Blogi: Timo Vihavainen, ke 25.10.2017 10:13

Edistyksen kärrymiehet

Edistyksen kärrymiehet

 

 

Nietzsche, jonka pelkkää nimeäkin hölmöt syystä pelkäävät, oli myös etevä runoilija. Ajatelkaamme nyt vaikka sitä miten hän tiivisti aikansa eturientäjien psykologian muutamaan pirulliseen säkeeseen:

Heil euch, brave Karrenschieber,

stets: ”Je länger, desto lieber”!

Unbegeistert, ungespässig,

unverwüstlich-mittelmässig,

steifer stets um Kopf und Knie

sans génie et sans ésprit!

 

J.A. Hollo käänsi tuon pätkän aikanaan ihan hyvin, mutta jäin käännöksestä kaipaamaan aavistusta siitä, miten edistys johtaa joukkoa ja sen suunta on aina vain eteenpäin, vaikka koko asia on jo muuttunut ylevästä naurettavaksi ja sitten naurettavasta tylsäksi yhdentekevyydeksi. Kunhan nyt sitten jatketaan vain.

Tässä vaihtoehtoinen suomennos, jonka myönnän monessa suhteessa avuttomaksi. Ideaa tässä kuitenkin ajan takaa:

 

”Hei, kärryt, aina eteenpäin!

Edistyksen siellä näin!”

On hinku sinne miekkosten,

vaan syytä siihen löydä en.

On joukko harmaa, iloton,

ja vailla järkeä se on.

Nuo jäykkäjalat, jästipäät

ei voi ne neron kipinää

tai leikkiäkään ymmärtää.

 

Tämähän kuulostaa jo aika hävyttömältä, mikäli pidämme tasa-arvoa ylimpänä arvona, kuten meidän kai nykyään pitäisi. Onneksi vanhojen kirjojen lukeminen on kuitenkin yhä sallittua, vaikka monia niistä ollaan remontoimassa uuteen uskoon, kuten tiedämme.

Ehkä tässä kannattaa mainita, että vanhojen klassikoiden sensurointi osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi myös Neuvostoliitossa, jossa sitä toki yritettiin.

Koska muutosten tekeminen klassikoihin olisi härskiydessään ylittänyt jo sikäläisenkin moraalin rajat, pyrittiin sensuuri hoitamaan ns. erikoisvarastoilla ja painosten lukumäärää säätelemällä.

Dostojevskin Riivaajat ja monet muutkin hänen teoksensa olivat hankalia hankkia eikä myöskään Puškin sopinut noin vain jokaisen luettavaksi joka kohdasta. Vähintäänkin sellaisia piti lukea oikeassa mielentilassa, ettei vaaraa väärän tietoisuuden tarttumisesta syntyisi.

Ehkä tässä on nykyäänkin jotakin tuttua? Kuvitelkaamme nyt ihminen, jonka ajatuksista kokonaan puuttuisi poliittisen korrektiuden suodatin. Jos me sellaisen laskisimme klassisen kirjallisuuden peltoon, mellastaisi se siellä kuin sika syksyllä ja kukaties pian viis veisaisi koko edistyksestä ja sen vaatimasta uudesta ajattelusta.

Paljon on edistyksen kärrejä vedetty ja työnnetty eteenpäin sitten Nietzschen päivien. Kauas on päästykin. Vain noin sata vuotta erottaa meidät siitä huipusta, jonka länsimaat saavuttivat maailmassa luotuaan ne ylivoimaiset työkalut, joilla luontoa saattoi alistaa ja muuta ihmiskuntaa hallita.

Oli varmaan väistämätöntä, että tähän liittyi hybris omasta poikkeuksellisesta erinomaisuudesta, korkeammasta rodusta ja niin edelleen.

Ehkä oli yhtä väistämätöntä, että edistys sitten, suurten sisällissotien jälkeen, jatkui aina mielettömyyksiin saakka ja sai masokistisia piirteitä. Syntyi kulttuurin flagellantismi eli itseruoskinta, kuten joku on asian mielestäni osuvasti esittänyt.

Suuri vapautumisen ja tasa-arvoistumisen projekti muuttui jossakin vaiheessa laadullisesti uudeksi halun palvonnan ja kulttuurisen entropian projektiksi.

Kun samaan suuntaan mentiin tarpeeksi kauas, menettivät tasa-arvoistumisen päämäärät mielekkyytensä, mutta kuin muitakaan ei enää ollut, jatkettiin yhä eteenpäin.

Freudin kuuluisa löytö, epäviihtymys kulttuurissa (Unbehagen im Kultur) synnytti taistelun koko kulttuuria vastaan ja pyrkimyksen palata takaisin villi-ihmisten leirinuotioille, joiden ääressä todellisen vapauden saattoi kuvitella vallinneen. Miksi ylpeä ihminen antaisi minkään hillitä halujaan?

Nämä vain tulivat mieleen, kun seurasi #metoo -pöhinää ja sen ympärille syntynyttä loiskiehuntaa. Mieleeni jäi erityisesti muuan kirjoitus, jossa nuori mies vetosi miehiin, joiden pitäisi kollektiivisesti ottaa vastuuta käytöksestään, ettei vain kukaan loukkaantuisi ihan vain miehisen seksuaalivietin olemassaolon takia.

Tuo hullunkurinen puheenvuoro toi tietenkin heti mieleen Stalinin, joka ainakin edes valehteli, ettei hänen säädyllisessä valtakunnassaan sentään lapsi vastannut isästään, joku tolkkuhan se oli sielläkin. Ja miten kertoikaan Runeberg maaherra Wibeliuksen sanoneen: ”Ei vastuuss’ ole isä lapsest’, poika isästään!”. Tai suunnilleen siihen tyyliin se meni.

Mutta nytpä otetaankin reipas askel eteenpäin! Ehkä perustetaan toverituomioistuimia, ehkä ei. Joka tapauksessa osoitetaan nyt oikein miehissä oikeaa asennetta, sellaista, jonka ansiosta hännystelyn kohteena oleva taho armeliaasti tarjoaa antimiaan joskus, kun sille sopii. Kohtuudella.

Toki tuon nuorten miesten orjailun taustat ymmärtää, vaikka moisen asenteen arvostaminen on sitten asia erikseen. Onhan maailmankirjallisuus täynnä nuorukaisten huokailuja ja vuodatuksia. Kovin vähäpätöisiksi ja vaatimattomiksi he aina käyvät valtiattariensa edessä ja ovat valmiita mihin tahansa suosiota saadakseen.

Siinä mielessä moisiin älyn välähdyksiin ei kannata liikaa huomiota kiinnittää. Ne ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin luonnollisiakin. Kiinnostava on kuitenkin kysymys siitä, mikä on aikakauden kulttuurin kieli, missä sen valtavirta kulkee.

Pelkäänpä, että tilanne muistuttaa sitä, minkä Nietzsche jo omana aikanaan näki. Ei ole mitään innostavaa päämäärää, ei ole neroutta, älyä tai edes henkevyyttä, joka elähdyttäisi edistyksen vankkurien vetäjiä. Sieltä kuuluu vain älyttömien nautojen yninää ja nähdään lihavia akkoja särkemässä vaakoja, jotka ovat yrittäneet orjuuttaa heitä.  Muita esimerkkejä voi lisätä mielin määrin.

Joskus sieltä sentään kajahtaa sonnivasikan mölähdys, kuin kirkas, nostalginen tervehdys niiltä ajoilta, jolloin kärryt vielä valjastettiin raisujen hevosten eteen. Mutta sen jälkeen kaikki taas jatkuu ennallaan. Mihin vedätte noita rattaita? Eteenpäin, siis tarkoittaa minne? Ei vastausta. Eteenpäin vierivät rattaat ja ihmeissään katsovat normaalin järkensä säilyttäneet kansat tuota menoa…

 

Timo Vihavainen ke 25.10. 10:13

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Borssi

ti 22.01. 21:00

Intelligentsijaa tapaamassa

ma 21.01. 21:47

Tavallinen tapaus

su 20.01. 10:32

Kansallisuus tarjolla halukkaille

pe 18.01. 23:36

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Oulun seksuaalirikokset ja avointen rajojen maahanmuutto

su 20.01.2019 10:52

Professorin Ajatuksia

Karkottaako Rinteen sairastelu työväen?

ti 22.01.2019 20:58

Jukka Hankamäki

Onko suomalaisilla ja eurooppalaisilla enää mitään väliä?

ma 21.01.2019 21:46

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Digitaaliset oikeudet ja sananvapaus

ma 21.01.2019 21:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Orpo uhrasi lastemme turvallisuuden tietoisesti

to 17.01.2019 20:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kurittaja-Orpo ja kaverikapitalistien jatkokausi

ma 21.01.2019 21:51

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Yleisradio - pravdalainen totuusmedia

ma 21.01.2019 12:55

Olli Pusa

Uutta turvapaikanhakija-aaltoa valmistellaan

to 17.01.2019 22:31

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Orpo ja Rinne pettävät agendajournalistien tuella

ma 21.01.2019 11:12

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Borssi

ti 22.01.2019 21:00

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40