Blogi: Timo Vihavainen, ke 19.12.2018 22:20

Oodi Oodille

Oodi käyrälle

 

Oodia, uutta Helsingin kirjastotaloa katsellessa tulevat mieleen runoilijan sanat: Onhan elon tiemme täällä joskus mutkikasta…

Samalla mielen täyttää kiitollisuus siitä, että suoran kulman diktatuurista on vihdoinkin päästy eroon, ainakin nyt tässä mahtirakennuksessa ja hieman sen naapureissakin.

1950-luvun maantiet ja 1960-luvun kerrostalot kuuluvat ihmisen vastenmielisimpiin luomuksiin. Oikeastaan niissä ei pitäisi olla mitään häiritsevää, nehän ovat täysin rationaalisia ja tavallaan parhaita mahdollisia kahden pisteen yhdistäviä liikenneväyliä ja asiallisia asuntoja.

Mutta kun ne huokuvat jonkinlaista metafyysistä ikävyyttä. Autoilijan ne viivasuorat tiet hypnotisoivat nukkumaan kuin kanan, jonka nokan päästä vedetään maahan viiva. Horisonttiin katoava tie kuuluu merelle, jossa merkitään vain sen reunat, jos niitäkään.

Ajatus ihmisen ja hänen elämänsä maksimaalisesta rationaalistamisesta, koneellistamalla se, kuuluu futurismiksi nimetyn henkisen harharetken tuotoksiin.

Amerikassa oli taylorismi, Neuvostoliitossa Gastev ja Keržentsevin aikaliiga (Лига «Время»), Saksassa Bauhaus vei geometrisen pelkistämisen äärimmäiseen mielettömyyteensä. Sveitsiläinen Le Corbusier, joka lienee ollut oikeasti mielisairas, pääsi vaikuttamaan valitettavan monessa maassa.

Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman vuosina 1928-1932 pääsivät myös Neuvostoliitossa kaikenkarvaiset friikit toteuttamaan tai ainakin nyt suunnittelemaan aivokummituksiaan. Aika jäi toki lyhyeksi.

Neliskanttisuus ja läpinäkyvyys olivat ajan suuria innoittajia. Suunniteltiin asutuskeskuksia, joiden talot koostuisivat siirrettävistä soluista. Vanhat suurkaupungit joutaisi purkaa, ajatektiin ja alkaa sen sijaan asua uudenlaisissa, rationaalisesti suunnitelluissa ihmisyhteisöissä.

Muuan tuttavani, joka on museoalan ammattilainen, sanoi joskus, että 1900-luku synnytti kolme rikollista ideologiaa, jotka ovat natsismi, stalinismi ja funktionalismi.

Luulen, että kaikki kolme myös tavalla tai toisella kuuluvat yhteen, mutta ei tässäkään nyt pidä yksinkertaistaa liikaa.

Yksinkertaistaminen tolkuttomuuksiin saakka oli juuri se funktionalismin ensimmäinen virhe, proton pseudos, josta muut sitten seurasivat.

Eihän ihminen mikään kone ole, eikä hänen pidä sellaiseksi tullakaan. Siksi hänelle ovat ominaisia ja häntä miellyttävät erilaiset paraabelit ja muut käyrät, jollaisia löydämme esimerkiksi -ja tämä on tärkeää- naisellisen hedelmällisistä muodoista.

Toki ihmisellä on taipumusta ja jopa kutsumusta ylittää eläimelliset ja muutkin olemukselliset rajoituksensa. Koneen matkiminen on tässä suhteessa merkittävää toimintaa, ajatelkaamme nyt vaikkapa preussilaista äksiisiä.

Liittymällä koneen osaksi ihminen saattaa päästä osalliseksi suuruuskokemuksista. Siksi paraatimarssi ei ole pelkästään -jos lainkaan- naurettavaa, vaikka elämän orgaanista, jakamatonta luonnetta epäjatkuvuuden vastakohtana korostanut Henri Bergson väittääkin, että koneellisesti käyttäytyvä ihminen on aina naurettava.

Hän otti esimerkkinsä sadan vuoden takaisesta elokuvatekniikasta, jossa ihmisillä oli nykivät liikkeet. Ne Chaplinit ovat kieltämättä aika koomisia.

Sapekas Heinrich Heine ilmeisesti kykeni jo 1800-luvulla näkemään preussilaisen konemaisuuden tavoittelun naurettavana:

Noch immer das hölzern pedantische Volk,

Noch immer ein rechter Winkel

In jeder Bewegung, und im Gesicht

Der eingefrorene Dünkel.

 

 

Moinen luonnottomuus oli tietysti saatu aikaan vain pieksämällä, tuumi runoilija:

 

Sie stelzen noch immer so steif herum,

So kerzengerade geschniegelt,

Als hätten sie verschluckt den Stock,

Womit man sie einst geprügelt.

 

Hän oli siinä ilmeisesti oikeassa.

Mutta kulttuurihan on luonnon, tuon ihmisen alkuperäisen, eläimellisen luonnon voittamista. Aikoinaan pieksämistä pidettiin ilman muuta parhaana ja välttämättömänäkin keinona sen saavuttamiseen:

 

Opin sauna, autuas aina,

koska vitsoin vihdotaan.

ett’ on lyöty, siit’ on hyöty,

seuraa taito, toimikin!

 

Viimeisten suunnilleen parinsadan vuoden aikana olemme kokeneet vallankumouksen myös kasvatusopin alalla. Jälkijoukotkin täällä pohjoisessa ovat nyt jo hylänneet väkivaltaisen kasvatuksen periaatteet, vaikka ei siitä kovin kauan ole.

 Vain etelässä ja yleensä takapajuisissa maissa ne ovat yhä kunniassa.

Mutta palatakseni paraabeleihin ja muihin käyriin, eihän niiden käyttö arkkitehtuurissakaan koskaan tyystin hävinnyt. Jopa Alvar Aallolla erilainen aaltomainen muoto näkyy monessakin paikassa, vaikkapa nyt Viipurin kirjastossa, joka ei kyllä mikään Oodi ole.

Tämä Oodi on joka tapauksessa ottanut rohkeasti käyrän viivan käyttöön massiivisessa mitassa ja onnistunut luomaan aivan huikean kokonaisuuden. Siinä silmä lepää ja sielu nauttii.

Miellä kun on sitä paljon puhuttua wau-arkkitehtuuria niin kovasti kaivattu, niin siinähän sitä nyt on. Verrattuna siihen kaameaan, tolkienilaiseen torniin, jota eteläsatamaan suunniteltiin, Oodi on aivan eri oopperasta.

Kyllä nyt kelpaa! Voisi nyt esimerkiksi tämä Gehry tulla vaikka katsomaan ja kenties oppimaankin.

 

Timo Vihavainen ke 19.12. 22:20

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44