Blogi: Timo Vihavainen, to 13.09.2018 23:00

Viimeistä vitsiä myöten

Viimeistä vitsiä myöten

 

Maassamme ilmestyi aikoinaan lehti nimeltä Ajan Suunta. Kuten nimestäkin näkyi, se omistautui uusien ja muodikkaiden asioiden ajamiselle.

Suuntalaisia mahtoi harmittaa, että liberaali lehdistö ja itse asiassa kaikki muut tavalla tai toisella pilkkasivat sen kirjoittelua, kiusaus kun oli kohtuuttoman suuri.

Ajan Suunnan tai IKL:n leimaaminen fasistisiksi lienee ihan kohtuullista, eivät ne siitä liene loukkaantuneetkaan. Olihan fasismilla melkoista prestiisiä ja ihan oikeita saavutuksiakin. Ennen muuta sillä kuitenkin oli komeat lavastukset ja suuret puheet.

Asiathan piti maassa saada niin hyvään kuntoon, ettei mitään parantamisen sijaa enää olisikaan. Kommunismikin oli hävitettävä viimeistä piirtoa myöten, kuten Vihtori Kosola, tuo Jumalan valitsema kansanjohtaja ilmoitti.

Se, että jonkun ilmoitettiin saaneen valtuudet suorastaan Jumalalta, ei voinut olla vetoamatta toisten huumorintajuun ja juuri sen puutehan on taas puolestaan aina ollut kaikkien totalitaaristen liikkeiden tunnus.

Terve järki sanoi kuitenkin, ettei ole mitään syytä yrittää pakottaa kaikkia kansalaisia samaan muottiin. Maailmaan nyt mahtui monenlaista eläjää ja joka junaan löytyi matkustajia.  Tärkeätä oli, että perusasioissa saavutettiin edes enemmistön keskuudessa jonkinlainen konsensus, mikä ei sekään ollut helppo tehtävä.

Asioiden suhteuttaminen on vaikea laji. Se on aina erottanut aikuiset lapsista ja lapsenmielisistä. Ennen sotaa maassamme oli monenlaisia ongelmia, joista jotkut koskivat suurten joukkojen toimeentuloa ja jotkut vaikkapa kulttuuria. Pyssyjäkin tarvittiin, moni uskoi. Tärkeätä tekemistä löytyi joka puolelta.

Sosialidemokraattinen puolue oli tuohon aikaan huomattavan tervejärkisellä linjalla, mitä hyvin kuvastaa Väinö Tannerin kuuluisa möläytys eduskunnassa, jossa hän ihmetteli sitä, että maalaisliittolaiset, joiden jokapäiväinen työ sentään tapahtuu lantatunkion ja vastaavien hyödyllisten, mutta sentään proosallisten asioiden parissa, on nyt nostanut keskeiseksi poliittiseksi asiaksi sellaisen kuudennen luokan kysymyksen kuin Helsingin yliopiston suomalaistaminen.

Tuo termi kuudennen luokan kysymys harmitti tietenkin tavattomasti aitosuomalaisia ja syystä harmittikin. Siitä huolimatta kyseessä ei tosiaankaan ollut tuohon aikaan ensimmäisen luokan kysymys. Tanner oli epäilemättä siinä oikeassa, mikä oli vieläkin harmillisempaa.

Tannerin kuuluisassa puheenvuorossa oli myös hieman tiettyä huumoria, mikä sisältyi korkea- ja matalakulttuurin rinnastamiseen. Itse asiassa kyseessä oli tiettyä kansanryhmää todennäköisesti loukkaava möläytys, josta monet varmasti pöyristyivät. Mutta siihenhän heillä oli täysi oikeus.

Kun muuan laatulehdeksi itseään kai yhä arvioiva aviisi nyt tänäkin päivänä nostaa pääkirjoituspalstallaan esille sen mahdollisuuden, että sukupuolinen häirintä olisi kitkettävä tästä maailmasta säätelemällä tiettyjen alojen rahoitusta sen mukaan, missä määrin moista ilmiötä esiintyy, noudattaa se epäilemättä ajan suuntaa.

Jokainen historiaa tunteva tietää kuitenkin, ettei se aika tähän suuntaan kauan kulje. Tappiin lienee jo päästy ja luultavasti ylikin sikäli kuin asia koskee terveen järjen puitteissa tapahtuvaa toimintaa.

Tuore tutkimus on jälleen selvittänyt myös kansanedustajien kokemaa häirintää, minkä ilmeisesti oletetaan olevan, ellei nyt ensimmäisen luokan kysymys, niin ainakin kärkikolmikossa.

Tämä ongelma on ilmennyt muun muassa häiritseviksi koettuina vitseinä ja vastaavana ajatuksilla, sanoilla ja töillä tapahtuneina absoluuttisen seksuaalirauhan rikkomuksina, mikä halutaan rinnastaa suoranaiseen rikollisuuteen.

En tiedä, pitäisikö eduskunnan määrärahoja säädellä sen mukaan, missä määrin sieltä raportoidaan moisesta toiminnasta ja miten asia toteutettaisiin.

Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä monta kertaa. Neuvostoliitossa vitsit olivat valtion erityisen huomion kohteena ja siihen oli selkeä syynsä. Syy oli se keinotekoinen normisto, jota yritettiin ihmisille pakottaa ja joka soti heidän normaaleja tarpeitaan ja taipumuksiaan vastaan.

Sellaisessa ympäristössä vitsit syntyvät kuin itsestään, koska koko virallinen todellisuus itse asiassa on yksi suuri vitsi.

Mutta vitsit tarttuivat kurkkuun, kun niiden kertojia alettiin lähettää keskitysleireille ja tarkkasilmäiset sensorit rupesivat etsimään mahdollisia venkoilun yrityksiä kaikkialta, myös sosialismin äärimmäisestä ylistämisestä.

Jostakin syystä vitsikulttuuri ei kuitenkaan suostunut kuolemaan. Päin vastoin, suuren terrorin hellitettyä ja normaalin elämänmenon alettua se vasta alkoikin kukoistaa. Sen monumenttina on minunkin hyllystäni löytyä teos. Sovetski anekdot (М. Мельниченко, Советский анекдот. Указатель сюжетов. НЛО, Москва 2014, 1103 с.). Siihen on koottu lähes kuusituhatta sosialismivitsien perusteemaa variaatioineen.

Kieltojen ja valtiovallan kaikkialle tunkeutumisen tie on siis jo kerran kuljettu ja umpikuja löydetty.

Enpä niin ollen uskaltaisi povata täällä meilläkään suurta menestystä niille, jotka yrittävät valtiovallan toimenpiteillä luoda uutta kulttuuria tähän maahan.

Jospa siis pantaisiin taas ihan rauhallisesti asioita vähän tärkeysjärjestykseen.

 

Timo Vihavainen to 13.09. 23:00

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44