Kansanedustaja Hussein Al-Taee on tunnettu rauhanvälittäjä. Viime aikoina on lisäksi selvinnyt, että hän on ollut myös ns. vihapuhuja ja mahdollisesti jopa Iranin pappisvallan etujen ajaja Suomessa. Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii parhaillaan sitä, tulisiko hänet viedä puheistaan oikeuteen.

Al-Taeen kirjoituksiaan on verrattu myös Jussi Halla-ahon Scripta-kirjoituksiin. Ja käytetty mm. perusteena sille, että myös Al-Taee olisi tuomittava.

Ensin on syytä todeta, että Halla-ahon tuomioon johtanut kirjoitus oli laadittu sen osoittamiseksi, etteivät lait ole samat kaikille. Ja hänen siitä saamansa tuomio vahvisti tuon käsityksen.  Al-Taeen kirjoituksilla ei sen sijaan näyttäisi olevan muuta tarkoitusta kuin vihan osoittaminen niiden kohteille.

Minun nähdäkseni Al-Taeen kirjoitukset ovat olleet lähinnä oman aatteensa sumentamien aivojen tuotosta ja osoitus kyvyttömyydestä vakaaseen harkintaan. Hän on myös itse tunnustanut tämän pyytämällä niitä anteeksi. Hyvä näin, vaikka anteeksipyynnön vilpittömyydestä ei olekaan mitään takeita ennen kuin aika ja miehen käytös vastaisuudessa osoittavat asian.

Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoituksilla on kuitenkin olemassa yhteys. Se koskee sananvapautta, jonka osalta Al-Taeen kirjoitukset osoittivat maamme epäselvän mielipiteitä rajoittamaan tarkoitetun oikeuskäytännön ongelmallisuuden.

Siksi tästä tapauksesta pitäisi todellakin tehdä johtopäätös. Ja se on luopuminen kaikista mielipidekirjoituksiin liittyvästä epäselvästä oikeuskäytännöstä.

Rangaistavaksi olisi katsottava ainoastaan uhkaukset ja sen kaltaiset kirjoitukset, joista saattaa olla todellista vaaraa kohteilleen. Sen sijaan lapselliset muiden haukkumiset tai tosiasiat ja niiden loogiset johtopäätökset pitäisi ilman muuta jättää oikeussalien ulkopuolelle.

Niistä ensimmäinen kun kertoo lähinnä sanojansa omasta matalaotsaisuudesta (Al-Taee) ja jälkimmäiset ovat tehokas tapa osoittaa yhteiskunnallisia ongelmakohtia (Halla-aho). Näistä kumpaakaan ei voi pitää rankaisemisen arvoisena - mutta ensimmäinen tuskin käy suosituksesta mihinkään yhteiskunnalliseen tehtävään, kun taas jälkimmäinen osoittaa sellaiseen suorastaan harvinaislaatuista kyvykkyyttä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Huhtasaari sallisi kaikille sananvapauden
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne