Blogi: Timo Vihavainen, la 06.10.2018 10:46

Keskustajääkäri

Keskustajääkäri

 

Aarne Sihvo, Muistelmani II.  Otava 1956, 379 s.

 

Muistelmilla on aina oma viehätyksensä. Ne on toki luettava kirjoitushetken näkökulmasta ja sen viisauden olettaen, joka tuolloin oli käytettävissä. Yleensä omaa toimintaa niissä tietenkin oikeutetaan ja tuodaan esille näkökohtia, joita muut eivät ole tunteneet tai noteeranneet henkilöä ja hänen toimintaansa arvioidessaan.

Aarne Sihvosta on olemassa myös kriittinen tutkimus, väitöskirja (Vesa Saarikoski: Keskustajääkäri Aarne Sihvo: näkökulma aseellisen voiman ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen itsenäistymisen murroksesta paasikiviläiseen toiseen tasavaltaan. SHS 1997.)

Sitä en ole vielä lukenut, mutta ymmärrän kyllä, että sen kirjoittajalla on ollut käytettävissään monin verroin laajempi näkökulma kuin sillä, joka tuntee vain kohdehenkilön muistelmat.

Luen varmaankin Saarikosken tutkimuksen, jahka ehdin. Nyt otin pieneksi ylellisyydekseni lukea ensin muistelmat.

Sihvo oli tunnetusti Vapaussodan suuria nimiä. Hän oli se oikea suomalainen ja suomenkielinen nuori ja komea sankari, joka kunnostautui Viipurin valtauksessa ja joka kansansuosiossa taisi harpata Mannerheimin rinnalle ja ohikin.

Sihvo oli sekä jääkäri että kalterijääkäri ja sopi myös sikäli hyvin tuohon sankarin kaapuun. Muistelmien perusteella hän ei kuitenkaan ollut mikään adrenaliinia janoava rämäpää tai edes militaristi, ainakaan sitten aikamiehenä.

Saarikosken antama nimitys keskustajääkäri vaikuttaa hyvin osuvalta myös muistelmien perusteella.

Huolimatta suuresta kansansuosiostaan Sihvo jäi pois sotaväen palveluksesta jo pian kapinan kukistamisen jälkeen, palatakseen sitten kuitenkin pian monivaiheiselle uralle, jossa vastustajia riitti niin oikealla kuin vasemmalla, mutta etenkin oikealla.

Itsenäisen Suomen alkuvuosien kansannoususta armeijaksi haalittu joukko oli hyvin sekalaista seurakuntaa. Johdossa olivat aluksi Venäjällä palvelleet upseerit, joilla myös oli vastaava koulutus. Lähinnä aliupseeritasoa edustavat jääkärit odottivat kuitenkin malttamattomina vuoroaan ja aluksi soppaa hämmensivät vielä saksalaiset kouluttajat.

Näiden seikkojen lisäksi oli paljonkin merkitystä myös kielikysymyksellä ja kaikenlaiset uskonnollisetkin touhuajat halusivat vaikuttaa asioihin. Armeija oli kaikkea muuta kuin hyvin toimiva koneisto, jollaisessa byrokraattinen logiikka toimii persoonattomasti, kuin rasvattu.

Itse asiassa koko laitos näyttää tämänkin kirjan perusteella olleen täynnä intrigejä. Edes sotaväen päällikön tehtävässä ei suinkaan ollut helppoa saada omaa linjaansa läpi. Kollegat osasivat kyllä harata vastaan.

Lisäksi vehkeilyt saattoivat olla hyvinkin suurisuuntaisia. Sihvo komennettiin vastaamaan Aunuksen retken huoltoyhteyksistä, mutta ennen pitkää hänelle paljastui, että kyseessä olikin ennen muuta yhden klikin järjestämä manööveri, joka liittyi Pietarin valtaukseen.

Moista yritystä Sihvo kammoksui, sehän oli puhdasta seikkailupolitiikkaa, joka vielä suuntautui Suomen itsenäisyyden vihollisten auttamiseen.

Varsin hurja oli tilanne Lapuan liikkeen aikana ja varsinkin Mäntsälän kapinassa, jolloin alaisten lojaalisuus sotaväen päällikköä kohtaan oli varsin heikoissa kantimissa. Voikin spekuloida sillä, mitä olisi tapahtunut, mikäli tuossa virassa olisi ollut joku muu, vähemmän itsenäinen tai suorastaan seikkailumielinen henkilö. Liiallinen äkkijyrkkyys olisi myös voinut kostautua.

Tarinan pääpiirteet tunnetaan toki oppikirjoistakin, mutta Sihvon muistikuvissa sen dramaattisuus on aikamoista. Hän siteeraa myös in extenso erään korkean upseerin kirjettä, jossa tämä pyytää aivan yksin päästä puolustamaan lakia ja oikeutta, aseinaan kaksi pistoolia ja puukko. Näin vältettäisiin yleinen verenvuodatus.

Sihvo kertoo ohjanneensa tämän upseerin hoitoon. Olen itse joskus tavannut saman dokumentin ja muistelen, että sen laatija oli myöhempi kenraali Öhquist.

Kirjassa on paljon muitakin dokumentinpätkiä, jollaiset mielestäni myös puolustavat paikkaansa tällaisissa teoksissa.

Kun kirjoittaja, Mäntsälän kapinan jälkeen hieman sivuraiteelle joutuneena, sitten yritti ajaa merkittäviä uudistuksia armeijan tehokkuuden parantamiseksi, hän sai huomata, ettei pahimpana esteenä ollutkaan saita valtio, vaan nihkeät upseerikollegat.

Heti aluksi, kun Suomen armeijalla ei ollut vielä kunnollista upseerikoulutusta, oli oppia haettava ulkomailta. Myös Sihvo opiskeli sekä Ranskassa että Italiassa, kuten monet muutkin tuon ajan upseerit. Saksaanhan ei menty siitäkään syystä, että se aina Hitlerin valtaantuloon saakka oli lähes aseista riisuttu ja saattoi itsekin opiskella nykyaikaista sodankäyntiä vain salaa, Venäjällä.

Sihvo julkaisi sitten oppimistaan asioista useita kirjoja ja hänestä tehtiin Sotakorkeakoulun johtaja. Sen jälkeen, kuten sanottu, hän toimi sotaväen päällikkönä ja sen jälkeen puolustusvoimien yleisenä tarkastajana.

Sodan aikana Sihvo oli väestönsuojelupäällikkö ja kotijoukkojen komentaja eli siis jäi syrjään varsinaisista sotatoimista.

Hän katsoo joka tapauksessa väestönsuojelun onnistuneen Suomessa poikkeuksellisen hyvin ja ottaa asiasta siitä kuuluvan kunnian, mikä vaikuttaa kohtuulliselta.

Sodan jälkeen Sihvosta tehtiin jälleen puolustusvoimien komentaja, mikä sattui armeijan suuren aallonpohjan aikana. Joka tapauksessa häntä ilahdutti se, että itse varusmiesten käytös oli tuohon aikaan hyvin moitteetonta ja asiat hoidettiin, niin kuin niillä edellytyksillä kyettiin.

On spekuloitu sillä, että Mannerheim halusi pitää Sihvon poissa sieltä, missä mitaleita jaetaan ja siksi tämä ei koskaan saanut rintamavastuuta.

Sihvon ja Mannerheimin välillä oli muutenkin kitkaa, olihan tuo ryssänupseeri aikamoinen vehkeilijä, vaikka sitten aina pysyikin kaidalla tiellä. Ikämiehinä sitten sentään lepyttiin.

Sihvo muistaa myös sen, miten marsalkka hieman ennen kuolemaansa halusi saada ylennyksen eräälle adjutantilleen, vaikka jonossa oli kolmesataa muuta majuria odottamassa ylennystään.

Puolustusvoimien komentaja selosti tilanteen marsalkalle, joka silti toivoi, että asia nyt tämän kerran hänen pyynnöstään ratkaistaisiin hänen mielensä mukaisesti.

Niin myös tehtiin, minkä johdosta marsalkka kutsui kenraalin lounaalle, ja sanoi, että otetaanpa asian kunniaksi ryyppy.

Kun vanha marsalkka sitten sanoi emännöitsijälle ”Ska vi ha en sup?” tuli vastaukseksi lakoninen ”Nej!”.

Siihen sai marsalkka tyytyä, kuten hänen vieraansakin.

Tässä meillä on ikääntyvän miehen kirjoittama kirja ajalta hieman ennen kekkostuneisuuden syvintä vaihetta. Mielestäni se edustaa varsin kiinnostavaa ja kohtuullisen uskottavaa ajankuvaa myös sitä edeltäneiltä vuosikymmeniltä.

 

Timo Vihavainen la 06.10. 10:46

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

Euroopan konsertti I

la 01.12. 23:34

Ukraina on eri maata

la 01.12. 11:27

Pankin ja kilpailun merkityksestä

pe 30.11. 00:03

Nationalismi saa haastajan?

ke 28.11. 23:27

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

YK:n ihmisoikeuksien julistus täytti 70 vuotta

ma 10.12.2018 23:28

Jukka Hankamäki

Tapahtuneiden tosiasioiden edessä

ma 10.12.2018 23:34

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Petteri vaatii Suomeen hissunkissun vaaleja?

ma 10.12.2018 23:32

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Ei mitään tekemistä islamin kanssa?

ti 11.12.2018 11:38

Olli Pusa

Länsimaiden perikato?

su 02.12.2018 22:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Symbolit ja historia

ma 10.12.2018 23:29

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40