Blogi: Timo Vihavainen, su 11.02.2018 13:02

Onnitteluja tuli

Onnea nyt sitten vaan

 

Valtioiden väliset suhteet ovat aika erikoinen asia. Jos vakuutellaan oikein kovasti ystävyyttä, saattaa se herättää epäluuloja. Esimerkiksi O.W. Kuusisen ns. hallituksen ja Neuvostoliiton välillähän suhteet olivat tällaiset, suorastaan hyvin makeat, mikä heti ilmeni jopa suurena aluelahjoituksena.

Tämä tietenkin vei koko asialta uskottavuuden. Suomalaiselle mentaliteetille on tietty epäluuloisuus, etten sanoisi vihamielisyys aina ollut tyypillisempää kuin hyväuskoisuus. Tulee ihan mieleen Nietzschen epigrammi:

Besser aus einem Holz eine Feindschaft

als eine geleimte Freundschaft

 

Ongelmana meillä onkin ollut pitää kyräily tolkullisissa rajoissa. Viime vuosina asia on taasollut aktuelli ja tuntuu, ettei mitään asiaa, joka itäiseen naapuriin liittyy, ole ns. laatulehdissä kyetty tulkitsemaan muuten kuin kielteisesti.

Jopa se, ettei Putin onnitellut Suomea puoli vuotta ennen juhlapäivää, kiirehdittiin tulkitsemaan siten, ettei hän näköjään siis anna asialle arvoa, ehkäpä ei tunnusta sen itsenäisyyttä lainkaan! Mikä häpeämättömyys!

Tämän asteinen paranoia alkaa jo kuulua lääketieteen alaan, mutta vielä pahemmalta kuulostaa kyllä se jaaritus, jota ns. sotilasasioiden kommentaattoreilta (en tarkoita sotilaita) saa kuulla. Siellä käytellään luontevasti sellaisia käsitteitä kuin ”Suomen tappaja-ohjus” ja niin edelleen.

Journalistien hengentuotteista käy ilmi, että meidän ja naapurin poikien oletetaan ilman muuta joutuvan jonnekin rintamalle vastakkain ja laskeskellaan sitten, kenellä on minkinlaista rauta ja paljonko.

Onhan tällä nyt sen verran saatu aikaan, että tietynasteista epäluuloa Venäjää kohtaan on herännyt, kuten gallupit osoittavat. Naton kannatus sen sijaan ryömii pohjamudissa. Ei se aivopesu ihan niin yksinkertaista siis ole. Jo viime sotien aikana huomattiin, että suomalaiset olivat allergisia kaikelle, mikä haiskahti propagandalle.

Se sitten siis siitä hybridivaikuttamisesta ja mitä niitä satuja Venäjän informaatiomahdista niitä liikkeellä lieneekään. Sen vaikutus esimerkiksi Suomen vaaleihin on ollut aina kovin vaatimatonta. Kyllä se meillä haistetaan ja tehdään päinvastoin.

Itseään vastaan neuvostopropaganda toimi jopa niin hyvin, että sodan aikana suomalaiset levittivät sen hulluimpia tuotteita ihan itse. Jahvetin alias Yrjö Kilpeläisen kirja Suomi Neuvostoliiton radiossa on tästä mainio esimerkki.

No, tulihan se Putinilta se virallinen tervehdys itsenäisyyden johdosta sitten kun itse merkkipäiväkin tuli. Sehän kai on normaali järjestys.

Hieman epävirallisempi asian noteeraus voidaan havaita Russkaja mysl-lehdestä, joka nykyään ilmestyy Pariisin sijasta Lontoossa ja on selkeästi Kremlin äänenkannattaja. Aikoinaanhan sillä oli kunniakas historia toisinajattelevien forumina.

En rupea sen kummemmin selostamaan Russkaja myslin vuoden 2017 tammikuun numeron sisältöä, totean vain, että se on liki kauttaaltaan Suomesta.

Kirjoittajat ovat enimmäkseen venäläisiä, mutta muutama suomalainenkin mahtuu mukaan. Sävy on hyvänsuopa, kuten tällaiseen yhteyteen toki kuuluukin. Koska koko numerolla on tietyssä määrin virallinen sävy, haistaa epäluuloinen suomalainen siinä tietenkin propagandaa ja moni tarrautuu mielessään heti sanaan ”suomettuminen”, joka on jälkijättöisesti löydetty kuvaamaan tietyn aikakauden tiettyjä ilmiöitä.

Yhä uudelleenhan sitä saa todeta, että varsinainen aivoilla ajatteleminen on ihmiselle useimmiten liian suuri rasitus ja sen takia hän turvautuukin jonkinlaisiin ajatusblokkeihin hieman samaan tapaan kuin puhuessa suolletaan valmiita blokkeja ajattelematta niiden merkitystä sen kummemmin.

Eipä tässä lehdessä näytä mitään sensaatiomaista olevan. Suomalais-venäläisiä kontakteja löytyy Aurora Karamzinista lähtien (fregatti ”Aurora” mainittu!) ja Lyyli Latukan tarinassa julkaistaan myös häntä panetelleen V. Rekolan ilmiantokirje. Latukka ammuttiin vuonna 1938, kuten niin monet muut.

Liittyyhän tähän Suomen ja Venäjän naapuruuteen siis yhtä jos toistakin. Naapureille on suurlähettiläs Kuznetsovin mukaan ominaista toisen osapuolen kunnioitus ja sen intressien pragmaattinen huomiointi ja raja kuuluu maailman rauhallisimpiin ja vakaimpiin.

Mitäpä tuohon sanomaan? Onko tämä jotenkin epäilyttävää? Pitäisikö asioihin saada radikaali muutos?

Kun itse olen konservatiivi ja jonkin verran taantumuksellinenkin (vaikka en nyt sentään mikään vihreä!), olen asiain tilaan varsin tyytyväinen enkä taida olla ainoa.

Russkaja myslin Suomi-numero saattaa monelle tuoda mieleen neuvostoajat ja sama tulee minunkin mieleeni.

Sanoisin kuitenkin, että mieleen tulevat noiden aikojen parhaat puolet, kas kun sellaisiakin oli eivätkä ne huonoja olleetkaan.

Se, mitä on ruvettu –typerästi-  meilläkin nimittämään suomettumiseksi, oli aikoinaan olennaiselta osin kotimaista perua ja ne, jotka sen saivat aikaan, voisivat suorittaa itsekritiikkiä sen sijaan, että nyt säntäävät soveltamaan samoja aivottomia mallejaan toiseen ilmansuuntaan.

Lyyli Latukka ammuttiin toki venäläisten toimesta ja siinä maassa myös luotiin se järjestelmä, joka asian teki mahdolliseksi. Jokainen järjestelmä kuitenkin vaatii myös rattaansa ja ruuvinsa. Se, joka sellaiseksi ryhtyy, saa osakseen myös vastuun seurauksista, halusipa sitä tai ei.

Timo Vihavainen su 11.02. 13:02

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muistoja Saksasta

pe 16.11. 23:34

Teatteri-ilta Moskovassa

ke 14.11. 23:17

Harmaa eminenssi

ti 13.11. 23:09

Muistoja lännestä

ma 12.11. 23:09

Mitä maailma ajattelee?

su 11.11. 01:10

Jätkäsaari

pe 09.11. 23:56

Erikoinen neitsyt

to 08.11. 22:28

Ätläke

ke 07.11. 23:21

Alatyylin ylösnousemus

ti 06.11. 22:17

Näin naapurissa

ma 05.11. 23:17

blogit

Vieraskynä

GCM-Sopimus uhkaa Euroopan turvallisuutta

to 15.11.2018 23:36

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Vastuutonta journalismia

pe 16.11.2018 23:33

Jukka Hankamäki

Mikä GCM? Vähemmän on enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

pe 16.11.2018 23:36

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11.2018 10:38

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Muistoja Saksasta

pe 16.11.2018 23:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40