Englanninkielinen teksti on sivulta https://www.realclearpolitics.com/video/2025/02/14/full_speech_vice_president_jd_vance_addresses_munich_security_conference.html
Konekäännös:
_
"Olemme kokoontuneet tänne keskustelemaan turvallisuudesta, ja yleensä tarkoitamme ulkoiseen turvallisuuteemme kohdistuvia uhkia.

Tänne on kokoontunut tänään monia suuria sotilasjohtajia. Vaikka Trumpin hallinto on hyvin huolissaan Euroopan turvallisuudesta ja uskoo, että voimme päästä kohtuulliseen ratkaisuun Venäjän ja Ukrainan välillä, uskomme myös, että tulevina vuosina on tärkeää, että Eurooppa ryhtyy merkittäviin toimiin oman puolustuksensa varmistamiseksi.

Uhka, josta olen eniten huolissani Euroopalle, ei kuitenkaan ole Venäjä. Se ei ole Kiina. Se ei ole mikään muu ulkoinen toimija. Olen huolissani sisäisestä uhasta - siitä, että Eurooppa vetäytyy joistakin perusarvoistaan, jotka ovat yhteisiä Yhdysvaltojen kanssa.

Olin hämmästynyt siitä, että eräs entinen EU:n komissaari esiintyi hiljattain televisiossa ja iloitsi siitä, että Romanian hallitus oli juuri mitätöinyt kokonaiset vaalit. Hän varoitti, että jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, aivan sama voi tapahtua myös Saksassa.

Tällaiset kevytmieliset lausunnot ovat amerikkalaisille järkyttäviä.

Vuosien ajan meille on kerrottu, että kaikki, mitä rahoitamme ja tuemme, tapahtuu yhteisten demokraattisten arvojemme nimissä.

Kaikkea - Ukraina-politiikastamme digitaaliseen sensuuriin - mainostetaan demokratian puolustamisena.

Mutta kun näemme, että eurooppalaiset tuomioistuimet peruuttavat vaaleja ja korkeat virkamiehet uhkaavat peruuttaa muita, meidän pitäisi kysyä, pidämmekö itseämme riittävän korkealla tasolla.

Ja sanon "itseämme", koska uskon pohjimmiltaan, että olemme samassa joukkueessa. Meidän on tehtävä muutakin kuin puhuttava demokraattisista arvoista. Meidän on elettävä niitä.

Monien teistä tässä salissa elävän muistin aikana kylmä sota asetti demokratian puolustajat tyrannimaisia voimia vastaan tällä mantereella.

Miettikää, mikä osapuoli tuossa taistelussa sensuroi toisinajattelijoita, sulki kirkkoja ja perui vaaleja. Olivatko he hyviä ihmisiä?

Eivät todellakaan. Ja Luojan kiitos, he hävisivät kylmän sodan. He hävisivät, koska he eivät arvostaneet eivätkä kunnioittaneet kaikkia vapauden poikkeuksellisia siunauksia - vapautta yllättää, tehdä virheitä, keksiä ja rakentaa.

Kuten kävi ilmi, innovaatioita tai luovuutta ei voi määrätä, aivan kuten ei voi myöskään pakottaa ihmisiä ajattelemaan, tuntemaan tai uskomaan.

Uskomme, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Kun katson Eurooppaa nykyään, ei valitettavasti ole toisinaan niin selvää, mitä joillekin kylmän sodan voittajille tapahtui. Katson Brysseliin, jossa EU:n komissaarit varoittavat kansalaisia siitä, että he aikovat sulkea sosiaalisen median kansalaislevottomuuksien aikana heti, kun he havaitsevat "vihamieliseksi sisällöksi" arvioitua sisältöä.

Tai tähän maahan, jossa poliisi on ratsannut kansalaisia, joiden epäillään kirjoittaneen nettiin feminisminvastaisia kommentteja osana "Combating Misogyny on Internet" -hankkeen toimintapäivää.

Katson Ruotsiin, jossa kaksi viikkoa sitten hallitus tuomitsi kristityn aktivistin osallistumisesta koraanin polttamiseen, joka johti hänen ystävänsä murhaan. Ja kuten tuomari hänen tapauksessaan totesi kylmäävästi, Ruotsin lait, joilla muka suojellaan sananvapautta, eivät itse asiassa anna vapaata lupaa tehdä tai sanoa mitä tahansa ilman, että on vaarassa loukata kyseistä vakaumusta kannattavaa ryhmää.

Ja ehkäpä kaikkein huolestuttavinta on, että katson hyvin rakkaisiin ystäviimme Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa omantunnon oikeuksien väheneminen on asettanut maalitauluksi uskonnolliset perusvapaudet Britanniassa.

Hieman yli kaksi vuotta sitten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus nosti syytteen Adam Smith-Connoria, 51-vuotiasta fysioterapeuttia ja armeijan veteraania, vastaan siitä hirvittävästä rikoksesta, että hän seisoi 50 metrin päässä aborttiklinikasta ja rukoili hiljaa kolme minuuttia.

Hän ei estänyt ketään. Hän ei ollut vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa. Hän vain rukoili hiljaa yksinään. Kun Britannian lainvalvontaviranomaiset huomasivat hänet ja vaativat saada tietää, minkä puolesta hän rukoili, Adam vastasi yksinkertaisesti: "Sen syntymättömän pojan puolesta, jonka hän ja hänen entinen tyttöystävänsä olivat abortoineet vuosia aiemmin."

Poliisit eivät tästä liikuttuneet.

Adam todettiin syylliseksi hallituksen uuden "puskurivyöhykelain" rikkomiseen, joka kriminalisoi hiljaisen rukouksen ja muut toimet, jotka voivat vaikuttaa henkilön päätökseen 200 metrin säteellä aborttilaitoksesta.

Hänet tuomittiin maksamaan tuhansia puntia oikeudenkäyntikuluja syyttäjälle.

Nyt toivoisin voivani sanoa, että tämä oli sattumaa - yksittäinen hullu esimerkki huonosti kirjoitetun lain soveltamisesta yksittäistä henkilöä vastaan.

Mutta ei.

Viime lokakuussa, vain muutama kuukausi sitten, Skotlannin hallitus alkoi jakaa kirjeitä kansalaisille, joiden talot sijaitsivat niin sanotuilla turvallisen pääsyn vyöhykkeillä, ja varoitti heitä siitä, että jopa yksityinen rukous heidän omassa kodissaan voi olla lain vastaista.

Hallitus luonnollisesti kehotti lukijoita ilmoittamaan kaikista kansalaisista, joiden epäillään syyllistyneen ajatusrikokseen.

Pelkään, että sananvapaus on Britanniassa ja kaikkialla Euroopassa taantumassa.

Ystäväni, kohteliaisuuden nimissä mutta myös totuuden nimissä myönnän, että joskus kovimmat äänet sensuurin puolesta eivät ole tulleet Euroopasta vaan omasta maastani, jossa edellinen hallinto uhkaili ja kiusasi sosiaalisen median yrityksiä sensuroimaan niin sanottua väärää tietoa.

Valeformaatiota oli esimerkiksi ajatus siitä, että koronavirus olisi todennäköisesti vuotanut Kiinassa sijaitsevasta laboratoriosta. Oma hallituksemme rohkaisi yksityisiä yrityksiä vaientamaan ne, jotka uskalsivat sanoa sen, mikä osoittautui ilmeiseksi totuudeksi.

En siis tule tänne tänään vain huomautuksen vaan tarjouksen kanssa.

Bidenin hallinto näytti epätoivoisesti pyrkivän vaientamaan ihmisiä sanomasta mielipiteensä, mutta Trumpin hallinto tekee juuri päinvastoin. Toivon, että voimme tehdä yhteistyötä sen hyväksi.

Washingtonissa on uusi sheriffi, ja Donald Trumpin johdolla voimme olla eri mieltä kanssanne, mutta puolustamme oikeuttanne esittää näkemyksenne julkisuudessa, olitte sitten samaa tai eri mieltä.

Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, että viime joulukuussa Romania suoralta kädeltä peruutti presidentinvaalien tulokset tiedustelupalvelun heppoisten epäilyjen ja naapureidensa valtavan painostuksen perusteella. Ymmärtääkseni perusteluna oli, että Venäjän disinformaatio oli vaikuttanut Romanian vaaleihin. Pyytäisin kuitenkin eurooppalaisilta ystäviltäni hieman perspektiiviä.

Voitte uskoa, että on väärin, että Venäjä ostaa sosiaalisen median mainoksia vaikuttaakseen vaaleihinne. Me uskomme varmasti niin. Sen voi tuomita koko  maailman nähden.

Mutta jos demokratianne voidaan tuhota ulkomailta tulevalla muutaman sadan dollarin digitaalisella mainonnalla, se ei ollut alun perin kovin vahva.

Hyvä uutinen on se, että demokratianne ovat huomattavasti vähemmän hauraita kuin monet ilmeisesti pelkäävät. Ja uskon todella, että jos kansalaisemme saavat sanoa mielipiteensä, ne vahvistuvat entisestään.

Tästä pääsemme tietenkin takaisin Müncheniin, jossa juuri tämän konferenssin järjestäjät ovat kieltäneet sekä vasemmisto- että oikeistopopulistisia puolueita edustavia lainsäätäjiä osallistumasta näihin keskusteluihin.

Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta - tai mistään - mitä ihmiset sanovat. Mutta kun poliittiset johtajat edustavat tärkeää äänestäjäkuntaa, meidän velvollisuutemme on ainakin osallistua vuoropuheluun heidän kanssaan.

Monille meistä Atlantin toisella puolella se näyttää yhä enemmän vanhoilta, vakiintuneilta intresseiltä, jotka piileskelevät neuvostoaikaisten rumien sanojen, kuten väärän tiedon ja disinformaation, takana ja jotka eivät yksinkertaisesti pidä ajatuksesta, että joku, jolla on vaihtoehtoinen näkemys, saattaisi ilmaista toisenlaisen mielipiteen tai, luoja paratkoon, äänestää eri tavalla - tai vielä pahempaa, voittaa vaalit.

Tämä on turvallisuuskonferenssi, ja olen varma, että te kaikki tulitte tänne valmistautuneina puhumaan siitä, miten tarkalleen ottaen aiotte lisätä puolustusmenoja lähivuosina jonkin uuden tavoitteen mukaisesti. Ja se on hienoa. Presidentti Trump on tehnyt täysin selväksi, hän uskoo, että eurooppalaisilla ystävillämme on oltava suurempi rooli tämän mantereen tulevaisuudessa.

Emme usko - kuulette tämän termin "taakan jakaminen" - mutta mielestämme se on tärkeä osa yhteistä liittoutumaa, että eurooppalaiset tehostavat toimiaan, kun Yhdysvallat keskittyy maailman alueisiin, jotka ovat suuressa vaarassa.

Saanen kuitenkin kysyä teiltä myös, miten voitte edes alkaa miettiä talousarviokysymyksiä, jos emme tiedä, mitä me ylipäätään puolustamme?

Olen kuullut paljon jo keskusteluissani, ja olen käynyt monia hienoja keskusteluja useiden tähän huoneeseen kokoontuneiden ihmisten kanssa. Olen kuullut paljon siitä, mitä vastaan teidän on puolustettava itseänne, ja se on tietenkin tärkeää.

Minusta on kuitenkin tuntunut hieman epäselvemmältä, ja uskon, että monille Euroopan kansalaisillekin, että se, minkä vuoksi te tarkalleen ottaen puolustatte itseänne, on epäselvää. Mikä on se myönteinen näkemys, joka elävöittää tätä yhteistä turvallisuussopimusta, jota me kaikki pidämme niin tärkeänä?

Uskon syvästi, että turvallisuutta ei ole olemassa, jos pelkää ääniä, mielipiteitä ja omaatuntoa, jotka ohjaavat omaa kansaansa.
Euroopalla on edessään monia haasteita, mutta kriisi, joka tällä hetkellä kohtaa tätä maanosaa, kriisi, jonka uskon meidän kaikkien kohtaavan yhdessä, on meidän itse aiheuttamamme.

Jos juoksette pelossa omia äänestäjiänne vastaan, Yhdysvallat ei voi tehdä mitään puolestanne. Ette myöskään voi tehdä mitään niiden amerikkalaisten hyväksi, jotka valitsivat minut ja presidentti Trumpin.

Tarvitsette demokraattisia mandaatteja saavuttaaksenne mitään arvokasta tulevina vuosina. Emmekö ole oppineet mitään - että ohuet mandaatit tuottavat epävakaita tuloksia? Mutta on niin paljon arvokasta, mitä voidaan saavuttaa sellaisella demokraattisella mandaatilla, joka mielestäni tulee siitä, että reagoitte paremmin kansalaistenne ääniin.

Jos aiotte nauttia kilpailukykyisistä talouksista, jos aiotte nauttia kohtuuhintaisesta energiasta ja turvallisista toimitusketjuista, tarvitsette mandaatteja hallita, koska teidän on tehtävä vaikeita valintoja, jotta voitte nauttia kaikista näistä asioista. Tiedämme sen hyvin Amerikassa. Demokraattista mandaattia ei voi voittaa sensuroimalla vastustajiaan tai laittamalla heitä vankilaan. Olipa kyseessä sitten oppositiojohtaja, nöyrä kristitty, joka rukoilee omassa kodissaan, tai toimittaja, joka yrittää raportoida uutisia. Mandaattia ei myöskään voi voittaa jättämällä huomiotta perusvalitsijoita sellaisissa kysymyksissä kuin se, kuka saa olla osa yhteistä yhteiskuntaamme.

Kaikista kiireellisimmistä haasteista, joita täällä edustettuina olevat kansakunnat kohtaavat, mikään ei ole mielestäni kiireellisempi kuin joukkomuutto. Nykyään lähes joka viides tässä maassa asuva ihminen on muuttanut tänne ulkomailta. Se on tietenkin kaikkien aikojen ennätys. Sama luku on muuten myös Yhdysvalloissa - sekin on kaikkien aikojen ennätys. EU:n ulkopuolisista maista EU:hun tulleiden maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistui pelkästään vuosien 2021 ja 2022 välillä. Ja tietenkin se on noussut paljon korkeammaksi sen jälkeen. Ja me tiedämme - tilanne ei syntynyt tyhjiössä.

Se on seurausta joukosta tietoisia päätöksiä, joita poliitikot eri puolilla Eurooppaa ja muualla maailmassa ovat tehneet vuosikymmenen aikana. Näimme näiden päätösten aiheuttamat kauhut eilen tässä samassa kaupungissa.

Enkä voi ottaa asiaa uudelleen esille ajattelematta niitä kauheita uhreja, joiden kaunis talvipäivä Münchenissä pilattiin. He ovat ja pysyvät meidän ajatuksissamme ja rukouksissamme. Mutta miksi niin tapahtui ylipäätään? Olemme kuulleet saman kauhean tarinan aivan liian monta kertaa Euroopassa ja valitettavasti liian monta kertaa myös Yhdysvalloissa. Turvapaikanhakija, usein nuori, parikymppinen mies, joka on jo poliisin tiedossa, ajaa autollaan väkijoukkoon ja hajottaa yhteisön.

Kuinka monta kertaa meidän on kärsittävä tällaisista kauhistuttavista takaiskuista, ennen kuin muutamme kurssia ja viemme yhteistä sivilisaatiotamme uuteen suuntaan? Yksikään äänestäjä tällä mantereella ei äänestänyt sen puolesta, että avattaisiin portit miljoonille maahanmuuttajille ilman mitään kontrollia.

Mutta tiedättekö, mitä he äänestivät? Englannissa he äänestivät Brexitin puolesta. Olivatpa he samaa tai eri mieltä tai eivät, he äänestivät sen puolesta. Ja yhä useammat kaikkialla Euroopassa äänestävät poliittisia johtajia, jotka lupaavat tehdä lopun hallitsemattomasta maahanmuutosta. Satun olemaan samaa mieltä monista näistä huolenaiheista, mutta teidän ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani. Uskon vain, että ihmiset välittävät kodeistaan. He välittävät unelmistaan. He välittävät turvallisuudestaan ja kyvystään huolehtia itsestään ja lapsistaan. Ja he ovat fiksuja. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jotka olen oppinut lyhyen poliittisen urani aikana.

Toisin kuin Davosissa saatetaan kuulla, kaikkien kansakuntiemme kansalaiset eivät yleensä pidä itseään koulutettuina eläiminä tai globaalin talouden vaihdettavina rattaina. Eikä olekaan yllättävää, että he eivät halua, että heidän johtajansa ajelehtivat ympäriinsä tai jättävät heidät hellittämättä huomiotta. Demokratian tehtävänä on ratkaista nämä suuret kysymykset vaaliuurnilla.

Uskon, että ihmisten hylkääminen, heidän huolenaiheidensa hylkääminen tai, mikä vielä pahempaa, tiedotusvälineiden sulkeminen, vaalien sulkeminen tai ihmisten sulkeminen poliittisen prosessin ulkopuolelle ei suojele mitään. Itse asiassa se on varmin tapa tuhota demokratia.

Mielipiteiden esittäminen ei ole vaaleihin sekaantumista, vaikka ihmiset ilmaisevat mielipiteitä oman maan ulkopuolella ja vaikka nämä ihmiset olisivat hyvin vaikutusvaltaisia. Ja uskokaa minua, sanon tämän kaikella huumorilla - jos amerikkalainen demokratia kestää 10 vuotta Greta Thunbergin mollaamista, te kestätte muutaman kuukauden Elon Muskin.

Mutta Saksan demokratia - mikään demokratia, ei amerikkalainen, saksalainen eikä eurooppalainen - ei kestä sitä, että miljoonille äänestäjille kerrotaan, että heidän ajatuksensa ja huolensa, heidän pyrkimyksensä ja avunpyyntönsä ovat mitättömiä tai arvottomia, eikä niitä edes harkita.

Demokratia perustuu pyhään periaatteeseen, jonka mukaan kansan äänellä on merkitystä. Palomuureille ei ole sijaa. Periaatetta joko noudatetaan tai ei noudateta. Eurooppalaisilla - kansalla - on ääni. Euroopan johtajilla on mahdollisuus valita. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.

Voitte hyväksyä sen, mitä kansanne sanoo teille, vaikka se olisi yllättävää ja vaikka ette olisi samaa mieltä. Ja jos teette niin, voitte kohdata tulevaisuuden varmoina ja luottavaisin mielin tietäen, että kansa seisoo teidän jokaisen takana.

Ja se on minusta demokratian suuri taika. Se ei ole näissä kivirakennuksissa tai kauniissa hotelleissa. Se ei ole edes niissä suurissa instituutioissa, jotka olemme rakentaneet yhdessä yhteisenä yhteiskuntana. Demokratiaan uskominen tarkoittaa sitä, että ymmärtää, että jokaisella kansalaisellamme on viisautta ja ääni.

Jos kieltäydymme kuuntelemasta tuota ääntä, menestyksekkäimmätkin taistelumme saavat aikaan hyvin vähän. Paavi Johannes Paavali II, mielestäni yksi tämän maanosan tai minkä tahansa muun maanosan poikkeuksellisimmista demokratian puolestapuhujista, sanoi kerran:

"Älkää pelätkö."

Meidän ei pitäisi pelätä kansaamme, vaikka se ilmaisisi näkemyksiä, jotka ovat eri mieltä kuin sen johto."

JD Vance
Yhdysvaltain varapresidentti
puhe turvallisuuskonferenssissa
Münchenissä 14.2.2025