Blogi: Vieraskynä , ke 21.02.2018 20:37

Postmodernismin kritiikki - Jordan Peterson

Miljoonat ihmiset ovat klikanneet tätä BBC:n haastattelua. Toimittaja
Cathy Newman joutui vastakkain sanavalmiin ja poliittista korrektiutta
karttavan Jordan Petersonin kanssa. He puhuivat sananvapaudesta,
palkkatasa-arvon puutteesta, yliopistojen opiskelijaprotesteita ja
postmodernismista. Newman joutui sanattomaksi, kun Peterson vaati
vasatavuoroisuutta loukkaamiseen, miksi vain feministeillä ja
gender-politiikkaa kannattavilla on oikeus hyökätä toisen mielipiteitä
vastaan. Totuuden arvo on suurempi kuin ystävällisyyden. Ei pidä
lähteä siitä, että tietyt ideologiset uskomukset ovat totta, ne pitää
voida saada haastaa. Sosiaalisessa mediassa haastattelu on synnyttänyt
lukuisia analyysejä, ja feministien uhriutumisia. Newmania on
arvosteltu ettei hän edes kuunnellut Petersonin vastauksia, paahtoi
oman ideologiansa mukaista kantaa, ja pyrki vain dominoimaan
keskustelua.

Jordan Peterson on kanadalainen 55-vuotias psykologian professori,
joka on noussut youtube-maailman seuratuimpiin esiintyjiin. Hänestä
tuli kuuluisa kieltäydyttyään käyttämästä transsukupuolisten toiveen
mukaista persoonapronominia. Pian hän veti luentotilaisuuksiinsa yhä
enemmän väkeä. Vastustajien joukot olivat myös
identiteetti-politiikkaan hurahtaneissa yliopistopiireissä suuret,
eikä aikaakaan kun hän sai niskaansa myös mediassa alt-right -leiman
mukana kaikki muutkin haukkumasanat rasistista, homofoobikosta
suvaitsemattomaan  kiihkoilijaan.

Tosiasiassa hän on liberaali konservatiivi, jonka maailmassa
hierarkiat tulisi rakentaa arvojen ja pätevyyden, ei kuten
marxilaisuudesta käsitteensä omaksuneiden postmodernistien mukaan
alistamisen ja vallan kautta. Postmodernistille arvojärjestelmä on
patriarkaatti, joka on universaalisesti sortava rakennelma.
Postmodernismi on hyökkäävää  kahdessa mielessä, se on hyökkäys
kulttuurimme metafyysistä perustaa vastaan, mikä Petersonin mielestä
on lähes sama kuin uskonnollinen pohja, ja toiseksi se hyökkää
rationalismia, empirismia, tiedettä, mielen kirkkautta, dialogia ja
yksilöllisyyden ideaa vastaan.

Elämme polarisaation aikaa. Vasemmistoliberaalit ovat halunneet
vaientaa myös Petersonin. Hän on joutunut niin feministien kuin
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureiden hampaisiin. Eivätkä
postmodernistit vain kovistele ja kiihkoile, vaan ajavat koko
kapitalistisen järjestelmän tuhoa, totalitaarista järjestelmää
ikäänkin siitä ei olisi saatu tarpeeksi opetuksia viime vuosisadalla.
Esimerkiksi Antifassa näkyy Hitlerin ymmärrys ihmisen pimeän puolen
löytymisestä ja sen käyttämisestä väkivaltaisesti toisinajattelijoita
vastaan. Peterson sanoo, että maailmamme ei ole täydellinen,
oletettuun utopiaan verrattuna siinä on säröjä, mutta kun vertaamme
sitä koko muuhun maailmaan ja ihmiskunnan historian kaikkiin muihin
yhteiskuntiin, länsi on selviytynyt hyvin.

Meidän tulisi olla onnellisia siitä, että saamme elää parhaassa
mahdollisessa sivilisaatiossa. Postmodernissa ihmisessä täytyy olla
jotain patologisesti vialla, kun ei tunne kiitollisuutta saamastaan
mahdollisuudesta, kun tuntee päinvastoin kaunaisuutta ja
ylimielisyyttä pelatessaan valtapelejään. Postmodernisteille maailma
on hobbeslainen identiteettiryhmien taistelukenttä, ryhmät eivät
kommunikoi keskenään – kaikki keskinäinen yhteydenpito on taistelua
vallasta. Innokkaasti ajettu moninaisuus ei ilmene ryhmien kautta.
Peterson kutsuu strukturalisti Jacques Derridaa (1930-2004) todella
vaaralliseksi, sosiaalitieteellisen ajattelun myrkyttäjäksi.
Yliopistot eivät tuota enää tiedettä eteenpäin vievää tutkimusta,
mistä kertoo jo se, ettei tutkimuksia lueta, vain pieneen osaan
viitataan uusissa tutkimuksissa.

Uhriutuminen on yhteiskunnassa ryhmien menetelmä saavuttaa etuja.
Länsimaat on kuitenkin yksilön vapauksien sivilisaatio, ei
sortaja-uhri-ryhmä-identiteettien maailma. Valkoinen etuoikeus ei ole
todellisuutta. Peterson sanoo, että hänelle ratkaisu on aina
yksilökeskeinen, koska muut ratkaisut ovat kollektiivisia, ja
kollektiivisilla ratkaisuilla on aina taipumus muuttua
ongelmallisiksi. Peterson on nähnyt, kuinka varsinkin nuoret miehet
janoavat hänen sanomaansa: oikeutettua  maskuliinisuutta, miehisen
patriarkaatin synninpäästöä, yksilöllisyyden kunnioitusta, vastuun
ottamisen ja merkityksellisen elämän viestiä.

Jordan Petersonin filosofia on sidottu totuuden käsitteeseen. Hänen
mielestään on tärkeää ymmärtää länsimaisen yhteiskunnan mytologisia
pohjavirtoja, ja koska emme ole niitä ymmärtäneet, olemme joutuneet
kärsimystä aiheuttaneiden ideologioiden vietäviksi. Peterson haluaa
avata länsimaisen kulttuurin tarinan piilotettua viestiä, mikä menee
vuosituhansien taakse. Läntisen sivilisaation ytimeen kuuluu periaate,
joka on vanhempi kuin juutalaisuus tai kristinusko, jonka ansio on
ollut käsitteen voimakas kehittäminen, eli Logos-idea, mikä merkitsee
suurinpiirtein johdonmukaista ja yhtenäistä ihmisten keskeistä
totuus-kommunikaatiota. Arkkityyppi-näkökulmasta logoksen toiminta on
järjestyksen saamista kaaokseen.

Peterson ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, vaan puhuu etiikasta,
mikä ylläpitää kulttuuriamme, ja mikä perustuu Jumalan idealle, eikä
perustuksille tukea antavaa ideaa voi poistaa, koska silloin etiikan
katsotaan nousevan rationaalisesti synnytettynä. Näinhän on jo käynyt
maailmassa, missä materiaalinen menestys on filosofiaksi nostettu.
Kristinusko toi kulttuuriin omat perusteensa, muutti ne symbolisiksi
doktriineiksi, Kristuksessa ruumis tuli sanaksi, Kristuksen hahmossa
logos uudistui, mikä näkyy toimivana lisäyksenä läntisessä
kulttuurissa. Nyt olemme menettämässä uskonnon tuoman perustan, emmekä
selviä ilman sitä.

Peterson kritisoi sellaisia uusateisteja kuin Richard Dawkins ja Sam
Harris, koska heidän naiiviutensa uskonnon ja tieteen välisestä
yhteydestä on saanut heidät edistämään materiaalista
omaneduntavoittelua ja lännen kulttuurin patologiaa. Tällaiset ihmiset
näyttävät ajattelevan, että kunhan ihminen vain luopuu
tuonpuoleisuuden uskomuksista, hän vääjäämättä kulkee kohti kirkasta
rationalismia ja oppii automaattisesti yhdenvertaisuuden periaatteet.

Totuus on sellaista, mikä polttaa. Totuuden yksi tunnusmerkeistä on,
että se kuroo asiat yhteen, koetaan asioiden loksahtavan paikoilleen.
Se on kuin Platonin ajatus siitä, että oppiminen on muistamista.
Peterson näkee prosessin totuuteen henkilökohtaisena kasvun ja
muuttumisen prosessina, mikä saattaa olla ihmiselle hyvin tuskallista
läpikäytäväksi. Meidän on ylitettävä egomme saavuttaaksemme
olemassaolomme totuuden. Kun alkaa käsittää, kuinka paljon siitä,
mille on itsensä omistanut, pohjautuu valheisiin ja petokseen, tuntee
todellisuuden realisoituvan kauhistuttavalla voimalla.

Jungilaisena psykologina Peterson yhdistää tämän matkan itseen
joutumiseksi vastakkain oman varjonsa kanssa. Olemme tottuneet
kieltämään ja tukahduttamaan oman pimeän puolemme. On opittava
puhumaan omilla sanoilla, ei ideologioiden ja manipuloinnin kautta,
omien sanojen löytäminen kasvattaa vahvuutta, ja ihminen on aidosti
olemassa vasta kun on löytänyt näin itsensä. Solženitsynin sanoin, on
yksi asia, mikä on pahempi kuin kuolema, ja se on sielun kuolema.

Peterson antaa ihmisille mielellään arkielämän ohjeita. Siivoa
huoneesi, sillä huoneesi ei ole erossa psyykestäsi. Suojele itseäsi,
kuuntele ja opi, älä tunne pelkoa valinnoista, joita teet. Ei se tee
ihmisestä hyvää, että hän noudattaa vain sääntöjä. Olet paljon parempi
kuin kuvittelet olevasi. Ihminen voi nykyisin tehdä itselleen paljon
sellaista hyvää, mitä on vain tekevinään muille sosiaalisen
oikeudenmukaisuuden soturien joukoissa. Kun toimit omaksi hyväksesi,
toimit kaikkien hyväksi.

Peterson neuvoo ihmistä, kuinka kasvaa ja olla aikuinen kypsällä ja
hyveellisellä tavalla. Rehellisyys on avain sivistyneeseen käytökseen,
rohkeus ja mielenlujuus ovat oleellisia sosiaalisessa
kanssakäymisessä. Kukaan ei välty kärsimykseltä, mutta ystävät ja
perhe luovat onnellisuutta. Seksuaalisuutta ei voi irrottaa muusta
elämästä, kun kohtelee toista ihmistä vain satunnaisena kumppanina,
tulee itsekin kohdelluksi samalla tavalla. Mitä enemmän ihminen ottaa
vastuuta kantaakseen, sitä enemmän hän saa mahdollisuuksia. Peterson
julkaisi kirjan elämänohjeista ”12 rules for life: an antidote to
chaos”, joka pomppasi heti bestseller-listojen kärkeen.
 

Lähteitä:

Dale Dunn, J. 2018. Why the academic left fears and loathes dr. Jordan
Peterson. American thinker 26.1.

Documentary: A Glitch in the matrix. (David Fuller productions).
Jordan B. Peterson. Youtube 17.2.2018.

Fuller, D. 2017. Insisting on the truth in the times of chaos – Jordan
Peterson. Perspectiva 17.5.

Youtube: Jordan Peterson debate on the gender pay gap, campus protests and postmodernism

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

 

Vieraskynä ke 21.02. 20:37

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10. 00:31

Setan propaganda Elämänkatsomustiedon oppimateriaaleissa

su 22.09. 23:31

Konservatiivisivistyneistö, ulos kaapista!

ke 11.09. 22:30

Monikultturismi primitiivisenä uskontona

ti 03.09. 00:16

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07. 21:43

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07. 22:05

Alexandria Ocasio-Cortez ja punavihreä vallankumous

ke 03.07. 23:00

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06. 00:12

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06. 23:56

Globalisti Paavi ja kapinalliset papit

ma 10.06. 23:35

blogit

Vieraskynä

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10.2019 00:31

Juha Ahvio

Sanan- ja uskonnonvapautta on puolustettava nyt

su 10.11.2019 21:07

Professorin Ajatuksia

Maahanmuuttokissa vaanii myös postissa

ke 13.11.2019 21:40

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Totuus löytyy taksista

ke 13.11.2019 21:44

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Joka neljäs on perussuomalainen - kohta joka kolmas!

pe 08.11.2019 22:06

Mika Niikko

Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!

ma 11.11.2019 22:02

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

Suomalaisvastainen Yleisradio esittelee maahanmuuttopolitiikan hedelmiä

to 14.11.2019 14:09

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Natsien kirjarovioille jatkoa?

ma 04.11.2019 19:17

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11.2019 21:41

Matti Viren

Miten korjata rapautuva hyvinvointivaltio?

ke 13.11.2019 23:58