Kuka meistä on niin seniori, että muistaa lapsivähennykset verotuksessa?

Ne vähensivät huomattavasti tavallisten ihmisten verotusta. Yhdessä lapsilisien kanssa antoivat perheelliselle tunteen siitä, että valtiovalta arvosti lapsiperheiden arkea.

Sitten tuli SDP:n ministeri Erkki Liikasen ja kokoomuksen Ulla Puolanteen vetämä verouudistus – ”Verotus kevenee”. Pääoma ja palkkatulot eriytettiin ja henkilökohtaisessa verotuksessa pääomatulojen progressio poistui. Tehtiin ”hallittu rakennemuutos” ja avattiin ulkomaiset luotot, velkaannuttiin.

Suomi astui juuri tällä ”reformilla” ja juuri näinä vuosina - 1987–1991 - päättäväisen askeleen kohti globaalia maailmaa. Sen seurauksena maamme päälle ryntäsi ensin helppo, ulkomainen lainaraha, sitten suuri pankkikriisi ja massiivinen lama, jotka yhdessä mursivat suomalaisen keskiluokan niskan. Pelikortit jaettiin uudelleen yhdessä omaisuuksien kanssa ja siitä lähtien alkoi massatyöttömyys, joka ei ole sen jälkeen sulanut. Ei edes nousukausina.

Globaali kilpa vie suomalaiselta työvoimalta jalat alta

Suomalainen työvoima joutui näiden vuosien jälkeen kilpailemaan yhä kovemmin ja suu veressä.

Käytännössä pakolliset palkattomat ylityöt ja muut vekkulit sukulaisilmiöineen pomppasivat kukoistukseen.

Lopulta kun meidät äänestytettiin EU:n jäseneksi, me pääsimme myös kilpailemaan EU:n työvoiman kanssa. Ay-liikkeen asettamat rajoitukset suomalaisen työn puolustamiseksi pyyhkäistiin syrjään kuin tulva pyyhkii vanhat lehdet. Portit aukesivat: vuokrafirmat toivat halpoja työntekijöitä aliurakoitsijoina ja ali-aliurakoitsijoina niin, että rakennuksilla ei nyt kuule suomen sanaa.

Auta Arto!

Muistan tämän ajan hyvin. Kirjoittelin silloin Rakennusliiton lehtiin kolumneja ja jotkut duunarit ottivat minuun yhteyttä, kun puolueen johtajat eivät enää välittäneet ulkomaisesta kilpailusta. He eivät enää lotkauttaneet korviaan, kun ulkomaiset ja usein veroja maksamattomat reppufirmat veivät urakat. Eipä siinä minunkaan protestini vaikuttanut. Lopulta kolumnejakaan ei tarvittu.

Nyt suomalainen työvoima on ihan uuden uhan edessä. Baltian ja Balkanin työvoima ei ole enää se pahin uhka – nyt EU/ETA:n ulkopuolinen halpatyövoima tulee ja musertaa suomalaisen duunarin.

Saatavuusharkinta eli lainsäädäntö, joka yrittää suojella EU:n omia työmarkkinoita ei enää toimi. Perussuomalaiset sai sen säilytettyä hallitusohjelmassa mutta kepu ja kokoomus vesittivät sen ”poikkeuksilla”. Esimerkiksi Uudellamaalla sitä ei noudateta ja turvapaikanhakijat saavat tehdä työtä (mitättömällä orjapalkalla) niin paljon kuin jaksavat. Sen varmemmaksi vakuudeksi nykyisen hallituksen ministerit vaativat saatavuusharkinnan poistamista kokonaan (Sipilä, Orpo). 

Onpa kokoomuksen super-ay-johtaja Fjäder päästänyt vieläkin suuremman sian säkistä: pakolaisille pitää antaa ”oikeus” vastaanottaa suomalaista pienempää palkkaa!

Minkälainen Suomi meillä on 10 vuoden päästä: kolmen kerroksen väkeä

Kehitys on ollut niin rajua, että se tulee johtamaan kolmenlaisten työmarkkinoiden syntymiseen. Uljas uusi Suomi nähdään 10 vuoden kuluttua. Ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen seuraavanlaisen kotomaamme koko kuvan:

*Ensiksi, on aristokraattityöpaikkoja, jotka vaativat korkeaa koulutusta ja kansainvälistä kokemusta. Näiden harvojen onnellisten korvissa soida ruplattavat korkeat palkat.  Jos tulee pipi niin työnantajan maksaa ylenpalttisen yksityisen terveydenhoidon. Joku suomalainenkin voi olla tässä porukassa. Siellä ei puhuta suomen sanaa – paitsi joskus saunassa ja kännissä.

*Sen jälkeen tulee tyhjää tilaa, jonka jälkeen haahuilee eteenpäin harvalukuinen ja heikko järjestäytyneen työvoiman joukko, jota johtaa turvonnut ja ylimitoitettu ay-byrokratia. Palkat ovat laskeneet ja edut vähentyneet mutta jotenkuten porhalletaan vielä eteenpäin jonkinlaisten pelisääntöjen puitteissa yhä synkkenevään tulevaisuuteen. Näiden muinaismuistojen olemassaolo on lähinnä yhtä selvää kuin Vatikaanivaltion olemassaolo. Torvet soivat, hilparit heiluvat ja sveitsiläiskaarti marssii mutta laulun sisältö on kuollut yhdessä vasemmistopuolueiden sanoman kanssa.

*Kolmas työmarkkina on suomalaisten ja ulkomaalaisten muodostama orjamarkkina. Siellä tehdään parin euron tuntipalkkoja. Työaikoja ei ole.

Voimme todeta vain ”Täällä pohjantähden alla” romaanin Preetin mukaan: ”Meitillä on vaan toi kärsimys”.

Annetaanko asioiden olla?

Jokainen tajuaa maailman muuttuvan. On ihan selvä, että jos annamme asioiden olla möllöttää, niin tulevaisuus tulee lopullisesti repimään hajalle suomalaisen lintukodon. Duunarit ja pienet palkansaajat – näiden suuri enemmistö - tietää sen.

Kysymys kuuluu: missä se toivo on ja mitä pitää tehdä?

Ay-liikkeen saavutukset ovat valitettavasti historiassa. SDP on ideologisesti kuollut; siellä ei ole ollut ketään suunnannäyttäjää sitten Tannerin tai Sorsan.

Ongelmana on se, että ay-liike ei halua todella tehdä mitään – aivan kuten silloin 2000-luvun alussa jolloin suomalainen duunari suljettiin pois rakennuksilta. Strutsimainen ay-liike pistää päänsä maakuoppaan samalla kun kepulikonstein Suomeen rynnistävät vapaamatkustajat romuttavat minimipalkat ja työehdot.

Ongelmana on se: mitä pitää tehdä? Viisaita omistajia on harvassa ja täällä olevat kotimaiset saalistajat eivät näe isänmaan kokonaisetua. Nämä meikäläiset yrityshaukat haluavat niin laveat työmarkkinat kuin mahdollista; työväkeä pitää päästä erottamaan pitää päästä heti ja nopeasti. Lopuksi mikään ei riitä ja pettymystä paikataan ostamalla uusi lentokone.

Ainoa toivo on ihmisissä itsessään. Meissä. Lannistumattomissa suomalaisissa.