Mikä on helppoa kuin heinänteko? No tietenkin jakopolitiikan mukainen budjetti, jossa kaikki hallituspuolueet saavat eikä kukaan jää ilman.

Tämän osoitti Antti Rinteen (sd) hallitus, joka teki budjetin nopeammin kuin valokopiot sen käsittelijöille. Ja otti samalla pari miljardia velkaa sekä päätti kaupata yhteistä omaisuuttamme vajaalla miljardilla.

Jatkossa yhteisten varojemme käyttö sidotaan työllisyyden kehitykseen, eli siihen, että saavutamme 75 prosentin työllisyysasteen. Oppositiojohtajat Petteri Orpo (kok) ja Jussi Halla-aho (ps) ovat epäileväisiä.

Ensimmäisen mukaan työllisyystoimet eivät ole riittäviä ja jälkimmäisen mukaan ne vähätkin ovat luonteeltaan sosialistisia. Lisäksi on syntynyt epäilys siitä onko hallituksen tavoite todellinen vai pikemminkin teoreettinen.

Suurimmalle osalle palkansaajista hallituksen toimet tarkoittavat kiristyvää verotusta. Professorin palkalla tämä tarkoittaa yli 400 euron kiristymistä ja jo 2300 euron palkalla pääsee maksamaan 30 euroa vuodessa lisää hallituksen mällättäväksi. Vain aivan pienituloisimpien palkkaverotus kevenee.

Tosiasia on kuitenkin, että näillä mennään seuraava vuosi. Olkoon Suomi siis siunattu ja löytäköön jostain sen viisastenkiven, jonka avulla maan talous lähtee lentoon ja saavuttaa tuon 75 prosentin työllisyysasteen.

Siinä helpottaa hiukkasen se, että työssä käyvien ikäluokkien koko pienenee vuosi vuodelta. Veronmaksajan rasitusta tämä ei kuitenkaan pienennä, sillä maahanmuuton seurauksena koko väestön määrä on edelleen kasvussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet