Blogi: Timo Vihavainen, su 20.01.2019 10:32

Tavallinen tapaus

Tuttu tarina

 

Vasili Belov, Tuttu tarina. Kirjayhtymä 1979 (Privytšnoje delo 1966). 171 s.

 

Olen jossakin huomannut ylimielistä suhtautumista Neuvostokirjallisuutta -sarjaan. Luulen, että se kertoo enemmän sanojasta kuin tuosta sarjasta.

Paitsi, että venäläisen kirjallisuuden eräs merkittävä kukoistusaika sattui tässäkin tapauksessa sensuurin ja taantumuksen aikaan, tarjoavat nuo teokset myös kiinnostavan aikansa peilin. Mitä sentään sai sanoa ja miten sanottiin?

Niin sanottua maaseutuproosaa pidettiin perestroikan aikoihin kiinnostavimpana venäläisenä kirjallisuutena ja siinä nähtiin myös merkittävää oppositiohenkeä, syystäkin.

Fjodor Abramov, Valentin Rasputin, Vasili Belov ja pari muuta olivat kuumia nimiä, sillä he näköjään paljastivat valtiosalaisuuden: sen, että Venäjän maaseudulla oli eletty ja yhä elettiin erittäin köyhästi, jopa kurjasti.

Siitä huolimatta heidän kirjojaan julkaistiin ja yleensä niillä oli myös merkittäviä kirjallisia ansioita. Tietysti maaseudun kuvaajilla kuten koko maaseudulla oli myös halveksijansa, vihaajansakin.

Tämä Belovin teos ei todellakaan edusta sosialistisen realismin perinnettä ja on aika huikeaa ajatella, että sen on jo vuodelta 1966 -siihen aikaan kosmonauttien maa oli kunniansa kukkuloilla ja sen itsekehu ylitti kaikki normaalit rajat.

Teoksen nimi sattuu vieläpä olemaan Tuttu tarina (Privytšnoje delo). Se kertoo nimenomaisesti, ettei tässä mitään fantasiaa kirjoitella, vaan voitte ottaa tämän vakavasti.

Belov itse oli kotoisin Vologdan seuduilta ja jonnekin sinne tämäkin kirja sijoittuu. Välillä sankari aikoo jo matkustaa pohjoisen ihmemaahan, Murmanskiin, mutta päätyy takaisin lähtöruutuun.

Kotikylä taas on yksinkertaisesti surkea ja murmanskilainen kesävieras manaakin sen alimpaan kattilaan: lopettaa pitäisi moinen nuhjaaminen ja muuttaa ihmisten ilmoille. Niin sanottuja perspektiivittömiä kyliähän paljon lopetettiinkin.

Sankari on todellinen musikka, ilman sen kummempia henkisiä harrastuksia. Televisiotakaan ei mainita koko kirjassa, mikä saattaa johtua siitä, ettei sitä edes ollut. Korvessahan sitä oltiin.

Mutta kyllä se onni saattoi sielläkin kukoistaa. Van de Velden Täydellinen avioliitto oli jo tuohon aikaan suomalaisten lukulistalla, mutta naapurissa oli lähes mahdotonta saada edes ehkäisyvälineitä. Niiden olemassaolosta kyllä joku kertoi kuiskutellen ja naureskellen.

Niinpä sankarin vaimo, vai pitäisikö sanoa sankarivaimo saa yhdeksän lasta ja joskus ukko oikeastaan voidaan lukea samaan sarjaan. Hän on kyllä kätevä käsistään ja puuhailee kaikenlaista, kalastuksesta ja metsästyksestä saa tienestiäkin.

Mutta millaisia ovatkaan tienestit kolhoosista: kahdeksantoista ruplaa mainitaan eräänä kuukausipalkkana. Muistan Ekstra-vodkan maksaneen noihin aikoihin vähän yli neljä ruplaa. Ja sitä näyttää aina välillä kuluvan.

Pahinta on, että itselleen oman palstan ulkopuolelta heinää niittäneitä kohdellaan rikollisina. Vuosi vankeutta uhkaa vain siitä syystä, että yrittää pitää kantturan talven yli hengissä ja niittä itselleen heinää metsästä.

Ja maitoa tarvitaan, kun syötettävänä on yhdeksän lasta ja vanhemmat päälle.

Kylän kaupasta ei paljoa tavaraa löydy, mutta vodkaa on aina. Sitä myös juodaan eikä maistella. Tämä johtaa parin päivän putken jälkeen tietenkin täydelliseen järjen menetykseen ja pahimmillaan seuraa hurjapäisyyden puuskia (bujstvo). Muuten niin lauhkea päähenkilö on joskus niin sanotusti herja humalassa.

Asiat saadaan sentään rahalla selvitettyä, vaikka kahden samovaarin hinta, viisikymmentä ruplaa, on huikea summa maksettavaksi.

Mutta kun vaimo kuolee, mikä johtuu ylirasituksesta, hajoaa kaikki. Kylän akat työntävät muuatta Annuškaa tilalle ja ei kai muijassa mitään vikaa ole. Kuitenkin enimmät lapset on jaettava mikä minnekin, tiineenä oleva lehmä on tapettava heinän puutteen takia ja muutenkin maailma romahtaa.

Siinäpä siis se tavallinen tarina. Ei kovin imarteleva uutta ihmistä kasvattavalle uudelle yhteiskunnalle, mutta ei myöskään mikään surkeuden vuodatus. Itse asiassa pariskunnan yhteiselo näyttää olevan hyvinkin tyydyttävää, vaikka seksiin pakosti tuleekin paljon taukoja ahkeran lapsenteon takia. Mutta haurasta se onni on ja sen hinta on kova.

Tästä tulee mieleen, että Belov leimattiin omituiseksi siveyden apostoliksi ja seksin viholliseksi hänen julkaistuaan vuonna 1986 kirjan Vsjo vperedi (Kaikki on edessäpäin). Siinä liikutaan korpikylän sijasta Pariisissa turistimatkalla ja tutustutaan myös kaupalliseen seksiin ja muuhun ulkomaiseen modernisuuteen.

Aikansa edistyksellisille tämä nuiva suhtautuminen edistykseen oli kauhistus ja Belov kumppaneineen leimattiin fasisteiksi. Siinähän se on kätevä leima, jossa ei yleensä ole mitään järkevää sisältöä, mutta joka taatusti tekee uhrista lainsuojattoman, mikäli joku siihen uskoo.

Ja ihmisethän yleensä uskovat. 1970-luvulla myös Veikko Huovisesta oli tehty fasisti, mikä ei voinut olla raivostuttamatta meikäläistä, joka oli lukenut kaiken, mitä hän oli julkaissut, muun muassa Rauhanpiipun.

Beloviin minulla oli kunnia tutustua myös henkilökohtaisesti, kun hän vieraili Kymenlaaksossa tutustuakseen paikalliseen talonpoikaiseen elämään. Olin hänen kuskinaan. kiitokseksi hän lahjoitti kirjansa Vsjo vperedi.

Muistan, miten olimme eräässä hyvinvoivassa talossa, jossa isäntä kysyttäessä totesi, etteivät ne lapset aio tänne jäädä, vaan muuttavat kaupunkiin toisiin hommiin.

Tämä selvästi masensi Belovia, joka monien muiden tavoin näyttää uskoneen siihen, että perestroikan myötä voisi koittaa venäläisen talopojan ylösnousemus fermerinä, yksityistalonpoikana. Siinä ei enää heitettäisi vankilaan heinän niittämisestä tai itse tuotetun viljan syömisestä.

Kiinnostavaa minusta on, että Belovin tapaisia ankaran totuudellisia ympäristönsä kuvaajia ja idealistisia paremman tulevaisuuden haikailijoita haluttiin leimata täysin asiattomilla käsitteillä. Niin suurta oli oikeaoppisuus ja sensuurimentaliteetti monien, muka vapautta julistavien piirissä.

Mutta saman suvaitsemattomuudenhan me näemme joka päivä ympärillämme. Ellet kumarra kaikkia nykyisen puhetavan ja virallisen totuuden asettamuksia, olet leirin ulkopuolella ja siellä pysyt.

 

Timo Vihavainen su 20.01. 10:32

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

Klo 11:27.

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Annatko jymäyttää itseäsi "pääministerivaalilla"?

ke 20.03.2019 11:28

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Suomen Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tietojenvälittäjän taas vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20