Törmäsin tänään järkyttävään todellisuuteen kohdatessani huumenuorukaisen. Jaoin puolueen lehtiä hyötyliikuntana Espoon kaupungin vuokrakerrostalojen kulmilla. Näin edelläni kulkevan noin parikymppisen, ihan komean miehenalun, jolla oli pleksit silmillä keskellä pilvistä syyslomapäivää. Kiiruhdin katsomaan nuorukaista lähempää ja huomasin, että silmät olivat lasittuneet. Kysyin, että onko kaikki kunnossa. En muista vastausta, mutta en malttanut olla kysymättä heti seuraavaksi, että mitä aineita hän on vetänyt. Olikohan se jotain bentsoa. Kysyin, että miksi käyttää huumeita. Kuulemma sydänsurujen takia. Sanoin, että kaikille meille tulee noita suruja, mutta ei se ole syy käyttää huumeita. Lisäksi hän ei saa pidettyä naista pitkään niin kauan kuin käyttää huumeita. Oli niitä kuulemma huumevelkojakin useita tuhansia euroja.

Kaikkein järkyttävintä oli kuulla, että nuorukainen oli vasta 19-vuotias, mutta hän oli käyttänyt kaikenlaisia huumeita kuulemma jo seitsemän vuotta. Aloittanut siis 12-vuotiaana! Lisäksi hänen otsallaan oli pidetty pistoolin piippua. Nuorukainen sanoi, että häntä itseään ihmetyttää, että hän on enää hengissä.

Miksi tästä nuoresta ei ole otettu koppia? Jokaisen aikuisen, joka näkee tällaisen nuoren tulisi mennä kysymään häneltä, onko kaikki hyvin. Näin nuori saisi jatkuvasti herättelyä. Jos nuorelle osoitetaan, että hänestä välitetään ja hänen elämällään on väliä, hän ehkä menee huumevieroitukseen. 

Parasta tietenkin, jos tarjoutuu saattamaan nuoren itse vieroitukseen. Jokainen päivä saattaa olla nuorelle viimeinen, joten tällaiset tilanteet ovat hätätapauksia. Mielestäni meidän suomalaisten tulee ajatella, että olemme yhtä suurta perhettä ja kantaa yhdessä vastuuta nuoristamme. Näin myös huono-osaisuudesta johtuva lasten ja nuorten epätasa-arvo vähenisi edes hiukan. Etsivään nuorisotyöhön tulisi järjestää riittävästi erittäin motivoitunutta ja nuorten kanssa hyvin synkkaavaa porukkaa, jotka kiertelisivät päivisin ja iltaisin mitä erilaisimmissa paikoissa, joista näitä nuoria voisi löytää.

Annoin tälle mukavalle, mutta sydäntä raastavalle nuorukaiselle nimeni ja sanoin, että lähettää viestin, niin saatan hänet huumevieroitukseen. Vieressä oli kuulemma sattumalta huumevieroitusklinikka. Olisikin varmaan ollut järkevintä lähteä sinne nuoren kanssa saman tien. Toivon kuitenkin, että tämä nuori ottaisi minuun yhteyttä. Minua kiinnostaisi kunnallispoliitikkona nähdä, miten systeemi toimii, jos huumenuori menee pyytämään vieroitushoitoon pääsyä. Annetaanko lähete kuukauden päähän, jolloin nuori saattaa olla jo kuollut? 

Nuorukainen halusi myös tietää, että miksi olen kiinnostunut hänen asioistaan. Hän epäili aluksi, että ehkä olen uskovainen. Omaakaan elämää ei mielestäni oikein pysty kokemaan arvokkaaksi, jos katsoo vaan vieressä, kun toinen tuhoaa itseään.

Rahasta tässä nuortemme nopean ja tehokkaan auttamisen puutteessa ei ainakaan voi olla kyse, koska meillä on ollut niin paljon varaa ottaa maahamme elätettäviksi ihmisiä jopa kaukaa muista maanosista.