Davosin kokous 2026 jää historiaan tapahtumana, jolloin USA:n suuri valtuuskunta presidentti Donald Trumpin johdolla julisti lopullisella tavalla sodan Lontoon Cityä vastaan. Ison Britannian pääministeri Keir Starme loisti poissaolollaan, kun Trump puhui ällistyneelle globalistiyleisölle suorat sanat siitä, kuinka globalismi on tullut tiensä päähän.

Trumpin puhe oli suoraa jatkumoa hänen 2020 Davos- ja 2025 YK-puheelle, joissa hän kielsi ilmastonmuutoksen olevan ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka. Se sijaan hän painotti sen sijaan globalistien advokoimien avointen rajojen tuhoavan Euroopan ja että ihmiskunnalla on suuri tulevaisuus edessämme, jos niin haluamme, mutta se edellyttää talouskasvua ja tuottavien ei-vihreiden energiamuotojen edistämistä eli fossiili- ja ydinanergiaa.

Erittäin kovia sanoja globalisteja vastaan käyttivät valtiovarainministeri Scott Bessant ja kauppaministeri Howard Lutnick. Euroopan Keskuspankin talousrikoksista tuomittu pääjohtaja ja Davosin hallituksen jäsen Christine Lagarde poistui Lutnickin puheen aikana Blackrockin pomon ja Davosin varapuheenjohtajan Larry Finkin isännöimmiltä illallisilta, jotka päättyivät ennen jälkiruokaa.  

Paljastavimman puheen piti kuitenkin kauppaneuvotteluista vastaava Jamieson Greer, jonka puhe oli otsikoitu: "Hamiltonista tähän päivään: Kauppa ja Yhdysvaltojen talousstrategia". USA irtautuu globalistien Suuresta Resetistä (=YK:n Agenda 2030) ja aloittaa uuden teollisen vallankumouksen, johon liittyy rajut panostukset sekä fossiilienergiaan että ydinenergiaan. 

USA:ssa on havahduttu siihen, että ulkomaille sijoitettuja vajaata tuhatta sotilastukikohtaa on vaikea ylläpitää tilanteessa, jossa 38 biljoonan liittovaltion velan korkokulut ovat sotilasmenoja suuremmat. MAGA-väki on kyllästynyt toden teolla Lontoon Cityn MI6:n alulle panemiin ikuisiin sotiin (mm. Ukrainan sota), joihin Lontoo City on tarvinnut USA:n sotavoimaa ylläpitämään sen neokolonialismia tai Sääntöpohjaista globaalia maailmanjärjestystä.

USA:n patrioottien pitkä sota Lontoon Cityä ja Ison Britannian monarkkia vastaan

Johtuen valtamedian poliittisesta korruptiosta suomalaiset eivät tiedä yhtään mitään USA:n presidentin uudesta talouspolitiikasta, jonka pyrkimyksenä on irtautua Lontoon Cityn ja sen Wall Streetin satelliittien johtamasta pankkivetoisesta vapaakaupasta, joka vei tehtaat Kiinaan. USA:lla ei ole edes kauppalaivastoa ja infrastruktuuri on monin paikoin jopa romahtanut.

Kaiken taustalla on USA:n ensimmäinen valtiovarainministeri Alexander Hamilton, joka kuoli kaksitaistelussa Ison Britannian kruunulle konspiroineen Aaron Burronin ampumaan luotiin. Burron yritti mm. myydä pilkkahintaa USA:n läntiset territoriot 1800-luvun alussa Isolle Britannialle.  Burron kuoli hylkiönä.. 

Trumpin ja Lontoon Cityn sodan alkusysäys oli Ison Britanniassa alkanut 1700-luvun lopulla alkanut teollinen vallankumous, joka teki Isosta Britanniasta teknologisen jättiläisen, jolla oli korkeasti jalostettujen tavaroiden vientimonopoli. Tätä vientimonopolia Lontoon City käytti hyväkseen, kun se saneli kauppaehtoja 1776 vapautuneille sen entisille kolonioille. Lontoo pyrki estämään kaikki yritykset USA:n teollistumiselle ja se asetti ehtonsa siten, että se pyrki saamaan raaka-aineita USA:sta. Tätä politiikkaa vastaan asettui Alexander Hamilton talouskasvua tukevalla tullipolitiikallaan. Työtä ovat jatkaneet hänen patrioottiset USA:n suvereenisuutta puolustavat poliittiset toimijat aina tähän päivään saakka.

Nyt Lontoon City ja sen alulle panema YK ovat hätää kärsimässä.

Trumpin ja Lontoon Cityn sodan historiallisia virstanpaaluja tai esimerkkejä

Lontoon City ja Ison Britannian monarkki on pyrkinyt kaikin keinoin estämään USA:n kehittymistä. Sekä Ison Britannia että Ranska entisinä Pohjois-Amerikan omistajina asettuivat käytännössä Abraham Lincolnia ja hänen hamiltoniaanista politiikkaansa vastaan ja eri keinoin antoivat tukea etelävaltioille 1860 alkaneessa sisällissodassa.   

Vuonna 1913 USA:n keskuspankki Federal Reserve perustettiin pitkälle Lontoon Cityn juonimana. Federal Reservin patrioottien välinen sota näkyy tänään Trumpin arvostellessa kovin sanoin sen nykyistä pääjohtajaa Jerome Powellia. Toisin kuin yleisesti luullaan Federal Reserve on käytännössä yksityinen pankki, jolla on pääasiassa eri pankkien omistamat 12 haarakonttoria. Se, mikä kuuluu julkiselle vallalle, on Washington DC:ssä sijaitseva 12 haarakonttoria ohjaava virasto, jonka johtojäsenet USA:n presidentti nimittää. 

Valtamedia on liittoutunut USA:n Federal Reservin puolelle pahaa Trumpia vastaan sillä verukkeella, että on tärkeää yllpäpitää sen riippumattomuus (=uskollisuus Lontoon Citylle) poliittisista toimijoista.

USA osallistui Ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917 Lontoon Cityn ja Ranskan pankkiirien toiveesta patrioottien vastustaessa sotaan, joilla Euroopan pankkiirit pelastettiin  liittymistä, liittymistä. Sodan jälkeen jännitteet britti-imperiumin ja USA:n välillä näkyivät valmiussuunnitelmissa, joilla varauduttiin Kanadan (=Ison Britannian kruunu) hyökkäykseen. Nyt Trumpin ja Kanada suhteet ovat lähellä katkeamispistettä, kun Trumpilla on vastassa Kiinan kanssa hölmösti flirttaillut entinen Bank of Englandin pääjohtaja ja vaihtoehtoisen "pehmennetyn Suuren nollauksen 2.0" Davosissa julistanut pääministeri Mark Carney. Ison Britannian monarkki Kaarle kuningas teki Kanadan vaalien alla poikkeuksellisen vierailun, jolla hän tuki Carneyn vaalikampanjaa.

Nyt Kanada on hajoamassa siellä yli 10 vuotta jatketun vihreän Suuren nollauksen tuhottua maan avoimine rajoineen.

USA:n neljännelle kaudelle valittu presidentti Franklin D. Rooseveltilla oli syviä erimielisyyksiä Ison Britannian kanssa. Presidentti Franklin D. Rooseveltilla ja pääministeri Winston Churchillä oli sota-aikaisesta läheisestä liittolaisuudestaan huolimatta merkittäviä kiistoja Brittiläisen imperiumin tulevaisuudesta, sodanjälkeisestä talouspolitiikasta ja sotilasstrategiasta. Keskeisiä konflikteja olivat Yhdysvaltojen painostus purkaa imperialistisia mieltymyksiä, erimielisyydet "toisen rintaman" (Overlord vs. Välimeri) ajoituksesta ja sijainnista sekä erilaiset näkemykset siirtomaa-ajan itsenäisyydestä. Trumpin kausi näyttäisi olevan dejavu Franklin D. Rooseveltin presidenttiyden kanssa monessa mielessä, mutta en mene siihen syvemmin tässä nyt.

Vahvoja aihetodisteita sen puolesta, että Lontoon City on murhannut tässä käytävässä sodassa kahdeksan USA:n presidenttiä ja yritti todennäköisesti murhata Donald Trumpin kaksi kertaa

Ison Britannian uumoillaan laajalti USA:ssa aihetodistein olleen sotkeutunut seuraavien presidenttien salamurhiin:

Zachary Taylor (1850), Abraham Lincoln (1865), James Garfield (1881), William McKinley (1901), Warren G. Harding (1923), William Henry Harrison (1941), Franklin D. Roosevelt (1945) ja John F. Kennedy (1963).

Venäjä tuki lähes ainoana Euroopan valtiona sotilaallisesti USA:n pohjoisvaltioita sisällissodassa

Suomessa aikoinaan suosittu ja pidetty ja Senaatintorilla seisova Aleksanteri II lähetti Itämeren laivastonsa suojelemaan New Yorkiin kauppareitteja Ison Britannian ja Ranskan mahdollisilta hyökkäyksiltä sekä antamaan pelotetta. Hän lähetti myös Tyynen meren laivastonsa samassa tarkoituksessa San Fransicoon. 

Muistettakoon, että 1853 puhjennut nykyistä Ukrainan konfliktia paljon muistuttava Krimin sota toi Ison Britannian ja Ranskan laivastot pommittamaan Suomen linnaa ja miehittämään Ahvenanmaata.

Venäjän tämän diplomaattisen tuen taustalla olivat seuraavat seikat:

Strateginen tuki: Venäjä pelkäsi, että jakautuneet Yhdysvallat antaisi Iso-Britannialle mahdollisuuden hallita maailmaa, mikä tekisi vahvasta unionista edullisen Venäjän etujen kannalta.

Diplomaattinen solidaarisuus: Toisin kuin suuri osa Euroopasta, joka harkitsi Konfederaation tukemista, Venäjä säilytti unionimyönteisen kannan, jonka ulkoministeri ruhtinas Aleksanteri Gortšakov virallisesti julisti vuonna 1861.

Vuoden 1863 merivoimien vierailu: Venäläisten alusten saapumista Unionin satamiin pidettiin merkittävänä ystävyyden eleenä, vaikka ne sijoitettiin sinne myös siltä varalta, että Puolan kansannoususta johtuisi sota Britannian ja Ranskan kanssa.

Rinnakkaisvapautus: Molempia johtajia pidettiin aikansa "vapauttajina", ja Aleksanteri II vapautti 25 miljoonaa venäläistä maaorjaa vuonna 1861, vähän ennen Lincolnin vuoden 1863 vapautusjulistusta.

Alaskan ostaminen: Sodan jälkeen tämä vahvistunut suhde tasoitti tietä Yhdysvalloille ostaa Alaska Venäjältä vuonna 1867.

Pari sanaa Suomesta ja Venäjästä 1800-luvulla

Moni suomalainen ei taida tietää, että Napoleon Austerlitzin taistelun jälkimainingeissa pakotti Aleksanteri I:n valtaamaan Suomen, jotta Iso Britanniaa vastaan suunnattua Mannermaasulkua voitiin tilkitä. Suomesta vietiin tervaa ja puutavaraa Ison Britannian laivaston tarpeisiin, minkä oli loputtava. Suomi oli hyvin uskollinen Venäjän ulkopolitiikalle aina sortokausiin saakka ja mm. Bulgariassa mielellään muistellaan suomalaisten sotilaallista roolia, kun Bulgaria vapautui ottomaanien ikeestä 1873-4.

Suomen teollisen historian ensimmäiset askeleet otettiin 1870-luvulla Ison Britannian vapaakauppapolitiikan myötä, kun Iso Britannia ryhtyi todenteolla tuomaan erilaisia mekaanisen puunjalostuksen tuotteita Suomesta Kanadan sijaan. Historia on paradokseja täynnä.