Blogi: Timo Vihavainen, ti 17.10.2017 11:08

Common decency

Yleinen säädyllisyys ja demokratia

 

Sangen tervejärkinen filosofi ja aatehistorioitsija Sir Isaiah Berlin arvosti suuresti ominaisuutta yleinen säädyllisyys, common decency.

Se ilmeisesti heijastaa hänen lopultakin optimistista ihmiskäsitystään ja myös brittiläistä tervejärkisyyden (common sense) perinnettä.

Toki Brittein saaret ovat tuottaneet maailmaan myös tietyn määrän länsimaisen filosofian kaikkein hulluimpia aikaansaannoksia, mukaan lukien solipsismin, mutta jostakin syystä siellä on sentään yleensä oltu taipuvaisia pysymään vankasti maan pinnalla. Ero vaikkapa saksalaiseen perinteeseen on merkittävä.

Niinpä emme ole koskaan saaneet kuulla kovin paljon brittiläisestä fasismista tai kommunismista, vaikka molempia toki on jossakin määrin esiintynyt, ainakin nyt sen verran, että niiden maineikkaimmat kriitikot Orwellia ja Huxleytä myöten ovat ymmärtäneet sen, mitä vastustavat.

Joku brittifilosofi, jonka nimeä en juuri nyt muista, kuulemma selaili aikoinaan Immanuel Kantin Käytännöllisen järjen kritiikkiä ja lausahti: ”Ymmärrän hyvin, mitä Kant-parka tahtoo sanoa”.

Kategorinen imperatiivi omituisine perusteluineen ilmeisesti tuntui vieraalta sellaiselle, joka ei erityisemmin tuntenut tarvetta todistaa itselleen, että on parempi elää säädyllisesti kuin ryhtyä radikaaliksi.

Common sense, human fellow-feeling ja common decendy ovat hyvin brittiläisiä käsitteitä tai ehkäpä pikemmin perienglantilaisia. Toki myös skottilainen perinne on vankasti käytännöllinen eikä sen pohjalta juuri tunne olevansa vaarassa tempautua mukaan johonkin mielettömyyteen.

Asian varjopuoli on tietty syvällisyyden puute. On sanottu, ettei täysin normaali ihminen tiedä, että kaikki on mahdollista. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hän pystyy periaatteessa kuvittelemaan paljon kaikenlaista painajaismaista, ei hän oikeasti odota sellaisten asioiden voivan tapahtua. Siksi olo on turvallinen.

Sir Isaiah kirjoitti melko lailla venäläisistä filosofeista ja kirjailijoista, Tolstoista, Dostojevskista, Bakuninista ja narodnajavoljalaisista. Hänen esseensä siilistä ja ketusta (The Hegehog and the Fox), jossa pohdiskeltiin Tolstoin ja Dostojevskin ominaislaatua, kuuluu alan klassikoihin.

Bakuninia ja Herzeniä vertaillessaan Berlin nosti esikuvaksi jälkimmäisen ja varoittavaksi esimerkiksi edellisen. Historialla ei ole librettoa, kuului hänen tunnettu kiteytyksensä. Tulevaisuus on tehtävä ja vastuu siitä kuuluu aina oman aikamme ihmisille, ei millekään abstraktille edistykselle.

Tämä on oikeastaan aika huikea lähtökohta, sillä siinähän suorastaan näyttää avautuvan eteemme pohjaton kuilu: tulevaisuudessa ”kaikki” on mahdollista ja meistä riippuu, mitä silloin on oleva.

Oikeastaan tämä on ihan normaalia talonpoikaisjärkeä, mutta ei välttämättä. Se, jonka järki tuottaa hirviöitä, näkee niitä varmasti jokaisen kulman takana. Se, joka luottaa yleiseen säädyllisyyteen, pitää sen sijaan mielensä rauhallisena.

Sir Isaiah uskoi tuohon yleiseen säädyllisyyteen, moraaliseen minimiin, joka on ihmisille yhteistä heidän kulttuuristaan ja politiikastaan riippumatta. Sen johdosta olisi mahdollista myös erilaisten järjestelmien rinnakkaiselo. Koko maailmaa ei tarvitsisi pakottaa demokratiaan suurten katastrofien välttämiseksi.

Itse asiassa ihminen onkin tehty väärästä puusta (The Crooked Timber of Humanity), josta ei koskaan saa suoraa tulemaan, pohdiskeli Berlin Kantia seuraten. Niinpä tätä ei kannata väkisin edes yrittää, kuten totalitaariset liikkeet ovat tehneet.

Minusta Berlinin mainiosti kirjoitetut esseet ovat aina olleet lohdullinen viesti ja profetia, joka vahvistaa uskoa siihen, että vaikka maailma on epätäydellinen ja sellaiseksi jää, ei asia ole ainakaan periaatteessa kammottava. Ei ainakaan perusenglantilaisessa maailmankuvassa.

Tätä näkemystä voi verrata siihen suorastaan patologiseen kauhuun, jonka demokratian piirissä ilmenevät erilaiset näkemykset synnyttävät totalitaarisesti ajattelevien keskuudessa.

Demokratiahan antaa kansalle periaatteessa mahdollisuuden muuttaa maailma millaiseksi tahansa ainakin sikäli kuin asia koskee ihmisten toisilleen tekemiä sääntöjä ja päätöksiä. Sehän on toki myös demokratian idea.

Mutta entäpä, jos demokratian puitteissa tehdäänkin vääriä sääntöjä ja päätöksiä? Mikä suojaa sellaisilta ja mistä me sellaiset tunnemme?

Normaalin perinteisen ajattelun mukaan demokraattisten eli täysivaltaisen tahon tekemien päätösten pitäminen väärinä on mahdollista silloin ja sikäli, kun kyseessä on väärien premissien tai muuten virheellisen tiedon varassa tehty tahdonilmaisu, joka siis tosiasiassa tuottaakin aivan muita tuloksia kuin oli tarkoitettu.

Näiden tulosten arviointi on kuitenkin mahdollista vasta sitten, kun ne ovat käytettävissä. Itse pätevien ja täysivaltaisten päätösten leimaaminen vääriksi on tietenkin luvallista ja kuuluu politiikkaan ja opposition oikeuksiin. Mitään pyhää tuomioistuinta niiden tuomitsemiselle ei kuitenkaan ole täysivaltaiseksi julistetun kansan ulkopuolella.

Tuntuu siltä, että tämä asiain tila kauhistuttaa kovin monia. Miten voimme sallia, että kansat yksi toisensa jälkeen tekevät vääriä päätöksiä? Miten voimme edes käsittää, että ne yrittävät toimia omalle maalleen annettua edistyksen ”librettoa” vastaan? Eikö tällä tiellä ole odotettavissa kaikkien menneisyyden ja tulevaisuuden hirviöiden kohtaaminen?

Kovin taitavat olla vaikeita kysymyksiä nämä, monellekin. Iso Britannia näyttää kuitenkin, vankkojen perinteidensä pohjalta, lähteneen siitä, että demokratia tarkoittaa todellakin kansan, sen enemmistön tahdon toteuttamista.

Toki enemmistön on huolehdittava siitä, ettei se kohtuuttomasti loukkaa vähemmistöjä, joiden taas on puolestaan oltava sen verran lojaaleja, että normaali vuoropuhelu ja yhteistyö voi jatkua. Tässä toteutuu se common decency.

Britit ovat jo saaneet inhimillisesti katsoen enemmän kuin osansa niistä epämiellyttävistä asioista, joita Euroopan unioni sille haluaisi yhä lisää kasata. Eroaminen oli kansan tahto ja sitä on noudatettava, vaikka se kävisi kalliiksi. Politiikassa ei ole suvereenia kansaa ylempää vallan käyttäjää.

Britannian kohdalla koko asia näyttää jotenkin luontevalta. Kuten muutkin maat, myös se joutuu itse tekemään tulevaisuutensa ja vastuu siitä on demokratian vallitessa koko kansalla tässä ja nyt, ei nimettömällä edistyksellä.

Ne demokratian vaaroja kauhistuvat ja sen käytäntöjä halveksivat tahot, jotka yhä uudelleen tuomitsevat ne äänestystulokset, joita eri maissa, nyt viimeksi Itävallassa on saatu, voisivat miettiä oman käyttäytymisensä syitä.

Sir Isaiah Berlin uskoi siihen, että ihminen on epätäydellinen, väärästä puusta tehty eikä häntä kannata edes yrittää väkisin suoristaa. Juuri suostuminen tämän epätäydellisyyden kanssa elämään on se vankka perusta, jolle demokratian voi rakentaa.

Sellainen demokratia, joka sietää vain utopistisen multikulturalismin kannattajia, on rakentamassa tulevaisuutta, jossa minkäänlainen demokratia ei enää toimi. On kyseenalaista, vallitseeko siellä edes sellainen asenneilmasto, jolle olisi ominaista common decency saati human fellow-feeling.

Timo Vihavainen ti 17.10. 11:08

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Hirmuisia asioita

Klo 00:04.

Vanhoja kirjoja

to 13.12. 23:43

Kieliparkamme on vaarassa

ke 12.12. 23:33

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo

to 13.12.2018 23:30

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?

la 15.12.2018 00:00

Jukka Hankamäki

Euroopan valtioiden itsenäistyminen etenee

la 15.12.2018 00:06

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Viimeinen blogi vapaan sanan hautajaiset USARISSA?

to 13.12.2018 23:46

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Facebook ja sananvapaus - mahdoton yhtälö?

to 13.12.2018 19:52

Olli Pusa

Ilmastokiima

pe 14.12.2018 12:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Hirmuisia asioita

la 15.12.2018 00:04

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40