Eräänä kauniina päivänä pyöriessäni netin ihmemaassa törmäsin ISISin viralliseen englanninkieliseen verkkojulkaisuun. ISISillä on virallinen verkkolehti, joka ilmestyy usealla kielellä. Alkuperäinen lehti oli Dabiq, nykyinen on Rumiyah. Tässä on sivu, jonne on kerätty Dabiq-lehtiä englanniksi ja tässä vastaavasti Rumiyahia. Voit käydä itse lukemassa.

Verkkojulkaisu teki minuun hyvin suuren vaikutuksen, samankaltaisen kuin buddhalaisuus teki minuun aikaisemmin. Vieraisiin kulttuureihin tutustuessani olen tehnyt erään hyvin tärkeän havainnon, joka on oikeastaan aivan itsestäänselvä juttu, mutta jota länsimaalaisten ihmisten enemmistö ei tunnu tajuavan ollenkaan. Kerron tässä kirjoituksessa havainnoistani, joita olen tehnyt tarkkaillessani ei-länsimaalaisia ihmisiä.

On erittäin tärkeää ymmärtää, että postmoderni liberaalinen sekulaari länsimainen maailmankuva arvomaailmoineen on vain yksi tapa käsittää maailma. Todella monella länsimaalaisella on sellainen illuusio, että tämä maailmankuva on jonkinlainen kehityksen päätepiste. Tämä maailmankuva on heidän mielestään sellainen, johon kaikki maailman ihmiset pohjimmiltaan pyrkivät ja haluavat. Tämä maailmankuva on kaikkein vapain ja tasa-arvoisin. Vapaus ja tasa-arvohan ovat sitä paitsi arvoista suurimmat. Jos joku on tästä eri mieltä, niin kyseinen henkilö ei ole jostakin syystä nähnyt vielä valoa (mutta kyllä hän sen vielä tulee näkemään). Miksi ihmeessä joku ei olisi tämän maailmankuvan arvomaailman kanssa samaa mieltä?

Tämä on erittäin paha harhakuvitelma. Nimittäin ei-länsimaiset ihmiset eivät todellakaan ole asioista samaa mieltä. He saattavat jyrkästi kritisoida länsimaista maailmankuvaa ja elämänmenoa ja pitää sitä erittäin vääränä ja jopa tuomittavana ja epätoivottavana. He haluavat erkaannuttaa itsensä siitä. Kulttuureissa voi olla ihan oikeasti todella suuria eroja arvomaailmoissa. Arvomaailmat voivat olla toisiinsa nähden jopa vastakkaisia. Ihmiset sisäistävät kukin oman kulttuurinsa arvomaailman ja pitävät sitä hyvänä ja oikeana. Sama pätee sinuun länsimaalaisena. Sinä olet oman kulttuurisi tuote ihan samalla tavalla kuin muidenkin kulttuurien ihmiset ovat omiensa ja sinä olet sisäistänyt oman kulttuurisi arvomaailman ja pidät sitä oikeana.

Sitä sanotaan, että mennessäsi vieraaseen maahan opit enemmän omasta maastasi kuin siitä uudesta maasta. Tämä pätee minuun erittäin hyvin. Olen matkustellut paljon, seurustellut monta vuotta ulkomaalaisen kanssa, ollut töissä muiden kulttuurien edustajien kanssa ja lukenut paljon. Tutustuessasi vieraisiin kulttuureihin huomaat ensisijaisesti sen, että mikä on erilaista kuin omassa maassasi. Olen matkoillani ymmärtänyt, että mikä on Suomessa ihan oikeasti hyvää ja minkä säilyttämisen puolesta kannattaa taistella. Mutta olen myös ymmärtänyt hyvin selkeästi sen, että mikä on Suomessa pielessä ja mikä täytyy ehdottomasti korjata.

Ei-länsimaalaisille ihmisille on tyypillistä seuraavat asiat:
 

1. He ovat hyvin hierarkiatietoisia. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikä heidän tulekaan olla. Tämä on heistä normaalia.
2. Heidän mielestään sinun täytyy ymmärtää oma paikkasi ja käyttäytyä sen mukaisesti.
3. Kaikenlaisten auktoriteettien kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää (vanhemmat ihmiset, omat vanhempasi, uskonto, opettajat, poliitikot, pomot...).
4. Uskonto on heille normaali osa arkielämää. Uskontoa ei kyseenalaisteta siitä huolimatta, että heidän uskonnollisuutensa asteessa voi olla merkittäviä eroja (toiset ovat paljon uskonnollisempia kuin toiset ja toiset ottavat uskonnon paljon vakavammin kuin toiset).
5. He ovat hyvin perhekeskeisiä ja heillä on hyvin konservatiiviset perhearvot.
6. Heillä on hyvin konservatiivinen sukupuolikäsitys ja he uskovat vanhoillisiin sukupuolirooleihin.
7. He ovat ahkeria ja työkeskeisiä. He eivät välttämättä lainkaan tee eroa vapaa-ajan ja työajan välillä.
8. He ovat todella ihmisläheisiä, sosiaalisia ja yhteisöllisiä.
9. He uskovat oikean ja väärän olemassaoloon.
10. Heillä on hämmästyttävä moraalinen selkäranka ja mielentyyneys. He kokevat, että heillä on paikka ja tarkoitus ja heistä pidetään huolta (viimeistään jonkin jumalolennon toimesta jos ei ihmisten).

Muistan, kun peruskoulussa käsiteltiin maailman kulttuureita ja sanottiin, että länsimaalainen kulttuuripiiri onindividualistinen, kun muut kulttuuripiirit ovat lähinnä kollektivistisia. Minulla oli erittäin suuria vaikeuksia ymmärtää, että mitä kollektivismi tarkoittaa. Muistan, että kollektivismia selitettiin siten, että ihmiset kokevat olevansa ensisijaisesti yhteisön jäseniä ja vasta toissijaisesti yksilöitä ja määrittelevät itsensä ensisijaisesti yhteisön kautta. Joissakin kulttuureissa ihmiset eivät koe itseään yksilönä ollenkaan. En voinut mitenkään ymmärtää, että miten tällainen voi olla mahdollista ja miltä sellainen mahtaisi tuntua. Ymmärsin kaiken vasta mentyäni kehitysmaahan ja nähtyäni kollektivistisen yhteiskunnan käytännössä.Olen siis seurustellut monta vuotta kaakkoisaasialaisen kanssa, oleillut paikallisten kanssa useassa Aasian maassa, matkustellut paljon ja tavannut paljon ulkomaalaisia töissä (sekä asiakkaina että työkavereina). Olen tuntenut porukkaa eri puolilta Eurooppaa ja Venäjää, Amerikkaa, Oseaniaa, Lähi-Itää, Pohjois-Afrikkaa ja Aasiaa. Valtaosa kokemuksistani on kuitenkin Kaakkois-Aasiasta, joten siksi tässä kirjoituksessa keskityn niihin. Päätelmäni perustuvat omiin välittömiin havaintoihini ja kokemuksiini.

Päällimmäinen havaintoni on, että vieraiden kulttuurien ihmiset ihan oikeasti uskovat oman kulttuurinsa arvomaailmaan. Heistä se on oikein. Kun he tutustuvat länsimaihin, niin he ihmettelevät meidän kulttuuriamme, tapojamme ja käytöstämme samalla tavalla kuin me ihmettelemme vieraita tapoja kaukomailla. He pitävät meitä omituisina ja erikoisina ja saattavat ihmetellä suuresti jopa sellaisia asioita, joita me pidämme ihan normaaleina ja itsestäänselvinä. Heille meidän tapamme ja kulttuurimme ovat vieraita ja eksoottisia. Mutta he myös paheksuvat monia asioita samalla tavalla kuin mekin paheksumme tiettyjä asioita muissa kulttuureissa. On harhaluulo, että jokainen Suomessa tai muualla länsimaissa asuva ulkomaalainen haluaisi suomalaistua tai länsimaistua. Eivät he halua, sillä he pitävät meidän ajatusmaailmaamme vääränä.Heillä on omat syynsä länsimaissa asumiseen ja se ei välttämättä lainkaan ole meidän kulttuurimme tai yhteiskuntamme ihailu tai parempana pitäminen. He voivat kyllä tänne sopeutua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että he oppivat, mitä täällä pidetään oikeana tai vääränä, ja he välttävät meidän arvomaailmamme avointa arvostelua tai rikkomista, mutta he eivät välttämättä lainkaan usko arvomaailmaamme tai hyväksy sitä. Tämä on erittäin tärkeä asia ymmärtää.

Kun kävin ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa, niin minulle oli shokki huomata, miten hierarkkinen paikallinen kulttuuri ja ajatusmaailma on. Jokaisella ihmisellä oli oma paikkansa ja asemansa ja he tiesivät tämän paikan, eivätkä kyseenalaistaneet sitä. Kun minä menin sinne ulkopuolisena, niin minulle annettiin asema paikallisten toimesta automaattisesti, vaikka en sitä vaatinut tai edes tajunnut vaatia ja paikalliset omasta aloitteestaan järjestäytyivät siten, että minun asemaani kunnioitettiin. Se oli hämmästyttävää. En ollut koskaan nähnyt tai kokenut mitään vastaavaa. Aseman määräytymiseen on omat tietyt säännöt ja siihen vaikuttaa ikä, sukupuoli, sukulaisuussuhde, varallisuus tai muu asema (esim. vanhempi-lapsi, vanha-nuori, pomo-työntekijä, rikas-köyhä, opettaja-oppilas, mies-nainen, hallitsija-alamainen ym.). Yleensä asetelma on vanha-nuori ja vanhempi-lapsi, mutta näiden yli menee pomoasema, opettaja-asema, hallitsija-asema tai varakkuus. Minä olin varakkaan miehen lapsen puoliso, joten asemani oli korkea. Tämä näkyi erityisesti siinä, miten puolisoni isän työntekijät suhtautuivat minuun. Mutta se näkyi myös siinä, että miten puolisoni isä suhtautui puolisoni käytökseen. Puolisoni oli tullut Suomeen 2-vuotiaana, käynyt suomalaisen peruskoulun ja imenyt Suomesta paljon asenteita. Näistä yksi oli yltiöindividualismi. Hän ei länsimaistuneena yltiöindividualistina hyväksynyt kotimaansa voimakasta hierarkkisuutta ja auktoriteettien kyseenalaistamatonta kunnioitusta. Hänen isänsä ei voinut sietää tätä. Isä ei voinut sietää hänen oman asemansa kyseenalaistamista ja isä koki, että häntä uhmataan, vaikka puolisoni olisi vain ilmaissut mielipiteensä jostain mitättömästä asiasta.

Tämän kokemuksen jälkeen aloin huomata näitä hierarkiajuttuja ulkomaalaisten työkaverien käytöksessä. Esimerkiksi työpaikalle uutena työntekijänä tullut minua paljon vanhempi aasialainen henkilö asettui minuun nähden alisteiseen asemaan, koska koki, että minä olen hänen opettajansa. Tässä työpisteessä oli kolme päällikköä ja kyseisen työntekijän ensimmäinen kysymys oli, että mikä on päälliköiden keskinäinen arvojärjestys. Eräässä toisessa työpaikassa aasialainen pomoni oli erittäin vihainen uudelle työntekijälle, joka oli jättänyt minun ohjeeni huomiotta, sillä pomon mielestä minä olin kauemmin töissä olleena uuteen työntekijään nähden korkeampi (hän sanoi minulle englanniksi ”you are his senior”). Tässä työpaikassa oli paljon aasialaisia työntekijöitä ja he eivät koskaan puhutelleet omistajaa tai päälliköitä ilman titteliä (mr, miss, mrs, sir, madam, työpaikka oli englanninkielinen), vaikka tätä ei heiltä koskaan vaadittu ja paikalliset (länsimaalaiset) työntekijät eivät näitä titteleitä käyttäneet. He käyttivät titteleitä myös puhuessaan omistajasta tai päälliköistä keskenään niin, että omistaja tai päälliköt eivät olleet tilassa läsnä. Aasialaisista yksi selitti minulle, että he tekevät näin, koska se on kunnioittavaa ja siten oikein.

Oleskellessani eräässä Aasian maassa paikallisten luona näin paljon vastaavia asioita myöskin. Olin käymässä kyseisestä maasta kotoisin olevan työkaverin perheen luona. Tämä tuttuni on äitini ikäinen ja muuttanut Suomeen vasta aikuisiällä. Hän on siis ajatusmaailmaltaan ja maailmankuvaltaan täysin aasialainen. Myös hänen 10-vuotiaana Suomeen muuttanut nyt aikuinen lapsensakin sopeutuu tähän Aasian maahan täysin. Tämä tuttuni on paljon vertaillut Suomea ja tätä Aasian maata keskenään ja hänen juttunsa ovat aina tosi kiinnostavia. Minulle jäi erittäin voimakkaasti mieleen eräs ilta, kun hän selaili Facebookkiaan (hän seuraa paikallisia sivuja ja paikallisia ihmisiä) ja hän halusi näyttää minulle erään videon. Videolla oli mummoikäinen nainen istumassa penkillä ja hän edessään maassa oli polvillaan aikuinen nuorempi nainen, joka pesi mummon jalkoja. Sitten nuorempi nainen asetti mummon jalat maahan ja painoi omat kasvonsa mummon jalkoihin, otti mummon jalat käsiinsä ja hieroi niitä kasvoihinsa madellen maassa mummon edessä. Tuttuni kasvoilla oli erittäin ylpeä ilme, kun hän katsoi tätä videota. Hän sanoi, että näin täällä meillä tehdään ja hän lisäsi paheksuen: ”Suomalainen ei tee näin”. Hän selitti minulle, että hänen maassaan vanhempia kunnioitetaan aina ja henkilön vanhemmat ovat palvonnan kohteeseen rinnastettava asia. Omien vanhempien palveleminen on ihmisen elämän tärkein asia. Hänen mielestään tämä oli kaunista ja oikein ja hän tykkäsi näyttämästään mummovideosta ja piti sitä kauniina. Myöhemmin menin hänen ja hänen perheensä mukana erääseen paikalliseen juhlaan, jossa perheen mummo- ja pappaikäiset isovanhemmat istuivat tuoleilla buddhalaisen temppelin keskellä ja heidän aikuiset lapsensa asettuivat heidän eteensä puoliympyrään polvilleen lattialle. Lapset nostivat kätensä paikalliseen rukousasentoon ja kumarsivat vanhempien edessä maahan asti useita kertoja. Toimitus kesti useita minuutteja ja tunnelma oli erittäin harras. Lapset olivat niin liikuttuneita, että itkivät. Näin vastaavan rituaalin aikaisemmin myös aasialaisissa häissä Suomessa.

Minä en pelleile.

Kaikki nämä mummon ja papan aikuiset lapset osallistuivat mummon ja papan hoitamiseen ja heistä jokainen vuorollaan oli mummon ja papan luona, vaikka lapsilla on oma perhe ja omat lapset. Mummoa ja pappaa ei koskaan jätetty yksin. Heidän lapsensa hoitivat heidän kaikki asiansa laskujen maksamisesta, kauppareissuista ja ruoanlaitosta lähtien. Lapset kävivät laittamassa vanhuksille ruoan kolmesti päivässä. Kun tuttuni tuli vanhempiensa luokse, niin hän lahjoitti heille useita tuhansia euroja käteisenä.

Tässä kyseisessä maassa huomasin myös samat piirteet, jotka olin aiemmin huomannut aasialaisen puolisoni kotimaassa (kyseessä on kaksi eri maata). Eli sosiaalisissa tilanteissa ihmisillä on tietty asema ja ihmiset järjestäytyvät tämän aseman mukaan automaattisesti. Kaikki ovat hyvin tietoisia omasta asemastaan ja oman asemansa korkeammaksi kokevat eivät hyväksy asemansa kyseenalaistamista tai uhmaamista. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kaikilla ihmisjoukoilla perheryhmistä lähtien on aina joku, joka on kyseisen joukon ns. johtaja. Tämä johtaja päättää aivan kaikesta, myös perusasioista, kuten siitä, että mitä tehdään ja minne mennään ja mihin aikaan, milloin syödään ja mitä syödään yms. ja hän päättää näistä suorastaan diktaattorimaisesti edes välttämättä kertomatta suunnitelmistaan joukon toisille jäsenille. Toiset jäsenet eivät myöskään koskaan kysele eivätkä sano omia mielipiteitään liittyen näihin asioihin. He vain seuraavat. He voivat korkeintaan kohteliaasti pyytää, että jos sinulle (johtajalle) sopii, niin voisimmeko tehdä näin tai näin. Minusta erityisen hämmästyttävää oli katsella lapsia tässä maassa. Länsimaille on tyypillistä kiukkuavat kakarat, mutta tässä Aasian maassa kiukkuavia kakaroita ei yksinkertaisesti ole olemassa. Lapset odottavat kiltisti, että vanhemmat saavat asiansa päätökseen ilmaisematta omia mielipiteitään, halujaan tai tylsistymistään yhtään mitenkään. Jos lapsia alkaa tympiä, niin he kiertyvät kerälle johonkin (kuten penkille) ja alkavat nukkua.

Juuri näitä kunnioitussuhteiden ja hierarkioiden rikkomisia aasialaiset eivät hyväksy länsimaissa. He kokevat sen äärimmäisen loukkaavaksi ja saattavat huomauttaa sellaisista asioista, joita suomalainen ei edes huomaa. Esimerkiksi kaverini kertoi, että hänen aasialainen tuttunsa oli huomauttanut hänelle siitä, kun hän oli eräästä tapahtumasta otetussa valokuvassa seisonut poliitikon edessä.

Ei-länsimaalaisille on tyypillistä myös voimakas yhteisöllisyys. Toisin kuin länsimaalaiset he eivät ole atomisoituneita yksilöitä. He ovat aina vahvasti jonkun yhteisön jäseniä, usein usean yhteisön jäseniä, kuten perheensä, kirkkonsa/temppelinsä ja kotikylänsä. Toiset ihmiset ovat heidän koko elämänsä. He eivät välttämättä ole koskaan yksin. Myös ollessaan perheenjäsenistään erossa he ovat tyypillisesti koko ajan kännykässä jonkun sukulaisen kanssa. Länsimaalaisiin yleensä tekeekin suuren vaikutuksen juuri ei-länsimaalaisten ihmisläheisyys, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Moniin ulkomaalaisiin on todella helppo tutustua ja heidän luokseen saa aina mennä kyläilemään yms. Länsimaiden ulkopuolella ihmisillä ei tyypillisesti ole samanlaista yksityisyyden tarvetta/tunnetta kuin länsimaissa, vaan he ovat tottuneet siihen, että ihmisiä on aina ympärillä. Yksinolo näyttäytyy heille outona ja pelottavana. Yhteisö on heille todella tärkeä. Länsimaalaisten kokemukset ei-länsimaalaisten yhteisöistä vaan jäävät usein pintaraapaisuiksi ja heiltä jää ymmärtämättä, että yhteisön pitää kurissa juuri vahva ryhmäkuri, jota kuvailin yllä hierarkioiden yhteydessä. Sinä uhraat yksilöllisyytesi yhteisön puolesta. Kukaan ei riko yhteisön arvoja vastaan tai kyseenalaista sen auktoriteetteja. Yhteisöstä joutuu aika liukkaasti pihalle, jos alkaa sooloilemaan. Tosin ensiksi tietty sooloilusta rangaistaan sooloilijan ruotuun laittamiseksi. Säännöt kaikkialla yhteiskunnassa ovat hyvin tiukkoja ja niistä ei keskustella, kaikenlaiseen pokkurointiin ja perseilyyn reagoidaan heti ja voimakkaasti ja rangaistukset voivat olla hyvin ankaria. Kaakkois-Aasiassa usein jo silkka häpeä riittää palauttamaan sooloilijan ruotuun. Yksilön sooloilu asettaa koko yhteisön häpeään. Olette ehkä kuulleet julkisesta anteeksipyytämisestä, joka on ns. häpeärangaistus. Japanissa voit saada tuomioistuimessa sellaisen tuomion, että sinun täytyy pyytää oikeussalissa anteeksi vanhemmiltasi ja yhteiskunnalta. Eräässä dokumentissa japanilainen huumekauppias joutui oikeudessa pyytämään anteeksi vanhemmiltaan ja hän selitti, että se oli hänestä niin hirveää, että hän toivoi kuolevansa. Hän sanoi, että pelkkä häpeä riitti hänelle tekemään päätöksen lopettaa huumeiden kanssa sähläily. Näin Youtubessa videon, jossa amerikkalaiset nuoret turistit perseilivät polkupyörillä Thaimaan liikenteessa ja paikalliset poliisit ottivat heidät kiinni. Turistit seisotettiin riviin kadulle ja heidän piti pyytää thaimaalaisilta anteeksi julkisesti. Tämmöinen toimii kaakkoisaasialaiseen, koska yhteisöä vastaan rikkominen on siellä häpeä ja yksilön sooloilu tuottaa häpeää koko yhteisölle. Paikalliset eivät kuitenkaan ymmärrä, että häpeärangaistus ei toimi länsimaalaisiin, koska meidän mielissämme ei yhteisöllä ole samaa asemaa kuin paikallisten mielessä. Meidän mielestämme yksilön tekemiset ovat hänen oma asiansa, eivät yhteisön asia, ja meidän mielestämme nämä anteeksipyynnöt ovat lähinnä päiväkotimeininkiä. Kaakkoisaasialaiset eivät ajattele näin.

Onkin keskeistä ymmärtää, että ei-länsimaalaisilta puuttuu se kuuluisa minäminäminä -ajattelu, jonka muoto on mm. oman yksilöllisyyden ja omien mielipiteiden tai tarpeiden korostaminen. He eivät ensisijaisesti mieti, että mitä minä haluan. He miettivät yhteisöään. He eivät epäröi tehdä henkilökohtaisia uhrauksia yhteisön hyväksi. Uhraukset ovat heille normaali asia, eivätkä he näytä edes ajattelevan sitä uhrauksena. Se on jotain ihan normaalia, mitä kaikki tekevät. Osa tätä omaan asemaan alistumista on myös sukupuoliroolit. Länsimaiden ulkopuolella on sellaiset tiukat vanhoilliset sukupuoliroolit kuin länsimaissa oli vielä sotien aikaan. Myös tätä pidetään normaalina ja olen mm. kuullut naisen puolustavan perinteistä naisen sukupuoliroolia. Hän sanoi mm. että ”kodin hoitaminen on naisen tehtävä, koska mies ei osaa”. Vastaavasti on miehen tehtävä pitää vaimosta huolta. Ei-länsimaalaisille on tyypillistä mennä nuorena naimisiin. Lähestulkoon kaikilla on aviopuoliso ja lapsia jo nuorena. Ensimmäisiä kysymyksiä mitä minulta kyseltiin oli aina ”oletko naimisissa”. Kun vastasin, että en ole, niin reaktio oli aina ”vähän myöhemmin sitten, kun olet säästänyt ensiksi tarpeeksi rahaa”.

Haluan vielä mainita erään sukupuoleen liittyvän asian aasialaisen työkaverini kotimaasta. Kyseinen maa on buddhalainen ja maassa vallitsevan buddhalaisuuden suuntauksen mukaan vain mies voi olla munkki. Tästä seurasi jännä ajatusketju, jonka paikalliset minulle selittivät. Vain mies voi olla munkki ja munkki on pyhä eli mies on täten korkeampi kuin nainen. Maassa olikin miesten kunnioittamiseen liittyviä tapoja, jotka näkyivät myös arkielämän pikkuasioissa. Esimerkiksi et pyykkiä ripustaessasi saa koskaan ripustaa naisten vaatteita ylemmäksi kuin miesten vaatteita, erityisesti naisten alusvaatteita. Paikallisilla oli tapana ripustaa naisten alusvaatteet ja rintsikat kuivumaan niin alas, että ne olivat lähes lattialla. Et myöskään saa koskaan astua miehen pään yli. Kyseisessä maassa usein nukutaan tai maataan lattialla. Täten lattialla voi joskus olla ahdasta ja siirtyminen asunnon osasta toiseen vaivalloista. Et saa koskaan astua miehen pään yli, vaan sinun täytyy astua hänen jalkojensa yli tai pyytää häntä nousemaan ylös, jotta voit kävellä hänen ohitseen. Tämä pätee myös silloin, kun olet itsekin mies.

Noniin. Esimerkit tässä ovat lähinnä Aasiasta, mutta perimmäinen pointtini on tämä: ei-länsimaalaisista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset ajattelevat ihan oikeasti toisella tavalla kuin me ja he voivat ihan oikeasti pitää väärinä ja tuomittavinasellaisia asioita, jotka ovat meistä hyviä ja itsestäänselviä ja päinvastoin vaalivat jotakin sellaista, minkä me tuomitsemme. He eivät luovu näistä ajattelutavoista edes muuttaessaan länsimaahan, koska eivät halua. Heille voi olla normaalia, hyvää ja oikein joku sellainen, jota meillä ei ole ja jonka olemassaoloa me emme edes välttämättä tiedosta. Esimerkiksi ulkomaalaiset työkaverini kauhistelivat suomalaisten perhe-elämää. Heidän mielestään Suomessa ei ole koko perhettä edes olemassa. Heille oli täysin käsittämätöntä sellainen, että Suomessa ei noudateta sukupuolirooleja tai pidetä huolta perheenjäsenistä (vertaa esimerkki mummosta ja papasta aiemmin mainitussa Aasian maassa). He eivät voineet mitenkään ymmärtää, että miten voi olla mahdollista, että vanhukset joutuvat vanhainkotiin, missä heitä ei käy välttämättä kukaan katsomassa. Miten on mahdollista, että nainen ei osaa olla nainen ja mies ei osaa olla mies? Työkaverieni mielestä suomalaiset ovat uskomattoman ilkeitä ja inhottavia toisiaan, jopa omaa perhettään, kohtaan. Nyt kun olen nähnyt aasialaisten perhe-elämää, niin ymmärrän täysin, mitä työkaverini tarkoittivat. Eroa on kuin yöllä ja päivällä ja he eivät mitenkään hyväksy suomalaista menoa. Jos suomalaisen täytyy valita henkilökohtaisen vapauden ja itsenäisyyden tai yhteisöllisyyden ja henkilökohtaisten uhrausten väliltä, niin hän valitsee vapauden ja itsenäisyyden. Toisten kulttuurien edustajat valitsevat täysin päinvastoin, eivätkä ymmärrä, miksi suomalainen toimii toisella tavalla. Erilaiset valinnat synnyttävät erilaisen yhteiskunnan.

Olen kirjoittanut vieraan kulttuurin hyväksymisen vaikeudesta aiemminkin. Aiemmassa kirjoituksessani esitin seuraavan ajatuksen: jos sinä suomalaisena muutat Afrikkaan johonkin sellaiseen maahan, missä tytöt naitetaan keski-ikäisille ukoille 8-vuotiaina, tytöt ympärileikataan ja ommellaan umpeen heidän seksuaalisuutensa kontrolloimiseksi, miehillä on sata vaimoa ja sata orjaa, leskiltä hakataan sormet irti ja koiranpennuilta purraan uskonnollisissa rituaaleissa pää irti, niin opitko sinä koskaan hyväksymään nämä tavat? Et helvetissä. Ne ovat aivan kertakaikkiaan sinun arvomaailmaasi vastaan. Saatat ns. sopeutua tai integroitua kyseiseen maahan eli toisinsanoen pidät pääsi kiinni siellä, etkä kommentoi tai arvostele paikallisten tapoja tai kulttuuria, mutta sisimmässäsi et koskaan omaksu tai hyväksy sitä ja kotonasi elät loppuun asti niinkuin suomalainen ja pääsi sisällä ajattelet niinkuin suomalainen ajattelee. Lapsillesi opetat suomalaista ajattelutapaa, et paikallista afrikkalaista ajattelutapaa.

Mainitsin alussa ISISin verkkojulkaisun ja että se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Miksi näin? Se oli ensimmäinen kerta, kun luin jotakin ISISin itsensä tuottamaa. Aiemmin olen lukenut lähinnä median ja yksityisten ihmisten kuvauksia ISISistä. Nämä tuppaavat maalailemaan siitä kuvan jonain demonisena miekkajärjestönä, joka pakottaa Lähi-Idän kansalaiset seuraamaan itseään väkivallan uhalla väkisin. Kuvailin yllä sitä, että mitä ennestään tiedän ei-länsimaalaisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista. Kun luin ISISin julkaisua, niin minulle valkeni välittömästi, että minkä kanssa olemme tekemisissä. Olemme nimittäin tekemisissä ei-länsimaalaisen yhteisöllisen itseensä vahvasti uskovan kulttuurin kanssa. Heidän arvomaailmansa on erilainen kuin meidän, he arvostelevat meidän kulttuuriamme ja arvomaailmaamme ja pitävät sitä vääränä. Tiesin tämän muslimeista jo ennestään, sillä minulla on heistä käytännön kokemusta. ISISin julkaisussa kuitenkin heidän väitteensä ja mielipiteensä perusteltiin. He eivät ole vesikauhuista apinanraivoista porukkaa. Heidän kuvaamisensa tällaisena on tietämättömyyttä, kärjistämistä ja pelkistämistä. Heillä on maailmankuva, arvomaailma sekä perustelut näille. He uskovat niihin.Ja heidän mielestään me olemme väärässä ja meidän olemassaolomme on maailmalle vaarallista, koska meidän yhteiskunnassamme tapahtuu asioita ja meidän yhteiskunnastamme leviää asioita, joita he pitävät väärinä ja pahoina vaikutteina. Lehteä luettuani ymmärsin täysin, miksi joku eurooppalainen haluaisi kääntyä islamiin. Ennen kuin joku tulee huomauttamaan islamilaisista extremisteistä, niin huomatkaa, että esimerkiksi imaamit ovat arvostelleet länsimaalaisten tapaa syyttää kaikista ns. ääri-ilmiöistä extremistejä. Imaamien mukaan monet meidän extremisminä pitämämme asiat ovat mainstream-islamia.

Voit käydä lukemassa ISISin perustelut itse esimerkiksi tästä lehdestä. Huomaa lehden nimi ”Break the cross”. Referoin tässä lyhyesti, että mitä he kirjoittavat.

ISISin julkaisu on suurimmaksi osin Allahin ylistämistä. Se muistuttaa hyvin voimakkaasti muita uskonnollisia julkaisuja, joita olen lukenut (esimerkiksi helluntailaisten Ristin voitto -lehti sekä Jehovan todistajien Vartiotorni ja Herätkää!). Kaikki, mitä Allah on luonut tai määrännyt, on kaunista, hyvää ja oikeudenmukaista. Lehdessä esimerkiksi kuvaillaan luonnonilmiöitä ja luontoa sekä pidetään niitä kauniina ja ylistetään Allahia siitä, miten hän on luonut jotakin niin kaunista. Lehdessä on paljon historiallisia tarinoita ja aina tarinoihin jotenkin liittyy Allahin oikeudenmukaisuus. Lehti on hyvin pitkälti uskonnollista fiilistelyä, joka on lähes identtistä kristillisen uskonnollisen fiilistelyn kanssa. Lehti ei siis todellakaan ole mitään verenhimoistaRAAAARGH tapetaan kaikki -meininkiä. Mutta lehdessä myös arvostellaan länsimaita ja oikeutetaan sota länsimaita vastaan länsimaiden pahuudella sekä ylistetään mujahidinejä eli jihad-uskonsotureita (jollaisiksi luetaan länsimaissa tapahtuneiden terrori-iskujen tekijät). Lehdessä erikseen mainitaan pahuutena demokratia, feminismi, ateismi sekä seksuaaliset perversiot, joista pahimpana mainitaan homot (sodomiitit). Lehdessä ihmetellään aivan erityisesti ateismia ja perustelut ateismin vastustamiselle ovat identtiset kristillisten uskovaisten perustelujen kanssa eli miten jotakin niin kaunista ja monimutkaista kuin maailma/luonto olisi muka voinut syntyä sattumalta. Ateismi näyttäisi olevan ei-länsimaalaisille mahdoton asia ymmärtää. Olen nähnyt myös aasialaisen ihmettelevän ateismia. Hän ei ymmärtänyt, miten voi olla mahdollista, että joku ei usko, vaikka suomalaiset väänsivät sen hänelle rautalangasta. Huomatkaa, että kyseessä oli buddhalainen ihminen.

Mutta tämän tekstin perimmäinen tarkoitus ei ole keskustella ISISistä. Tämän tekstin tarkoitus on olla alustusta seuraavalle tekstilleni, jossa juttelen siitä, että mikä Suomessa ja länsimaissa on ihan oikeasti pielessä. Jatketaan siis seuraavassa tekstissä.