Väitettä siitä, että USA:n marraskuussa 2020 käydyissä presidentinvaaleissa tapahtui merkittävää ja tulokseen oleellisesti vaikuttanutta vaalivilppiä, pidetään poliittisesti korrektissa valtamediadiskurssissa ”täysin todistamattomana” eli sellaisena, joka on täysin ”without any evidence” ja ”totally baseless”. Väite leimataan mekaanisesti niin sanotuksi salaliittoväitteeksi, jollaisen esittäminen on oikeastaan kiellettyä. Kirjoittamiini aihetta käsitelleisiin artikkeleihin tulleissa kommenteissakin on tuon tuostakin esitetty, että Ahvio ei tarjoa mitään todisteita vaalivilppiväitteiden tueksi. Tässä artikkelissa vedän yhteen sen julkisen ja kenen hyvänsä paneuduttavissa olevan todistusaineiston, jonka tosiasiallisesti olen kirjoituksissani esittänyt ja jonka perusteella on täysin asiallista, järkiperäistä ja oikeutetun perusteltua katsoa, että vaalivilppiä on tapahtunut.       

5.11.2020 julkaisin artikkelin ”USA:n presidentinvaalien arviointia” . Tässä artikkelissa dokumentoin vaaleissa ilmenneen äänestyshämäryyden tosiasian tällä suomalaisen valtamedian 4.11.2020 päivätyllä artikkelilla ”Washington Post: 300 000 postiääntä kateissa ympäri Yhdysvaltoja”. Vaalivilpin todellisen tapahtumisen dokumentoin tällä 4.11.2020 päivätyllä artikkelilla ”USPS Whistleblower in Michigan Claims Higher-Ups Were Engaging in Voter Fraud; UPDATE: Investigation Launched?”. Sen, että vaalivilppiä on todella tapahtunut vaalit ratkaisseissa muutamissa ja demokraattien puoluekoneiston johtamissa vaa’ankieliosavaltioissa, dokumentoin tällä 4.11.2020 päivätyllä artikkelilla ”Yes, Democrats Are Trying To Steal The Election In Michigan, Wisconsin, And Pennsylvania”.

19.11.2020 julkaisin artikkelin ”Olivatko vaalit USA:n historian turvallisimmat?” . Tässä artikkelissa dokumentoin sen tosiasian, että presidentti Donald Trumpin ja kannattajiensa lisäksi myös jotkut demokraattivaikuttajat varoittivat Dominion Voting Systems -äänestyskoneisiin liittyväksi tiedetystä vakavasta vilppiriskistä huomattavasti ennen marraskuun 2020 presidentinvaaleja. Viittasin tähän 13.11.2020 päivättyyn artikkeliin: ”Democratic senators warned of potential ‘vote switching’ by Dominion voting machines prior to 2020 election”. Jos Dominion -firma haluaa nyt vetää kunnianloukkauksesta oikeuteen Trumpin asianajajana toimineen ja Dominion-koneisiin liittyviä vaalivilppiväitteitä esittäneen Rudy Giulianin, on kaiken johdonmukaisuuden nimessä oikeuteen vedettävä myös edellä viitatut Dominion Voting Systems -firman demokraattikriitikot ja -ääntenlaskukonevaroittelijat.

Totesin edellä viitatussa artikkelissa myös sen, että Suomessakin kovin luottavaisin mielin laajalti toisteltu ”vaalit olivat USA:n historian turvallisimmat” -arvio ei suinkaan ole alkujaan peräisin mistään puolueettoman vilpittömästä eikä objektiivisen sitoutumattomasta lähteestä. Laajemman kokonaisdokumentaation vaa’ankielivaltioissa todetuista oudon tarkoitushakuisilta näyttävistä ääntenlaskuun liittyvistä seikoista tarjosin tällä 17.11.2020 päivätyllä artikkelilla: ”If Americans Can No Longer Trust Our Elections, We’re In Big Trouble”.

27.11.2020 julkaisin artikkelin ”Pitääkö Trumpin kannattajat tutkia, tuomita ja uudelleenkouluttaa?”. Tässä artikkelissa viittasin vuoden 2020 presidentinvaaleihin USA:n historian vilpillisimpiin lukeutuvina vaaleina ja dokumentoin kirjoittamani tällä 26.11.2020 päivätyllä artikkelilla ”Fresh Lawsuits Give Proof of Massive Vote-machine Fraud”. Tässä artikkelissa selostetaan sitä evidenssiä, jota Trumpin silloinen lakitiimi pyrki saamaan eri oikeusistuinten käsiteltäväksi, mutta jota ei kuitenkaan missään suostuttu ottamaan käsittelyyn. Tätä evidenssiä ei siis ole missään kumottu eikä osoitettu kestämättömäksi, vaan sitä on ylipäätään kieltäydytty käsittelemästä. Artikkelissa on myös linkitettynä ja kenen tahansa perehdyttävissä oleva asianajaja Sidney Powellin 104-sivuinen vaalivilpin todellisuuden evidenssikooste, jonka Powell esitti georgialaiselle oikeusasteelle, joka kuitenkaan sekään ei halunnut ottaa evidenssiä minkäänlaiseen tarkasteluun.

Sen sijaan nyt, kuten 5.2.2021 päivätty Washington Examiner -artikkeli ”Supreme Court to consider election lawsuits in February” uutisoi, USA:n korkein oikeus on päättänyt taannehtivasti ottaa käsittelyyn helmikuun puolivälin 2021 istuntonsa asialistalle useita presidentinvaalien ääntenlaskentaan liittyviä vaalivilppitapauksia. Näihin lukeutuvat sekä Trumpin nykyisen lakitiimin että Sidney Powellin ja Lin Woodin kuten myös republikaaniedustaja Mike Kellyn Pennsylvanian vaaliepäselvyyksiä koskeva oikeushanke. Näissä tuodaan esiin etenkin postiäänestyksiin liittyneet epäselvyydet ja laittomuudet. Evidenssiä siis on olemassa ja se, kuten aivan oikein on, halutaan asianmukaiseen oikeudelliseen tarkasteluun ja käsittelyyn. Se tosiasia, että korkein oikeus ottaa nyt näitä vaalivilppioikeushankkeita asialistalleen osoittaa, että jotain evidenssiä on, de facto, olemassa.

Ei ole olemassa minkäänlaisia järjellisiä perusteita hokea, että ei ole mitään evidenssiä. Tällainen hokeminen on täysin ehdollistettua poliittista massakäyttäytymistä, ei minkäänlaisen järjellisen asiaan paneutumisen punnitun viileä johtopäätös. Yhtä järjetöntä ja valheellista on toistella, että Ahvio ei ole esittänyt mitään todisteita vaalivilppikirjoitustensa tueksi. Ahvio on viitannut täsmälleen siihen evidenssikokonaisuuteen, mikä on koko ajan julkisesti ollut ja on olemassa. Tätä evidenssiä ei toistaiseksi ole kohta kohdalta sen paremmin käsitellyt, hyväksynyt kuin kumonnutkaan yksikään oikeusaste USA:ssa eikä yksikään artikkelieni kommentoija. Sen sijaan on kyllä toisteltu, että tämän teeman käsittely on ylipäätään sopimatonta ja kiellettyä. Mutta tällainen poliittisesti korrektin kuuliainen toistelu ei ole yhtä kuin vääräksi ja kestämättömäksi tai olemattomaksi todistaminen.

15.1.2021 julkaisin artikkelin ”Presidentti Trump toistamiseen virkarikossyytteeseen”. Tässä artikkelissa muistutin siitä, että neljä vuotta sitten Never Trump -republikaanipuolue-eliitti, demokraatit ja muu USA:n vasemmisto aloittivat johdonmukaisen Trumpin presidenttiyden sabotoinnin ja käytännössä vallankaappausaktivismin, joka jatkui keskeytymättä neljä vuotta. Esimerkiksi Hillary Clinton oli säätiörahoituksineen koko ajan mukana, alkaen Russia Collusion -salaliittosyyttelyn lanseeraamisesta ja lietsomisesta. Clintonin harjoittama poliittinen aktivismi osoittaa, ettei hän de facto koskaan tunnustanut Trumpin presidenttiyttä.

On erikoista, ettei kommentoijia ole näyttänyt kovinkaan paljon kiinnostavan se, miten tätä vuosikaudet jatkunutta ohjelmallisen salaliittoteoriahenkistä Trump on laiton presidentti -lietsontaa sekä väkivaltaan kehottamista ja BLM- ja ANTIFA-väkivaltaa sisältänyttä Trump-vastaista vallankaappausaktivismia tulisi arvioida. Joka tapauksessa USA on ollut jo pitkään eri tasoisessa laittomuuden tilassa. Siihen nähden nyt marraskuussa 2020 toteutettu vaalivilppiprojekti Trumpin häviön takaamiseksi ei hämmästytä lainkaan. Kyse on vain pisteestä i:n päälle kaiken sen aktivismin jatkoksi, jota harjoitettiin julkisesti ja kulissien takana keskeytyksettä vuodesta 2016 alkaen.

Jos neljä vuotta päivittäin hoettu ”Trump on Hitler” -iskulause on ollut jotenkin asiallinen – jota se ilmeisesti on ollut, koska kovinkaan moni kommentoija ei näytä rasittuneen tällaisesta vuosia jatkuneesta täysin valheellisesta, totuudesta välittämättömästä ja ohjelmallisen maalittavasta vihaherjaamisesta – , ei kai sitten pitäisi olla mitään hämmästyttävän erikoista siinäkään, että tällaiset herjaajat panevat toimeen Trumpin vaalivoiton varmasti estävän vaalivilppihankkeen niissä vaa’ankieliosavaltioissa, joissa vaalit ratkeavat ja joissa demokraattien koneisto on ollut vastuussa vaalijärjestelyistä. Oikeaan historian Hitleriin kohdistui useita salamurhayrityksiäkin, joita on pidetty oikeutettuina tyrannianvastustustoimenpiteinä tyrannin hallinon kaatamiseksi. Joten, jos asiaa tarkastellaan ”Trump on Hitler” -hokija-aineksen mielenmaiseman näkökulmasta, ratkaisevan tärkeisiin äänestysalueisiin kohdistetun vaalivilpin toimeenpanon ”Hitlerin” ja hänen hallintonsa pysäyttämiseksi ei pitäisi vaikuttaa kovinkaan hämmästyttävältä hankkeelta.

Tässä 15.1.2021 päivätyssä tekstissäni tarjosin kaikille asiasta oikeasti kiinnostuneille linkin erittäin kattavaan artikkeliin, jossa todisteet tapahtuneesta vaalivilpistä esitetään johdonmukaisen loogisena kokonaisuutena siten, että kukaan tuon artikkelin ajatuksella lukenut ja artikkelin viitteet läpi käynyt ei voi sanoa vaalivilppiväitteen olevan pahantahtoisesta mielikuvitustuulesta temmatun. Kyseinen 25.11.2020 täydennetty Thomistic Thinker -sivuston filosofin Gil Sandersin artikkeli on tämä: ”Skeptical of Voter Fraud in 2020? Here’s Your Evidence.” Tähän artikkeliin, jossa osoitetaan USA:n vaalivilppien aiempi historia sekä demokraattien välineet ja motiivit vaalivilpin toteuttamiseksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa, viittasin myös mielenkiintoisessa ja mukavassa toimittaja Tuomas Karemon kanssa käymässäni ja 25.1.2021 julkaistussa YLE:n podcast-keskustelussa ”Miksi kannatat edelleen Trumpia, Juha Ahvio?”, joka on kuunneltavissa YLE-Areenassa.

Viittasin podcastissa lisäksi tähän 2.9.2016 päivättyyn BBCNews-artikkeliin ”Vote rigging: How to spot the tell-tale signs”, jossa määritellään ne yleispätevät kriteerit ja tunnusmerkit, jotka osoittavat minkä hyvänsä vaalitoimituksen kohdalla, että tarkoitushakuista vilppiä on harjoitettu. Mitä hyvänsä vaaleja ei voida tuosta vain leimata vilpillisiksi, mutta jos tietyt selkeät tunnusmerkit ovat ilmeisiä, on täysin perusteltua arvioida vilppiä harjoitetun. Tässä artikkelissa esiin nostetut kuusi tunnuspiirrettä ovat seuraavat: Äänestäjiä on liikaa siten, että äänestysprosentti nousee liian eli epäilyttävän korkeaksi; rehellisissä vaaleissa äänestysprosentti ei koskaan nouse lähelle sataa prosenttia. Yksittäisten äänestysalueiden äänestysprosentti nousee poikkeuksellisen korkealle muihin verrattuna. Hylättyjä ääniä kertyy paljon. Äänestystuloksen ilmoittaminen viivästyy. Ääniä kertyy enemmän kuin on äänestyslippuja, jolloin tulokset eivät täsmää.

Nämä tunnuspiirteet ilmenivät, kuten edellä viitattu Gil Sandersin artikkeli dokumentoi, USA:n presidentinvaaleissa 2020, nimenomaan vaalit ratkaisseissa vaa’ankieliosavaltioiden ääntenlaskuissa.

Vaali-illan ja -yön tapahtumat etenivät ääntenlaskun osalta seuraavasti. Presidentti Trump päätyi vankkaan johtoon Floridassa, Ohiossa ja muutamassa tärkeässä piirikunnassa, joiden äänestystulos on aiemmin käytännössä aina ennakoinut oikein vaalien voittajan. Trumpin kannatus oli kasvanut kautta erilaisten äänestäjäryhmien kuten mustien ja latinoiden keskuudessa. Tässä vaiheessa ääntenlaskuyötä tapahtui, että demokraattikuvernöörien johtamat vaa’ankieliosavaltiot ilmoittivat ilman selityksiä, että ne pysäyttävät ääntenlaskun.

Myöhemmin aamuyöllä, tämän erikoisen ja yhtäaikaisen ääntenlaskutauon jälkeen, kävi ilmi, että valtavat määrät äänestyslippuja oli saapunut ääntenlaskutauon aikana jostain ja nämä jostain saapuneet äänet oli lähes kauttaaltaan annettu Joe Bidenille. Tämän yöllisen ääntenlaskutauon ja sen aikana tapahtuneiden asioiden seurauksena avainosavaltiot Michigan, Wisconsin ja Pennsylvania kääntyivät yhtäkkiä kaikki Trumpilta Bidenille. Yön aikana tulleet äänestysliput ja ääntenlaskukoneiden numerot lisäsivät ääniä Bidenille tuhansissa, kymmenissä tuhansissa ja sadoissa tuhansissa laskettavia määriä. Dokumentoitujen valaehtoisten todistaja-asiantuntijalausuntojen mukaan ääntenlaskutietokoneissa ilmeni kummallisia ongelmia ja häiriöitä, joiden seurauksena nimenomaan Bidenin äänisaalis kasvoi oleellisesti. Annettujen lausuntojen mukaan Dominion-koneet olivat myös internet-yhteydessä ulkomaille ääntenlaskun aikana.

Äänestysprosentit nousivat paikoitellen epäilyttävän korkeiksi useissa ratkaisevan tärkeissä piirikunnissa. Minnesotassa ja Wisconsinissa äänestysprosentit nousivat lähelle sataa, 90:n tuntumiin. Paikoitellen, esimerkiksi joissakin Pennsylvanian piirikunnissa, jotka eivät ole demokraattien vahvaa aluetta, Bidenin kannatus nousi oleellisesti korkeammaksi kuin aiemmat huippusuositun Barack Obaman ja Hillary Clintonin kannatusprosentit. Avainvaltioihin lukeutuvissa Pennsylvaniassa ja Michiganissa postiäänestettiin näköjään oleellisesti laajemmassa mittakaavassa kuin muualla USA:ssa. Avainvaltioissa Pennsylvaniassa, Georgiassa, Michiganissa ja Wisconsinissa annettiin näköjään kymmenin tuhansin vain Bidenia kannattaneita äänestyslippuja, joissa ei otettu muihin vaalivalintoihin kantaa. Ääniä hylättiin myös paljon ja näiden joukossa runsaasti Trumpia puoltaneita ääniä.

Bidenin yhtäkkinen ja valtaviin äänimääriin noussut suosio vaa’ankielivaltioiden ratkaisevissa piirikunnissa – muilla alueilla tällaista suosiota ei tässä mitassa ilmennyt – juuri ratkaisevalla hetkellä on sitäkin erikoisempaa, koska Bidenin henkilö ei saanut osakseen mitenkään innostunutta eikä spontaania kannatusta demokraattien esivaaleissa ja ottaen lukuun sen, että täysin päinvastoin kuin presidentti Trump, Biden ei edes henkilökohtaisesti vaalikampanjoinut. Ääniä tuli myös kuolleilta ja henkilöllisyydeltään täysin epäselviltä äänestäjiltä. Sadoissa piirikunnissa äänestämään rekisteröityneiden määrä ylitti äänestyskelpoisten kansalaisten lukumäärän.

Erityisen vilppialttiiksi muodostuivat laajamittainen postiäänestys sekä äänestyslakien muutokset varsinkin demokraattijohtoisissa valtioissa. Se, että äänestäjien todellisen henkilöllisyyden tarkistusvaatimuksia lievennettiin ratkaisevasti ja äänestyslippujen palautuspäivämääriä venytettiin ja äänestyslippujen päiväämisestä joustettiin yhdistettynä siihen, että ääntenlasku tapahtui monin paikoin käytännössä ei-valvotusti ja siihen, että ääntenlaskutietokoneissa ilmeni vakavia äänten siirtymisiä sekä internetyhteydessä ulkomaille oloa, pohjusti vaalivilpin toteuttamisen. Postiäänestysvaalivilpin ja ylipäätään vaalivilpin mahdollisuudesta olivat jo 1970-luvulla huolissaan sekä Joe Biden että Jimmy Carter ja vuonna 2012 jopa The New York Times varoitti postiäänestykseen mitä ilmeisimmin liittyvistä vilppivaaroista.

Muista sekin, että Democratic National Committeen DNC:n johdossa ollut kongressiedustaja Debbie Wasserman Schulz joutui eroamaan asemastaan vuonna 2016 kun sähköpostivuodot DNC:stä osoittivat, että demokraattipuolueen johto ja puoluekoneisto halusivat demokraattien sisäisellä vaalivilpillä masinoida puolueen presidenttiehdokkaaksi Hillary Clintonin siitä huolimatta, että Bernie Sanders nautti de facto laajempaa kannatusta demokraattien keskuudessa. Demokraattien puoluekoneisto pysäytti Sandersin nousun vaalivilpillä ja esti hänen päätymisensä presidenttiehdokkaaksi. Demokraattien puoluekoneistolla on kokemusta vaalivilppien toteuttamisesta. Vuoden 2020 presidentinvaalien vilpillisyyksiin liittyen lue myös Sam Jacobsin 31.12.2020 päivätty Libertas Bella -artikkeli ”National Election Fraud: Evidence of National Chicanery During America’s 2020 Presidential Election”.

Trumpin uusi lakitiimi pyrkii vihdoin saamaan kaiken edellä viitatun vaalivilppievidenssin, joka muodostaa oleellisen ulottuvuuden Trumpin puolustuksen kannalta, asianmukaiseen käsittelyyn 8.2.2021 alkavassa senaatin virkarikossyyteprosessissa, kuten ilmenee tästä 31.1.2021 päivätystä artikkelista ”Trump Announces Legal Defense Team for Senate Impeachment Trial”. Juristien Bruce L. Castorin ja David Schoenin allekirjoittama ja 2.2.2021 päivätty Donald Trumpin puolustusvastaus senaatissa käsiteltäviin syytteisiin In The Senate Of The United States Of America: Answer Of President Donald John Trump, 45TH President Of The United States, To Article I: Incitement Of Insurrection on luettavissa PDF-muodossa.

Ennen kaikkea on kuitenkin erittäin painokkaasti syytä panna merkille, että Trump-vihamieliset toimijat ovat nyt käytännössä julkisesti tunnustaneet, että he kirjaimellisesti muodostivat salaliiton Trumpin uudelleenvalinnan estämiseksi eli huolehtivat ohjelmallisesti siitä, että ”Hitlerin” hallinto joka tapauksessa kumotaan ja ”demokratia pelastetaan”. Kannattaa todellakin lukea – etenkin niiden, jotka ovat uskotelleet itselleen, ettei mitään vaalivilppiä eikä mitään tarkoitushakuisia hankkeita Trumpia vastaan ole ollut meneillään – Molly Ballin 4.2.2021 päivätty Time -artikkeli “The Secret History of the Shadow Campaign That Saved the 2020 Election”. Tämä laaja artikkeli, joka jo otsikossaan viittaa ”varjokampanjaan”, jolla on ”salainen historia”, on todellakin syytä lukea useaan otteeseen ja ajatuksella. Ballin artikkeli vahvistaa omasta näkökulmastaan ja epäsuoralla tavalla kaiken edellä esitetyn siitä, että USA:n vuoden 2020 presidentinvaalit olivat todellakin vilpilliset eli demokraattien ja muiden Trump-vastaisten voimien vaatimaan suuntaan peukaloidut. Edellä selostetut vilpillisyydet ja erikoiset poikkeavuudet ääntenlaskuissa ovat seurausta siitä, että oli meneillään se operaatiokokonaisuus, josta Ball tekee kattavaa selkoa Time-artikkelissaan.

Kyse on siis valtavirtaisen vasemmistoliberaalin eli erittäin hyväksytyn, vastuullisen ja vakavasti otettavan Time-laatujulkaisun tuoreesta artikkelista, jossa kirjoittaja paljastaa harvinaisen avoimesti sen laajan hankekokonaisuuden, jota itse nimittää ”kulissien takaiseksi salaliitoksi”, ”a conspiracy unfolding behind the scenes”, ja jonka tarkoituksena oli ”pelastaa demokratia” ja vuoden 2020 vaalit. Kirjoittajan näkökulmasta tämä on samaa merkitsevä kuin ”autokraattisen” ja ”demokraattisia instituutiota uhkaavan” Trumpin poistaminen presidentin virasta.

Molly Ball on kirjoittanut artikkelinsa, joka ilmestyy 15.2.2021 Time-lehden paperiversiossa, ”demokratiaa puolustaneiden” salaliittolaisten näkökulmasta ja iloisen myönteisenä todistuksena siitä, että tällaisella laajamittaisella kulissientakaisella ja salaisella yhteistoiminnalla voidaan epämiellyttävät hallinnot poistaa vallasta ja taata ”demokratian toteutuminen” eli vasemmistoliberaalin globalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvän politiikan ja hallinnon vallankahvaan saattaminen.

Molly Ball ilmoittaa, että tapahtumat etenivät vuonna 2020 siten kuin etenivät, koska kulissien takana vaikutti salaliitto, ”a conspiracy”, joka sekä toisaalta piti kurissa katumellakoinnin että toisaalta koordinoi ison rahan CEO-toimitusjohtajien Trump-vastaista vastarintaa. Tällainen asiaintila oli seurausta siitä epämuodollisesta Trump-vastaisesta liittokunnasta, jonka muodostivat vasemmistoaktivistit ja bisnesjättiläiset. Tämä liittokunta julkaisi vaalipäivänä ammattijärjestö AFL-CIO:n ja USA:n kauppakamarin yhteisen julistuksen, jossa työn ja pääoman edustajat yhteisesti ilmaisivat vastustavansa Trumpin edustamaa ”hyökkäystä demokratiaa vastaan”. Kyseessä oli ”an extraordinary shadow effort”, jonka tarkoituksena oli ”suojella vaaleja”. Mukana oli paljon vasemmistotoimijoita mutta myös Never Trump -”konservatiivitoimijoita”.

Salaliittohankkeen keskeinen organisaattori oli Molly Ballin artikkelin mukaan AFL-CIO:n poliittinen johtaja Michael Podhorzer, joka kokosi yhdeksi koalitioksi The Fight Back Table -vastarintaorganisaatiot, The Democracy Defense Coalition -järjestön, äänestys- ja kansalaisoikeusjärjestöt, ammattiyhdistysliikkeen, Planned Parenthoodin, Greenpeacen, vastarintajärjestöt kuten Indivisible ja George Soroksen rahoittama MoveOn, muut rahoittajat ja säätiöt, osavaltioiden ruohonjuuritason organisaattorit ja rotuoikeudenmukaisuusaktivistit. Hanke sai lisävoimaa kesän 2020 BLM- ja ANTIFA-mellakoista näiden järjestöjen johdon lukeutuessa myös ”demokratian puolustajien” suureen liittokuntaan. Mukaan liittyi teknojättien johtoa kuten Facebookin Mark Zuckerberg sekä uskonnollisen vasemmiston johtoa esimerkiksi National Association of Evangelicals -järjestöstä.

Molly Ballin mukaan kyseessä oli hyvin rahoitettu ”cabal of powerful people”, jotka työskentelivät yhdessä kulissien takana luodakseen vaikutelmia, muuttaakseen säännöt, muuttaakseen lait, ohjatakseen median uutisointia ja kontrolloidakseen informaatiota, etenkin someinformaatiota itselleen edulliseen suuntaan. Vaikka tällainen kuulostaakin Ballin mukaan ”paranoidiselta kuumehoureelta”, ovat Ball ja Time-laatuvaltavirtalehti silti halunneet julkaista tämän vuoden 2020 vaalien salaisen taustahistorian. Ballin mukaan hänen artikkelinsa on ”sisäpiirikertomus vuoden 2020 vaalien pelastamissalaliitosta”.

Mitä edellä kuvattu salainen radikaalivasemmiston ja ison globalistisen rahan liittokunta sai käytännössä aikaan? Ballin mukaan paljonkin. Liittokunnan hankkeet vaikuttivat vaalien kaikkiin osa-alueisiin. Salaliittolaiset saivat osavaltiot – etenkin demokraattijohtoiset vaa’ankieliosavaltiot, joissa vaalit ratkesivat – muuttamaan äänestyskäytäntöjään ja -lakejaan siten, että massapostiäänestäminen tuli mahdolliseksi äänestämisen ja ääntenlaskun ehtoja löysentämällä. Tällä tavalla miljoonat ihmiset – laillisesti tai ei, tunnistetusti tai ei, kunhan vain varmistettiin, että ”kaikki äänet tulevat lasketuiksi” – saatiin postiäänestyksen myötä äänestämään ensimmäistä kertaa elämässään. Somejätit saatiin aktiivisesti tukahduttamaan ”disinformaatiota” eli kaikkea Trumpin kannalta myönteistä ja Bidenin kannalta kielteistä informaatiota.

Podhorzerin lisäksi Molly Ball viittaa toiseen kuvailemansa salaliiton keskeiseen vaikuttajaan eli merkittävään aktivistijuristiin ja Obaman hallinnon entiseen jäseneen ja Voter Protection Program -rekrytoijaan Norman L. Eiseniin, joka ei ole ihan kuka tahansa demokraattitoimija. Eisen tunnetaan ”demokratiaa” niin sanottujen värivallankumouksien avulla edistämään pyrkivänä strategina. Esimerkiksi teos Norman Eisen et al. “The Democracy Playbook: Preventing and Reversing Democratic Backsliding” (Brookings, November 2019) on luettavissa netissä.

Molly Ballin artikkelista kannattaa huomata seuraavakin yksityiskohta. Kun vaa’ankielivaltio Michiganin edustajanhuoneen ja senaatin GOP-johtajat Lee Chatfield ja Mike Shirkey olivat marraskuun lopulla taipuvaisia, esiin nousseiden vaalivilppitodisteiden oikeutuksella, nimittämään omat Trumpin takana seisseet valitsijamiehet Electoral Collegeen, kohdistettiin Michiganin GOP-vaikuttajiin laajaa painostusta esimerkiksi juuri ison rahan rahoittajien taholta. Michiganin GOP-vaikuttajat taipuivat painostukseen ja myöntyivät vilppitulokseen. Muut vaa’ankielivaltiot, joissa oli ilmennyt vastaavia epäselvyyksiä, menettelivät samoin. Jos Michiganin GOP olisi pitänyt pintansa ja vaatinut sekä vaalivilpin selvittämistä että omien valitsijoiden nimeämistä, olisivat muiden vaa’ankielivaltioiden GOP-lainsäätäjät mitä ilmeisimmin seuranneet perässä ja vaalitulos olisi hyvinkin kääntynyt presidentti Trumpin hyväksi. Ei ole lainkaan yllättävää, että värivallankumousaktivisti Norman Eisenin mukaan nämä marraskuun loppupuolen päivät olivat vaalien pelottavimmat hänen ja demokraattien edustaman ”demokratian puolustuksen” operaation onnistumisen kannalta.

Ballin artikkelin perusteella lienee selvää, miksi oikeusistuimetkaan eivät tähän mennessä ole olleet lainkaan halukkaita ottamaan edes käsittelyyn saati tutkimaan olemassa olevaa runsasta vaalivilppievidenssiä. Ballin artikkelin lukemisen jälkeen kannattaa lukea Alex Newmanin 5.2.2021 päivätty The New American -artikkeli “Deep State Boasts of ‘Conspiracy’ Against Trump in 2020 Election”. On varsin ilmeistä, että asianlaita on juuri siten kuin Alex Newman jo ennakolta osoitti 25.9.2020 päivätyssä The New American -artikkelissaan ”Experts: Trump Is Target of ’Color Revolution’” ja kuten Michael Anton kirjoitti 4.9.2020 The American Mind -artikkelissaan “The Coming Coup? Democrats are laying the groundwork for revolution right in front of our eyes” ja kuten puolestaan Frank Wright taustoitti 1.11.2020 päivätyssä Townhall -artikkelissaan “George Soros’s Plan B If Biden Loses”.

Donald Trumpia vastaan kohdistettiin 2020 presidentinvaalien avulla ”demokratian puolustukseksi” naamioitu tarkoitushakuisen koordinoitu värivallankumous, jota insider-sanansaattajana toimiva Molly Ball kutsuu Time-lehden artikkelissaan avoimesti salaliittohankkeeksi. Tällaisia salaliittoteorioita näköjään voi ja saa valtamediassa esittää.