Helsingin Sanomien mukaan presidentti Donald Trump haluaa ilmastoskeptikoista koostuvan tutkijaryhmän "selvittämään hallinnon tekemiä, ilmastotieteeseen nojaavia raportteja. Ryhmän tarkoituksena olisi kumota yleisesti hyväksyttyjä faktoja ilmastonmuutoksesta."

Tämä vaatii kommentin: tutkimuksen tarkoituksena ei koskaan voi olla faktojen kumoaminen. Asiaa on syytä tarkastella kahdesta eri suunnasta.

Ensimmäinen on se, että faktoja ovat suorien mittausten tulokset, joten niitä ei voi jälkeenpäin kumota. Mittaustuloshan on se mikä on, esimerkiksi lämpömittarin lukema. Toki se voidaan saattaa epäilyksenalaiseksi esimerkiksi silloin kun tulos poikkeaa kovasti vastaavista muista mittaustuloksista.

Toinen asia on se, ettei ylipäänsä tieteessä lähtökohtaisesti kumota yhtään mitään. Sen sijaan siinä testataan hypoteeseja. Niiden pohjalta luodaan koeasetelma, jonka avulla testattava hypoteesi voidaan osoittaa mittausten eli faktojen avulla vääräksi. Ellei näin tapahdu, tukevat mittaustulokset hypoteesia.

Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, että tieteellisen hypoteesin tai teorian kanssa yhteensopivaa testitulos ei osoita sitä oikeaksi, mutta yksikin perustavalla tavalla ristiriidassa oleva tutkimustulos eli fakta voi osoittaa sen vääräksi. Siis kumota hypoteesin tai teorian, mutta ei kumota mittaustuloksia eli faktoja.

HS:n ymmärtämättömyys ei ole mitenkään ainutlaatuista. Erityisesti apurahahakemuksista saa lueskella kerta toisensa jälkeen tekstinpätkiä, jotka ovat muunnelmia seuraavista: "tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa se ja se asia oikeaksi" tai "tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa se ja se asia vääräksi". Itse esitän näitä arvioidessani hakemusta aina hylättäväksi, sillä tutkimuksen koeasetelman tulee lähtökohtaisesti olla aina neutraali koeasetelman suhteen. .
 

* * *

HS:n jutussa oli toinenkin kohta, joka oli liiankin tavallinen ilmastonmuutokseen liittyen. Siinä Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan ilmastotutkija Kate Marvelin väitettiin sanoneen, että "niin kuin perustettaisiin painovoimaskeptikkojen paneeli, joka väittäisi, että katolta hyppääminen on turvallista".

Vaikka tuhatkaan tutkimusta ei voi osoittaa sen enempää painovoimateoriaa kuin ilmastonmuutoshypoteesiakaan oikeaksi, on ensin mainitun tukena järkyttävän paljon enemmän faktoja kuin jälkimäisellä.

Tosiasiassa ilmastonmuutos perustuu varsin pieneen määrään tutkimus- eli mittaustuloksia ja niiden pohjalta luotuihin äärettömän monimutkaisiin malleihin. Omalta kohdaltani kiinnostustani tähän aihepiiriin on lisännyt se, että tässä blogissa esittelemieni muutamien avoimesti saatavien faktatietojen pohjalta tekemäni hypoteesintestaukset eivät ole tukeneet tällä hetkellä vallalla olevaa ihmisen vaikutuksesta kiihtyvää ilmaston lämpenemishypoteesia.

Koko ilmastonmuutostutkimus taas on ruvennut kiinnostamaan aivan valtavasti johtuen joihinkin näihin tutkimustuloksiin tehdyistä jälkikäteiskorjauksista. Lisäksi olen hyvin tietoinen joistakin vaihtoehtoisista tieteellisistä selityksistä viime vuosikymmenten ilmaston lämpenemiselle, joille ei ainakaan julkisuudessa ole annettu sen suurempaa painoarvoa.

Siten en puhuisi edelleenkään ihmisen aiheuttamasta kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta painovoimateoriaan verrattavana vahvasti tuettuna tieteellisenä teoriana. Se on kuitenkin vallitseva ilmastotutkijoiden näkemys asiasta ja siksi siihen liittyvään riskiin on syytä varautua.

Ei kuitenkaan niin, että kaikki hyvä - kuten liharuoka, asumismukavuus tai teollisuutemme kilpailukyky - olisi uhrattava tälle alttarille, mutta kuitenkin siten, että eniten vaikuttaviin ja helpoimmin korjattaviin ilmastonmuutosta mahdollisesti kiihdyttäviin asioihin kuten väestöräjähdykseen, kaukomatkailuun tai saastuttavimpiin fossiilisiin energiamuotoihin kiinnitetään huomiota. Reino Helismaata lainatakseni: varmuuden vuoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista