Blogi: Timo Vihavainen, to 07.02.2019 22:49

Suomen kielen säilyttäminen

Suomen kielen säilyttäminen

 

Suomen kielen lautakunta totesi viime vuonna, että kieltämme uhkaa nopea heikkeneminen. Syynä on tietenkin englannin tunkeutuminen yhä laajemmalle.

Englanti kansainvälisenä lingua francana on hyvä asia. Yksinkertaisessa muodossaan se on helposti opittava ja kun sitä maailmassa osaa noin miljardi ihmistä, joukossa suurin osa maailman eliittiä, on se kätevä keino yhdistää ihmisiä ja välittää viestejä yli rajojen.

Tunnettua on, että hyvää englantia osaa natiiveistakin vain vähemmistö. Tuo kieli on sen sortin konglomeraatti, että sen hienouksien oppiminen on paljon vaativampaa kuin mihin tavallisella palkannauttijalla on keskimäärin mahdollisuuksia.

Sama toki koskee useimpia muitakin kieliä. Jokainen natiivi suomalainen tulee kielellään hyvin toimeen, mutta sen kaikkien mahdollisuuksien syvällinen tunteminen on jo toinen asia. Harva meistä on läpikotaisin lukenut edes tärkeimpiä klassikoitamme.

Toki oma kielemme on helpompaa ja parempaa kuin englanti sekä kirjoitustapansa loogisuuden takia, että myös eräänlaisen yksiaineksisuuden suhteen. Latinan ja kreikan taito ei ole välttämätöntä suomen ymmärtämiselle. Mikäli niitä ei osaa, jää englannin ymmärtäminen sen sijaan puolinaiseksi.

Mutta tämä ei nyt ole tässä pääasia. Pääasia on suomen kielen vaarantuminen englannin ylivallan takia.

Olen eläessäni saanut nähdä tilanteen muuttumisen. Vielä 1950-luvulla englanti oli meillä eksoottinen kieli, jolla saatettiin koristella jännitysnovellien repliikkejä. Ihmisten arkipäivässä sillä ei ollut mitään roolia.

Koulutuksen vallankumous sai aikaan sen, että yhä suurempi osa suomalaisia sitten opetteli jonkin verran englantia, minäkin. Peruskoulun myötä tuon opetuksen piiriin joutuivat jo kaikki.

Ei kieltä siitä huolimatta paljoakaan osattu, koska sitä ei juuri tarvittu.

Kun Suomen kansainväliset yhteydet suuresti vilkastuivat 1960-1980-luvuilla, sujui kommunikaatio paljolta vielä muilla kielillä kuin englanniksi. Ranskassa oli pakko puhua ranskaa ja Saksassa saksaa, italiassa italiaa ja niin edelleen. Venäjällä tai Espanjassa pärjäsi joko suomella tai jollakin noista kielistä.

Ruotsia oli jo ennen peruskoulun pakkoruotsia opiskellut jokainen oppikoulua käynyt ja heitä alkoi jo olla puolet ikäluokista, enemmänkin. 1970-luvulta lähtien ruotsia on joutunut opiskelemaan jokainen suomalainen. Samaan aikaan sen tarve on suuresti vähentynyt. Ei se enää ole mikään portti länteen.

1980-luvulta lähtien tilanne muuttui nopeasti. Keskeinen syy lienee ollut tietokoneiden leviäminen. Nyt jokainen tarvitsi jo englantia päivittäin.

Samaan aikaan englanti, tietokoneiden kielenä, murjoi muunkielistä ympäristöään. Skandinaavisia tai muitakaan niin sanottuja erikoismerkkejä eivät tietokoneet tunteneet eivätkä tunnustaneet.

Tämä johti nopeasti siihen, että esimerkiksi firmat muuttivat nimeään. Skånska cementgjuteriet oli ennen pitkää nimeltään Skanska -sana, joka ei merkitse mitään. Suomalaisten firmojen nimet muutettiin kilvan jonkinlaiseksi latinaa muistuttavaksi sekasotkuksi, joka kelpasi tietokoneille.

Englanti vaikutti myös sitä kautta, että siitä tuli somen kieli. Koska englannissa ei ole taivutuksia, ei niitä saanut olla myöskään somen käyttämässä suomessa. Idioottimaiset rakenteet tulivat ennen pitkää normaaliksi osaksi jokapäiväistä kielellistä ympäristöämme.

Oma lukunsa ovat käännöskoneet, jotka kääntävät englannin kautta. Ne luultavasti ovat tuottaneet paljonkin hyötyä ihmisille, mutta tuoneet myös tuhoa tullessaan. On pikkuseikka, että konekäännöksen ansiosta saa ulkomailla lukea vaikkapa juomarahaa kutsuttavan nimellä kärki (tip) tai salvettien olevan vaippoja (napkins).

Väärinkäsitykset voivat olla myös todella pahoja, mutta auktoriteettiuskoinen vieraan kielen ihailija tietenkin pitää englanninkielistä muotoa kaikkein oikeimpana ja parhaana.

Muutama vuosi sitten havaittiin, että nuorison, etenkin nuorten naisten ääntämyksestä olivat etuvokaalit ä ja ö jääneet pois. Kun niitä eivät tunteneet englanninkieli eikä tietokone, ei niille ollut tarvetta, prestiisistä nyt puhumatta.

Vieraat kielet, etenkin sellaiset, joilla on prestiisiä (ransk. prestige, arvovalta) vaikuttavat tietenkin niihin, jotka koetaan alempiarvoisiksi. Niinpä englannissa on hyvin paksu kerros ranskasta saatuja sanoja ja muita vaikutteita, jotka periytyvät jo normannivalloituksen ajoilta, jolloin englanti oli vain moukkien kieli.

Ranska on niin ikään jättänyt raskaan jälkensä niin venäjään kuin ruotsiin ja saksaankin. Vielä Fredrik Suuri osasi huonosti saksaa ja halveksi sitä. Hänen todellinen äidinkielensä oli ranska.

Englannin kielen revanssi on nyt meneillään, mutta saamme toki olla varmoja siitä, ettei historia tähän lopu ja että jokin toinen kieli on vielä englannin haastava ja monella suunnalla sen syrjäyttäväkin. Kiinahan se saattaisi nykytiedon perusteella olla.

Mutta tämä ei ole nyt ajankohtaista.

Kun Neuvostoliitossa oltiin valmistautumassa sosialistiseen historian loppuun, odotettiin kielten vähitellen sulautuvan yhdeksi.

Koska kielen ymmärrettiin olevan osa niin sanottua kulttuurista päällysrakennetta, oletettiin sillä olevan myös niin sanottu luokkaluonne: proletariaatin kieli oli erilaista kuin riistäjäluokkien.

Niinpä esimerkiksi venäjällä, joka oli sosialistisen Neuvostoliiton kieli, oli toisenlainen luokkaluonne kuin suomella, joka oli porvarillisen -jopa ”fasistisen”- Suomen kieli.

Kun suomalaiset pitivät valtaa Itä-Karjalassa, he opettivat paikalliselle väestölle suomea. Kun asian koko kaameus havaittiin (fasistisen kielen pakottaminen sosialistisen maan kansalaisille), tuli paikallisille vallanpitäjille hätä käteen ja erityisesti vuonna 1937 -viimeisenä vuonna, jolloin suomi oli sallittujen kielten joukossa-  Itä-Karjalan suomen kieltä alettiin nopeasti irrottaa Suomessa puhutusta kielestä.

Syntyi tai alkoi syntyä erityinen Petroskoin suomi. Siinä kielessä ei proletariaatin internationalistisia ilmauksia enää väännetty väkisin porvarilliseen muotoon, vaan otettiin ne venäjästä. Niinpä ei enää puhuttu puolueesta, vaan partijasta, ei istunnosta, vaan sessijasta, ei neuvostoista, vaan soveteista ei viisivuotissuunnitelmasta, vaan pjatiletkasta ja niin edelleen.

Eihän se auttanut, vuoden 1938 alusta saakka ruvettiin käyttämään ihan uutta kieltä, kaikki karjalaiset kielet yhdistävää ns. Bubrich-karjalaa, joka ennen pitkää oli sanojensa puolesta selvää venäjää, karjalaisella kieliopilla varustettuna.

Meillä näyttää suomen kielen kehitys taas olevan tuollaisessa internatsionaalistumisvaiheessa. Sen käyttäjät pelkäävät kai vaikuttavansa epämuodikkailta, tyhmiltä tai suorastaan globalismin vastustajilta, elleivät napsi englannista mahdollisimman paljon sanoja siihen kieleen, jota päästelevät suustaan ja tietokoneestaan.

Myös englannin ääntämys ja rakenteet ovat suureessa kunniassa. Mitäpä turhaa sanoja taivuttelemaan, kun ei niitä siinä oikeassa ihannekielessäkään taivuteta.

Mutta kulttuurin rappiotahan se on tämäkin. Kun yliopistot käytännössä luopuvat suomenkielisestä opetuksesta ja suomenkielisen tieteen tekemisestä, putoaa kieli ns. alkuperäiskansojen kuolevien kielten joukkoon.

Mikäli omalla kielellä ei ole todellisia mahdollisuuksia pärjätä elämässä, saada korkeakoulutusta ja sen jälkeen edetä niin kauas uralla kuin kyvyt riittävät, ei koko kieleen kannata panostaa.

Pienet kansat yleensä haluavat, että niiden kieli ja kulttuuri säilyvät. Mikäli omakielinen opetus kuitenkin on tie umpikujaan, panevat vanhemmat lapsensa toiskieliseen kouluun. Vaikkapa venäjä- tai englanninkieliseen. Niin se kansojen häviäminen tapahtuu, ei keskusvallan ilkeällä mahtikäskyllä.

Tässä suhteessa siis korkeakoulut ovat avainasemassa. Mikäli ne eivät täytä tehtäväänsä suomenkielisen kulttuurin kantajina ja edistäjinä, ne pettävät sen kansan, joka niitä ylläpitää. Se vastuu on suuri.

 

Timo Vihavainen to 07.02. 22:49

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Leikin uudet säännöt

la 18.05. 09:47

Militarismin voittokulku

to 16.05. 22:21

Aave nousi kummittelemaan

ti 14.05. 23:43

Jokapäiväinen leipämme

ma 13.05. 22:10

Kolme kovaa anarkistia

su 12.05. 21:16

Suurten rosvojoukkojen aikaa

to 09.05. 22:07

Koti, uskonto ja isänmaa

ke 08.05. 22:58

Rooma ja me

ti 07.05. 22:57

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

ma 06.05. 23:33

Nationalismin mallimaa

su 05.05. 22:23

blogit

Vieraskynä

Suomalaisille jatkossakin maitoa ja bensaa!

to 16.05.2019 22:33

Juha Ahvio

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05.2019 23:38

Professorin Ajatuksia

EU-vaalien tärkeät asiat

la 18.05.2019 09:46

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kentän hyytävä viesti kepun johdolle: emme äänestä...tai äänestämme persuja

ke 15.05.2019 23:40

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Yle, Trump, Orban, Salvini, "islamismi" ja Tynkkynen

ti 14.05.2019 12:56

Tapio Puolimatka

Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys luo turvattomuutta

to 16.05.2019 22:24

Olli Pusa

Kokoomuksen ristiretki sananvapautta vastaan

pe 17.05.2019 23:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Mitä sinä haluat?

pe 17.05.2019 21:13

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Leikin uudet säännöt

la 18.05.2019 09:47

Matti Viren

Anekauppa

la 18.05.2019 10:00