Pääministeri Juha Sipilä herätti melkoisen julkisen kohun ilmoittamalla, että suurin osa turvapaikanhakijoista on liikkeellä taloudellisten syiden perusteella. Monet maahanmuuttointoilijat raivostuivat asiasta. Toki suurin osa ihmisistä ymmärtää hyvin, että siitä asiassa on juuri kyse, mutta kun pääministeri tuollaista lausuu julki, se tekee asiasta virallisemman.

Hyvin aggressiivisesti Sipilän väitettä vastaan julistaa opiskelija Erna Bodström. Hän on aktiivisimpia stop deportation toimijoita, eikä siis mitenkään objektiivinen ja puolueeton arvioija. Toisekseen on aika huvittavaa, että Bodström perustelee väitteitään tutkijana. Sitähän hän ei ole vaan tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Siis ehkä joskus tutkijan tutkinnon suorittanut.

Bodström ja muut raivostuneet turvapaikka-aktivistit ovat saaneet runsaasti tukea mediasta. Mm. Uuden Suomen toimittaja Teppo Ovaskainen kirjoitti kolumnin, jossa puolusteli turvapaikka-aktivisteja. Hänen pohdiskelujensa ydin oli siinä, miten turvapaikkahakemusten hylkäysprosentti lasketaan.

Sipilän ja avustajiensa laskutapa oli verrata myönnettyjä turvapaikkapäätöksiä jätettyihin hakemuksiin. Siitä saadaan yksi prosenttiluku. Turvapaikka-aktivistit vertaavat myönnettyjen päätösten määrää tehtyihin päätöksiin. Siitä ovat poistuneet ne, joiden hakemus on jostakin syystä rauennut. Siitä saadaan suurempi myöntöprosentti.

Tästä jälkimmäisestä eli turvapaikka-aktivistien laskentatavasta löytyy suuria ongelmia. Keitä sitten ovat ne turvapaikanhakijat, joiden hakemus raukeaa? Tuskin he ovat hädänalaisimpia, jos ovat tuskin keinottelevat hakemuksilla. Hakemus raukeaa, jos se vedetään pois tai jos hakija häipyy. Näin menettelee todennäköisimmin taloudellisten seikkojen vuoksi turvapaikkaa hakeneet.

Vanhan tutkijan silmin tällainen saivartelu osoittaa melkoista hölmöyttä. Ei asiaa noin voi päätellä. Ensiksikin eri maissa käytännöt voivat vaihdella. Myöntöprosentista ei voi päätellä, mikä on päätöksen oikeellisuus.

Tuossa ”tutkijoiden” selittelyssä luvuista on ratkaisevan vakava ongelma. Mehän emme edes tiedä, keitä nuo hakijat lopulta ovat. Tiedetään, että esimerkiksi Suomeen 2015 tulleista yli 30.000 turvapaikanhakijasta 80%:sta ei edes tiedetty keitä he ovat. Olivat hävittäneet paperinsa (onneksi älykännykät eivät olleet hävinneet…).

Siis heidän henkilöllisyytensä on todellisuudessa tuntematon ja siltä pohjalta asioiden selvittäminen turvapaikkaprosessissa on tyhjän päällä. Edelleen suuri osa valehteli erityisesti ikänsä. Kuten muuan hammaslääkäri kyynisesti totesi: ”miten onkaan noin nuorelle miehelle sattunut vanhan miehen hampaat”. Tätä ilmiötä on kuvattu termillä ”partalapset”.

Alaikäisten osalta turvapaikkaprosessia käsitellään eri lailla kuin aikuisten osalta. Siksi iän valehteleminen kannattaa. Kun asiaa on selvitetty, lääketieteellisten seikkojen perusteella arvioiden valtaosa selvitetyistä ”alaikäisistä” oli valehdellut ikänsä – ja muutkin tietonsa.

Mitä näissä oloissa turvapaikkapäätösten hylkäysprosentti kertoo todellisuudesta? Luulisi, että tutkijoina esiintyvillä on edes alkeellinen käsitys lähdekritiikistä ja sen merkityksestä tutkimukselle?

Juha Sipilän toteamus, että valtaosa turvapaikanhakijoista on liikkeellä taloudellisten seikkojen perusteella vastaa useimpien suomalaisten käsitystä asiasta. Se käsitys on syntynyt erilaisten tapahtumien pohjalta. Itsekin pidän asiaa ilmeisenä. Turvapaikka-aktivistien raivo kannanotosta johtuu siitä, se pudottaa pohjaa heidän propagandaltaan.

Sipilän osalta asiassa on monia ongelmia, eikä hän suurta sääliä ansaitse. Ensiksikin hän on aikaisemmin ollut asiassa eri mieltä, nyt siis kanta on yllättäen vaihtunut. Onko siis kyseessä vaalien lähestymisen aiheuttamaa taktikointia? Edelleen muistetaan, kuinka Sipilä pahensi turvapaikanhakijaongelmaa julistamalla harkitsemattomasti antavansa oman kotinsa Kempeleellä turvapaikanhakijoille.

Median rooli tässä on hyvin mielenkiintoista. Se ampuu kaikin tavoin Sipilää. Taustalla on median saama voitto Sipilästä ja entisestä päätoimittajastaan Atte Jääskeläisestä Sipilän typerän painostusyrityksen jälkeen.

Medialla tuntuu olevan kateissa suhteellisuudentaju. Kansanomaisesti joku voisi sanoa medialla nousseen ”kusi päähän”. Ehkä 80% toimittajista kannattaa vihervasemmistoa. Sen oppi on samanlainen kuin taistolaisilla aikoinaan: toimittajatkin ovat poliittisia toimijoita, eivät neutraaleja uutisten välittäjiä. Toimittajien puoluekannaksi voisi katsoa ”uustaistolaisuuden”.

Saa nähdä, milloin suurimmat puolueet toteavat, että nykymuotoinen media on vakava uhka demokratialle. Suurin toimija Yle toimii verovaroin ja kansalaiset joutuvat maksamaan Yle-veroa vaikka inhoavat monia Ylen ohjelmia.

Ylellä on monenlaisia toimintoja ja sen lakkauttaminen tai yksityistäminen voi olla ongelmallista. Asian voisi hoitaa lopettamalla Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan. Sitten YT-neuvottelut pystyyn ja toimittajat saavat etsiä menestystään vapailta työmarkkinoilta. Vastaavasti Yle-veroa laskettaisiin. Säästyneet rahat ihmiset voisivat käyttää mihin haluavat, vaikkapa muiden uutislähteiden hankintaan.

Milloin Ylen ja median toiminnasta nousee toteamus: Jo riittää?