittajien erityisessä suosiossa.

Lehtien lukijoiden kannalta tilanne on kuitenkin surullinen. Kun toimittajilla ei ole kykyä asialliseen kritiikkiin, he yrittävät leimata kohteensa vihjauksin, epäoleellisuuksin ja joiltakin osin jopa asiavirhein. Jokainen voi itse arvioida, kuinka paljon toimittajan panos tuotti lukijalle kriittistä lisäarvoa verrattuna siihen, että lukija olisi lukenut minun toimittajalle kirjoittamani selostuksen sellaisenaan.

Journalismin kohteille ja haastateltaville minulla on muutama neuvo.

Tallenna kaikki keskustelut toimittajan kanssa, olipa kyse puhelinkeskustelusta, sähköpostihaastattelusta tai tapaamisesta. Jos lopputuloksena on juttu, joka heijastaa enemmän toimittajan ennakkoluuloja ja agendaa kuin sitä mitä haastateltava sanoo, voit dokumentoida koko prosessin kriittistä tarkastelua varten. On yleinen etu, että journalistiset prosessit tulevat läpinäkyviksi, ja että niistä tarvittaessa tehdään juttuja. Se voi vaikuttaa myös pahinta agendan ajamista ennaltaehkäisevällä tavalla toimituksellisiin prosesseihin.

Jos sinua pyydetään usein radioon tai televisioon, suosi suoria lähetyksiä. Tämä on politiikan kokeneiden kehäkettujen vanha neuvo, joka on yhä voimassa. Nauhoitettuun uutispätkään voidaan leikata minkälainen ajatus tahansa.

Suoraan lähetykseenkään ei välttämättä kannata mennä. Jos on etukäteen tiedossa, että asetelma on 3-1, ei paraskaan puhuja mahda yksin mitään. Puolustuskannalla oleva näyttää häviäjältä, vaikka argumentoisi kuinka hyvin kolmea päällepuhujaa vastaan. Näinhän esimerkiksi Ylen A-studiossa usein toimitaan: yksi altavastaaja kohtaa kahden vieraan ja toimittajan muodostaman samanmielisten joukkueen.

Aiemmassa mediaympäristössä ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Jos halusi omalle asialleen julkisuutta, oli pakko sietää toimittajien mielivaltaa. Nyt saman yleisön voi saada yhdellä blogipostauksella.

Lue myös kirjoitukseni:
Miten lakeja, makkaraa ja journalismia tehdään

Marko Hamilo pe 10.02. 18:14

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

Klo 13:04.

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03. 08:51

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03. 23:04

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02. 12:33

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

videot