Blogi: Alan Salehzadeh, ke 04.10.2017 22:15

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

Pian tulee aika, jolloin Turkin on valittava kumpaan suuntaan kallistuu. Joko se jatkaa lännen liittolaisena tai siirtyy kokonaan Iran-Venäjä-rintamalle.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganilmoitti, ettei enää ole kiinnostunut EU-jäsenyydestä. Yllättikö se? Ehkä ei. Ilmoitus tuli nimittäin aikana, jolloin Turkki on ottanut selkeitä harppauksia Iranin ja Venäjän suuntaan, poispäin Euroopan unionista ja Natosta. Itse asiassa Yhdysvallat liittolaisineen pitävät Irania suurimpana vihollisenaan. Pitäisikö Turkin uudesta linjauksesta huolestua? Kyllä, erittäin paljon.

Turkki on jo vuosikymmeniä halunnut liittyä EU:n jäseneksi. Vaikka EU hyväksyi Turkin jäsenehdokkaaksi jo vuonna 1999, tähän asti se ei ole edennyt jäseneksi, koska maa on liian kaukana vaadittavista kriteereistä. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel on toistuvasti vastustanut Turkin jäsenyyttä. Suurimmat epäkohdat liittyvät sanan- ja lehdistönvapauteen sekä vähemmistöryhmien ihmisoikeuksiin.

Myös Turkin talousasioissa on merkittäviä epäselvyyksiä. Viime aikoina Turkki on myös esittänyt eriasteisia uhkauksia EU:ta vastaan. Monet EU:n jäsenmaat ovat näiden syiden vuoksi vaatineet EU:n maksamien vuotuisen rahallisen tuen lakkauttamista. Se on yli 4,2 miljardia euroa.

Turkkiin liittyvät epäkohdat ovat olleet tiedossa jo toistakymmentä vuotta. Viime aikoina Turkin ja EU:n suhteet ovat kuitenkin saaneet kylmää vettä niskaansa. Voi sanoa, etteivät suhteet ole koskaan olleet yhtä jäiset.

Tähän asti Eurooppa on katsonut islamisoituvaa, itsevaltiaaksi pyrkivää Erdogania huolestuneena. Mutta meillä oli ässä hihassa, nimittäin viime aikoihin saakka Erdoganin suurin päiväuni oli EU-jäsenyys. Neuvottelukortin heiluttelu antoi EU:lle pelivaraa Turkin sisäisiin asioihin. Se oli porkkana, jolla Erdogania sai hivutettua aina sentin tai kaksi parempaan suuntaan.

Nyt Turkki on kuitenkin lähtenyt hamuilemaan vastakkaiseen suuntaan. Se hakee kavereita itselleen EU:n perinteisistä “vihollisista”, Venäjästä ja Iranista. Jo pelkästään tänä vuonna EU:n ja Turkin välille on puhjennut useita ulkopoliittisia kriisejä, milloin minkäkin vuoksi. Erdogan on esimerkiksi kannustanut EU:ssa asuvaa diasporaa olemaan hänelle uskollinen silloinkin, kun se olisi isäntämaan edun vastaista. Samalla Turkki on solminut merkittäviä asesopimuksia Venäjän kanssa.

Moni katsoo Turkin olleen vastuussa vuoden 2015 pakolaiskriisistä. Massat lähtivät liikkeelle, kun Turkki avasi omat rajansa ja antoi valtavien populaatioiden vaeltaa lävitseen Eurooppaan. Kun se sitten sulki rajansa ja näin esti pakolaisten vyöryn, oli se suuri voimannäyte joka sysäsi pysyvän ässän Erdoganin hihaan. Hallitsija on sittemmin käyttänyt pakolaiskorttia hyväksi neuvotellakseen merkittäviä etuja ja rahaa Turkille.

Ovatko EU:n ja Turkin suhteet pysyvästi huonontuneet? Voi olla. Suhteet ovat niin ikään jäiset Naton ja Yhdysvaltojen kanssa.

Yksi suurimpia syitä välirikon taustalla on Erdoganin vaatimus siitä, että EU ja Yhdysvallat edistävät Turkin omaa agendaa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tämä on erityisesti hiertänyt Turkin suhteita Natoon.

Kylmän sodan aikana Turkin geostrateginen ja sotilaallinen asema oli tärkeä Natolle. Mutta Erdoganin AK-puolueen harjoittama, sekasortoon ajava politiikka, johon kuuluu islamistien tukeminen Syyriassa ja liittoutuminen Venäjän ja Iranin kanssa, ei miellytä Yhdysvaltoja tai muitakaan Nato-maita.

Naton ja Erdoganin näkemykset siitä, miten Syyrian konflikti tulee ratkaista, eivät voisi olla kauempana toisistaan. Erdogan vastustaa kurdien itsehallintoaluetta ja pitää heitä terroristeina. Se tukee Bashar al-Assadinhallintoa eikä osallistu Isisin vastaisiin toimiin. Turkki ei myöskään ole tukenut Natoa Irakin sodassa.

Lisäksi Turkkia kismittää EU:n sotkeutuminen sen sisäpolitiikkaan. EU on muun muassa tuominnut Erdoganin puhdistukset ja vaatii, että maa ratkaisee sisäiset konfliktinsa rauhanomaisin keinoin.

Turkin liittolaisuus Venäjän ja Iranin kanssa on verrattain uusi ilmiö. Nyt maat tekevät yhteistyötä Syyriassa al-Assadin hallinnon kanssa ja ovat jopa viime aikoina hyökänneet Yhdysvaltain tukemia joukkoja vastaan. Meneillään on oikea kuherruskuukausi. Tällä viikolla Turkki ja Iran tekivät yhteisiä sotaharjoituksia maiden välisellä rajalla ja Turkin armeijan johtaja vieraili Iranissa tiivistääkseen yhteistyötä.

Yhteistyön taustalla on pettymys vanhoihin liittolaisuussuhteisiin. Turkki suuttui siitä, että Nato ja länsimaat eivät ryhtyneet taisteluun kurdeja vastaan, kannattaneet Turkin neo-ottomaanisia pyrkimyksiä tai tukeneet sunni-islamisteja valtaanpääsypyrkimyksissään.

Uskon, että Turkin, Iranin ja Venäjän liittolaisuus ei tule kestämään pitkään. Sunnimaa Turkki pelaa vaarallisesti kahteen pussiin. USA ja muut Naton jäsenet tuskin hyväksyvät, että maa on Naton jäsen, mutta samalla ostaa aseita Venäjältä ja osallistuu Naton vastaisiin toimiin. Pian tulee aika, jolloin Turkin on valittava kumpaan suuntaan kallistuu. Joko se jatkaa lännen liittolaisena tai siirtyy kokonaan Iran-Venäjä-rintamalle.

Turkin hallitsijoiden pitäisi tiedostaa todellinen asemansa, eli että Turkki on alueellisesti tärkeä valtio, joka ei kuitenkaan ole suurvallan asemassa sanellakseen kaikkien muiden toimintaa. Oli Turkin EU-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on hyvä kannustaa, tai tarpeen tullen painostaa maata kohti demokraattisia uudistuksia. Viestini Suomen viranomaisillekin on, että Turkin pillin mukaan ei kannata hyppiä, sillä maa ajaa vahvasti omaa agendaansa. Se käyttää häikäilemättä pakolaiskorttia EU:ta vastaan, ajaa omaa politiikkaansa Syyriassa sekä Irakissa, ja vaatii kaiken jälkeen, että EU tukee sitä.

Nyt Turkilla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Se voi joko jatkaa NATO:n ja EU:n liittolaisena ja taistella rehellisesti terrorismia vastaan esimerkiksi Syyriassa. Tai sitten sen on syvennettävä entisestään uutta liittolaisuuttaan Venäjän ja Iranin kanssa.

En usko, että Erdogan pystyy enää kauaa johtamaan maata diktaattorisilla otteillaan, uhmaten länttä ja sekaantuen lähimaiden asioihin. Pidän todennäköisenä, että Turkissa nähdään pian uusi vallankaappausyritys, joka saattaa syöstä ennen niin vakaana pidetyn Turkin täysimittaiseen sisällissotaan. Toivottavasti olen väärässä.

Alan Salehzadeh ke 04.10. 22:15

Alan Salehzadeh

Alan Salehzadeh on uusisuomalainen geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hän toimii akateemisen Menatto-konsultointiyrityksen johtajana.

tuoreimmat

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06. 11:53

Miksi Trump sanoi Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta ja mitä siitä seuraa?

la 19.05. 12:49

Radikaali-islamistien määrä kasvaa Lisätäänkö sosiaalipalveluita vai riisutaanko kansalaisuus?

la 12.05. 23:22

Suomen ei tule tukea marttyyri-ideologiaa

pe 27.04. 11:07

Viestini tiukkapipoisille tuplahuivisille musliminaisille

ma 23.04. 15:38

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01. 19:25

En ole kohdannut Suomessa rasismia

su 21.01. 15:45

Ääri-islamisteissa on myös naisia, ja he pystyvät miehiä tehokkaammin radikalisoimaan lapsia

ke 03.01. 19:52

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11. 12:23

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

ke 04.10. 22:15

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Kansanedustaja Laura Huhtasaari Turun Mikaelinkirkossa

la 20.10.2018 22:43

Professorin Ajatuksia

Työhön kykenemättömät

ti 23.10.2018 23:21

Jukka Hankamäki

Mikä monikulttuurisuuden tavoite on?

ma 22.10.2018 23:42

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Välimerellä kuolleet ja muut maailman itsemurhat

ti 23.10.2018 22:19

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kölnin vaiettu terrori-isku

ke 17.10.2018 21:56

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Sara Rigatelli - vilpillisellä vai vilpittömällä mielellä?

ti 23.10.2018 21:24

Olli Pusa

Kuinka saada sotku maan talouteen?

su 21.10.2018 21:07

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreän moraalirappion seurauksena lapset ja vanhukset nälissään

ti 23.10.2018 13:33

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Filosofi valtaistuimella

ma 22.10.2018 23:41

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40