Huippukokous: Suomen kannattaa valvoa etujaan

Helsingin huipputapaaminen paljasti - tietenkin sen miten hyvin presidentit Putin ja Trump tulivat toimeen – mutta ennen kaikkea sen, että presidentit ovat päässeet keskusteluyhteyteen, joka saattaa mullistaa suurvaltasuhteiden tasapainon.

En olisi ikinä voinut kuvitella tätä mutta molemmat presidentit nousivat FBI:tä vastaan!

Tämän keskustelun ja tulevan keskusteluyhteyden perustana oli tiedusteluyhteistyö ja tietojen vaihtaminen niin sodassa terrorismia kuin myös Syyrian tilanteen poliittisen rauhoittamisessa!!

Vuosisadan bromance on syntynyt: Putin ja Trump aloittivat ”diilit” puhtaalta pöydältä

Helsingin tapaaminen oli riemuvoitto ennen kaikkea Venäjän presidentille, joka kykenee ja haluaa nyt hoitaa maansa etuja suoraan ja ilman minkäänlaisia ideologista painolastia. Obaman aikana Putin sai kuulla monta kertaa hänelle ikäviä uutisia ja huomautuksia ihmisoikeuksista ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Mutta nyt niistä ei nalkutettu. Kuten lehdistötilaisuudessa kerrottiin: agendan lista käsitteli kipukohtakysymyksiä, jotka ovat hiertäneet sukassa jo pitempään.

Putin oli elementissään. Vihdoinkin USA:n presidentti, jonka kanssa voi päästä eteenpäin! Venäjän kannalta USA:n poliittinen suhde Putiniin on vaihdellut alun ihastuksesta vähittäiseen kyllästymiseen ja haluun päästä eroon liian voimakkaasta presidentistä. Erityisesti presidentti Obaman aikana toivottiin aktiivisesti, että pääministeri Medvedev olisi haastanut Putinin. Obaman eräänä neuvonantajana toimi  Moskovan suurlähettilääksi nostettu Michael McFaul, joka sai Obaman vakuutettua, että USAn pitää tukea presidentinvaaleissa 2012 Medvedevin jatkokautta ja julisti Putinin "menneisyyden mieheksi". Näin ei kuitenkaan ollut. Rengistä ei voi tulla isäntää.

Sopu Euroopan ylitse

Niin Putinin kuin Trumpin päämääriin sopii hyvin se, että voimakkaat sopivat ja yleensä heikompien kustannuksella. Tämän päiväinen alfa-miesten bromance käsitteli Eurooppaa ”pienempänä suureena”.  Iso-Britannian on Trumpin mukaan laitettava kova kovaa vastaan ja taisteltava itselleen kunnollinen Brexit. Saksan riippuvuus Venäjästä on USA:lle tälle presidentille merkki siitä, että se peesaa poliittisesti Venäjää ja on siitä riippuvainen mutta vaatii kuitenkin sitä, että USA takaa sen turvallisuuden.

Saksalle tämä on järkyttävä uutinen. Se ei voi enää luottaa Valkoiseen taloon. (http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-wei...).

Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen. EU on Trumpille ei vain potentiaalinen kilpailija vaan oikea ”foe”, joka toimii Trumpin mielestä Yhdysvaltoja vastaan. Hän jopa yritti houkutella Saksaa ohi EU:n erikoistullisopimukseen mm. tullivapaan autoviennin kanssa.  Nyt samalla hän tunnusti, että Putin ei ole ”foe” -eli veti Venäjän EU:n ohi.

Mitä sitten Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi on hyvä todeta, että presidentti Niinistö hoiti vierailun kunnialla. Se vahvisti Suomen erikoisasemaa. Valtiovalta kykeni hoitamaan kansainvälisen lehdistön kunnialla ja presidenttiä tarvittiin hyvänä ”hovimestarina”.

Kyse oli reaalipolitiikan voitosta.

Saavutettu sopu kirkastaa myös sen mitä Suomen ei pidä tehdä. Mikäli EU aikoo Saksan ja Ranskan johdolla ”tiivistyä” ja alkaa jotenkin oirehtia USA:ta ja Venäjää vastaan merkitsee se harvinaislaatuista typeryyttä.

Antaa Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin. Trumpin ja Putinin yhteistyö tullee jatkumaan vielä jonkin aikaa; ainakin Trump pyrkii aktiivisesti saamaan itselleen mieluisemman hallituksen niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa.

Venäjä taas näkee mielellään EU:n hajoavan ja eriytyvän. Edessä on jonkinlainen kriisi, jossa tärkeintä on pysyä sen ulkopuolella. Puolueettomana – kuten tänään kansainvälisessä lehdistössä toitotettiin. Trump pyrkii toiselle kaudelle vuonna 2020 ja luulen myös, että Trump ei ole mikään ”työtapaturma” eikä hänen jälkeensä palata mihinkään ”Clinton-onnelaan”.  

Ei ruveta Saksan hilpeäksi rengiksi

Suomen ei kannata olla Saksan ja Ranskan Sancho Panza – pikkuinen ja veikeä aseenkantaja. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan ärvelöiksi tai järjestelemään dramaattista välienrikkoa EU:n kanssa vaan sen reaalipoliittisen pelivaran takaisin hankkimista, joka turhaan on päästetty käsistä! Suomen erikoissuhteet Yhdysvaltoihin ja Venäjään ovat niin ainutlaatuiset ja tärkeät, että niissä EU:n ei tarvitse päsmäröidä!

Panzana joudutaan sen sijaan tulevassa kriisissä vasaran ja alasimen väliin.

Vielä kerran: USA:n mahdollinen aseellinen apu on USA:n presidentin allekirjoituksen takana kun taas ”Nato-höppänöinti” eli poliittinen Nato-prosessi veisi vuodesta 10 kymmeneen vuoteen ja toisi meille pahimmillaan "jäädytetyn kriisin":  Saksa ei tuo meille mitään sotilaallisesti ja EU on siinä mielessä pelkkä tyhjä pussi. Parhaimmillaan meitä auttaisivat andorralaiset divisioonat.

Vielä kerran rautalangasta niille, jotka eivät ymmärrä: Putinin ja Trumpin positiivinen suhtautuminen Suomeen on pääoma, jota ei kannata jättää käyttämättä.

ps. Vihamärehtijöiden ja mielenosoittajien menestys oli Suomessa aika pieni. Vaikka tanssittiin alastontanssia. Kuvitella!

Suomalaiset ovat järkevää porukkaa.