Pori Jazzin uudeksi toimitusjohtajaksi viikko sitten nimetyn ja nykyisen poliittisesti korrektin yleisen mielipiteen valtavirrasta poikkeavien näkemystensä vuoksi 6.6.2018 pikaisesti irti sanotun Aki Ruotsalan tapaus on konkreettinen osoitus siitä, että Suomessa ei julkisessa tilassa enää vallitse täysi sanan- eikä mielipiteenvapaus, vaan uusien seksuaalipoliittisten normien mukainen neuvostotyylinen vapaus ilmaista vain se yksi ja ainut sallittu sateenkaarimielipide.

Altti Papinsaaren Porilaine-lehdessä 6.6.2018 julkaistu kolumni oli Ruotsala-prosessin lähtölaukaus ja tarjosi ensisijaisen ”paljastuksen” ja ”syytelistan”, johon muutama tunti myöhemmin tapahtunut Ruotsalan nimityksen purku nojasi. Papinsaari ”paljasti” seuraavia Ruotsalan henkilöön liittyviä vakavia ongelmia:

”Pori Jazz saa Ruotsalasta eheyttävän arvojohtajan…Ruotsala on edistänyt tarmokkaasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan suunnattua Nuotta-kampanjaa, jonka pääviestin mukaan homoudesta voi eheytyen parantua. Vaalitilaisuuksissa uusi jazzkiho on hyökännyt sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan…Vaikka toimitusjohtajalta ei musiikillisesti vielä odoteta suuria linjauksia, saattaa ensi vuoden jazzlavalle nousta melkoinen yllätys. Ruotsalalla on näet suorat suhteet Euroviisut voittaneeseen Israeliin, juutalaisen B´nai B´rith -järjestön kautta…Porilaisen jazzkansan ei tarvitse olla enää huolissaan edes trombeista, sillä Taivas-TV:n haastattelussa Aki Ruotsala kertoo: ’Olen laittanut koko toivoni Jeesukseen. Jeesus on mun paras kaveri´”.  

”Paljastavan syytelistan” mukaan Ruotsalan henkilöön liittyvät pahat ongelmat ovat siis ensinnäkin homoseksuaalisuudesta eheytymisen kokemuksen todellisuuden salliminen sellaisille, jotka itse ilmoittavat tällaisen kokeneensa, toiseksi sukupuolineutraalin avioliittolain arvostelu, kolmanneksi läheiset suhteet Israeliin ja juutalaisiin sekä neljänneksi se, että Ruotsala ilmoittaa ”laittaneensa koko toivonsa” Jeesukseen ja että ”Jeesus on mun paras kaveri”.

Papinsaaren kolumnin innoittamana Satakunnan kansa haastatteli Ruotsalaa 6.6.2018 ja pyrki taustoittamaan vielä kattavammin Ruotsalan tämänhetkisiä näkemyksiä.

Kyseisen artikkelin perusteella Ruotsalan tämänhetkiset näkemykset voidaan tiivistää kahteen pääkohtaan. Ruotsala ei ensinnäkään halua ulkopuolelta normittaen kyseenalaistaa yksilön omakohtaista eheytymiskokemusta, jos homoseksuaalisuutta aiemmin harjoittanut henkilö tällaisen eheytymisen sanoo kokeneensa ja toisaalta Ruotsala haluaa puolustaa ”ihmisen oikeutta ilmaista mielipiteensä”.  

Näiden artikkeleiden, niistä tehtyjen johtopäätösten ja niiden synnyttämän aiheeseen liittyvän pikajulkisuuden perusteella Pori Jazz 66 ry:n hallitus kutsui koolle hätäkokouksen ja päätyi purkamaan vastavalitun toimitusjohtaja Ruotsalan nimityksen. Kaikki tämä tapahtui muutaman tunnin aikahaarukassa, yhden ja saman päivän aikana.

Nimityksen purkamisen perusteeksi ilmoitettiin, että Ruotsalan lausunnot ovat ”festivaalin arvojen vastaisia”, kuten Verkkouutisten artikkeli 6.6.2018 kertoo. Koska Ruotsala tunnetaan vakaumuksellisena kristittynä ja KD-vaikuttajana ja koska hänen edellä viitatuissa ”kohun” aiheuttaneissa artikkeleissa ilmaisemansa lausunnot tiivistyvät yksilön henkilökohtaisen kokemuksen vakavasti ottamisen puolustamiseen ja ilmaisu- ja sananvapausoikeuden puolustamiseen, voidaan todeta, että Ruotsalan nimitys purettiin, koska hän on uskova kristitty ja koska hän haluaa puolustaa kokemisen vapautta ja sananvapautta.

Ruotsala ei artikkelilausumissaan tuominnut ketään, ei kieltänyt keneltäkään mitään, ei vaatinut keneltäkään mitään tiettyä elämäntyyliä, ei vaatinut ketään tulemaan uskoon, ei esittänyt kenellekään vaadetta muuttaa omia homoseksuaalisuutta ja sen olemusta koskevia käsityksiään, ei esittänyt millään tavalla ottavansa näitä teemoja työnsä eli Pori Jazzin johtamisen agendaan, ei edellyttänyt mitään muutoksia Pori Jazzin käytännön järjestelyihin, vaan päinvastoin korosti Pori Jazzissa toimittavan hänen johdollaan ”yleisesti hyväksyttyjen asioiden” viitekehyksessä jne.

Kaikesta tästä huolimatta Pori Jazz 66:n hallitus katsoi perustelluksi todeta Ruotsalan lausunnot festivaalin arvojen vastaisiksi. Tämä voi tarkoittaa vain sitä, että Pori Jazzin hallitus katsoo oikeutetuksi syrjintäperusteeksi sen, mitä syrjitty henkilö on, eli sen, että henkilö on tunnustava kristitty, ja sen, että henkilö haluaa sallia kaikille kokemuksen- ja sananvapauden ja sen, että henkilö itse käytti julkista sanan- ja mielipiteenvapauttaan homoseksuaalisuuteen liittyvistä asioista häneltä kysyttäessä.

Tämä kaikki tarkoittaa sitäkin, että Pori Jazzin arvoihin – ja näemmä suomalaisen niin sanotun virallisen yleisen mielipiteen edellyttämiin arvoihin – kuuluu kokemuksenvapauden rajoittaminen, sananvapauden rajoittaminen, vain yhdenlaisen homoseksuaalisuustulkinnan hyväksyminen absoluuttiseksi totuudeksi ja tähän sitoutumisen määrittäminen yhteiskunnallisen siveellisyyden normiksi ja näkemys, jonka mukaan julkikristitty ei ole sovelias eikä yleisesti hyväksytty henkilö esillä olevan kaltaiseen johtotehtävään.       

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari kommentoi tapahtunutta Uuden Suomen blogissaan 6.6.2018 ytimekkäästi toteamalla, että:

”Leftis [vasemmistolainen poliittisesti korrekti isovelitotalitarismi] voitti. Moniarvoisuus ei”, ja että tässä muutaman tunnin tapahtumasarjassa oli kyse ”heimolynkkauksesta, julkisesta nöyryytyksestä ja häpeäpaalusta”.

Todellakin, Aki Ruotsalan teilaus oli nopeudessaan, tehokkuudessaan ja moraalisessa absoluuttisuudessaan kuin suoraan 1930-luvun Stalinin Neuvostoliiton näytösoikeudenkäynneistä, joissa puolueen ainoasta sallitusta oikeaoppisuudesta pois poikenneet nimettiin, paljastettiin, asetettiin syytteeseen ja tuomittiin julkisen häpeän ansaitseviksi epähenkilöiksi ja kansanvihollisiksi…

Tapaus Ruotsala osoittaa konkreettisesti, että elämme juuri siinä Eurostoliitto-Suomessa, josta Laura Huhtasaari on muissa yhteyksissä puhunut. Vastaavanlaiset neuvostototalitarismiasiayhteydet paikallistaa myös KD-kansanedustaja Päivi Räsänen Verkkouutisten 6.6.2018 artikkelissa ”Elämme yhden oikean käsityksen aikaa”.  

Aamulehden artikkelissa 6.6.2018 kansanedustaja ja KD-puheenjohtaja Sari Essayah puolestaan katsoo, että Aki Ruotsala on ”todennut viisaasti”, että jos ihminen itse kokee eheytyneensä jostain sellaisesta, mihin ei ollut itse tyytyväinen, eivät tätä kokemusta muut voi kyseenalaistaa.  

Eikö Essayahin siteeraaman Ruotsalan toteamuksen pitäisi olla nykyään itsestään selvän totuudenmukainen, oikea ja yhteiskunnallisesti vanhurskas? Jos mies kokee olevansa oikeasti nainen tai jotain muuta, sitten asia on nykyään niin. Tai jos joku kokee olleensa rikkinäinen homoseksuaalista käyttäytymistä harjoittaessaan ja tällaisen käyttäytymisen hylättyään kokee eheytyneensä, eikö asian silloinkin pitäisi nykyään olla niin, subjektiivisen kokemuksen nojalla ja sen oikeuden nojalla, että jokaisella on oikeus olla mitä on, eli oikeus tulla siksi mitä oikeasti on myös eheytymisen kautta? Eikö sen näin pitäisi mennä?

Ei se mene eikä sen pidäkään mennä, jos on uskominen keskustapuolueen kansanedustaja Mikko Kärnää. 6.6.2018 julkaistussa Demokraatti-lehden artikkelissa Kärnä vaatii poliisia selvittämään Sari Essayahin, Aki Ruotsalan ja kristillisdemokraattien lausuntoja ja toimintaa, joita Kärnä törkeän herjaavasti vertaa ”ihmisoikeuksien ja hyvien tapojen vastaisiin” rasistisiin ja kansallissosialistisiin näkemyksiin ja toimintamalleihin.

Kärnä siis tosiasiallisesti leimaa ja määrittelee julkisessa puheenvuorossaan kristillisdemokraattisen puolueen rasisti- ja natsijärjestöksi ja esittää, että KD-puoluetta ja sen puheenjohtaja Essayahia pitäisi oikeastaan kohdella samalla tavalla kuin natsien Vastarintaliikettä, joka lakkautettiin.    

Kun Ruotsala ja Essayah esittävät, että meidän tulee kunnioittaa itse kunkin omaa sisäistä kokemusta ja vakaumusta omasta itsestä, on kyse ihmisoikeudet kieltävästä rasismista ja kansallissosialismista.

Sen sijaan kun sateenkaariagendaa edistävät homo- ja genderaktivistit ja heidän pakkovaateitaan pelonsekaisella nöyryydellä noudattavat julkiset toimijat vaativat, että vain tietynlaiset yksilölliset sisäiset identiteettikokemukset ovat sallittuja ja että homoseksuaalisuuden olemuksesta ja yhteiskunnallisesta suotavuudesta on olemassa vain yksi absoluuttisen tosi ja oikea tulkinta ja että näistä pakkonormeista eri mieltä olevat ovat vapaasti syrjittävissä ja eristettävissä julkisuuden marginaaliin epähenkilöiksi stigmatisoituina ja että heidän sananvapauttaan pitää totalitaarisesti rajoittaa, on kyse kaikkien ihmisoikeuksien vaalimisesta, erilaisuuden suvaitsemisesta ja liberaalista keskustelun ja oikeusvaltiotyyppisen demokraattisen sanan- ja mielipiteenvapauden vaalimisesta.

Tällainen orwellilainen absurdin valheellinen ja tapaus Aki Ruotsalan konkreettisesti ilmi tuoma asiaintila osoittaa, että sananvapauden ja uskonnonvapaudenkin tila on Suomessa vaarallisesti heikentynyt. Henkilön ura ja julkinen asema voidaan näköjään tuhota sen nojalla, mitä henkilö on, siis siinä tapauksessa, että henkilö on vakaumuksellinen arvokonservatiivinen kristitty, joka haluaa pitää kiinni perustuslain yhä edelleen suomasta perusoikeudesta eli sananvapaudesta.

Asiaintila ei voi jatkua tällaisena. Suomeen on palautettava täysi ja aito sanan- ja mielipiteenvapaus. Sateenkaaritotalitaristien vaateista huolimatta perustuslailliset perusoikeudet kuuluvat myös arvokonservatiiveille.