Kirjan ydinviesti:

Kun ilmastokeskustelu lähti lapasesta ja kapitalismi ristiinnaulittiin

Kirjan narratiivi rakentuu ajalliselle kaarelle vuonna 1846 julkaistun David Thoreaun "Elämää Metsässä" kirjan ydinviestin, joka on vihreä alkuvalhe, aina lokakuussa 2018 julkistetun YK:n ilmastopaneelin IPCC:n Puolentoista-asteen erikoisraportin viime kädessä synnyttämään kaoottiseen ilmastokeskusteluun. Tämä raportti lopulta raivasi tietä kohti huhtikuussa 2019 alkaneeseelle "Hourulan väen ilmastovallankumoukselle" eli Elokapinalle Greta Thunberg-ilmiöineen. Elokapina tunnetaan englanniksi nimellä Extinction Rebellion tai tuttavallisesti vain XR.

Uusi kirjani on pilapiirroksilla höystetty vakava kertomus, kuinka vihreys lopulta paljastuu demokratian vastaiseksi voimaksi, joka ammentaa 1920-luvulla perustetun Frankfurtin koulukunnan identiteetti-ideologian synkistä kaoottisista tieteenvastaisista mietteistä.

Tällä autoritaarisella ajattelulla, jota valtalehdistö mainostaa liberaaliksi ja suvaitsevaiseksi ajatteluksi, on jälleen oleva tuhoisat vaikutukset sekä yhteiskuntien köyhimmille ja heikoimmille mutta myös luonnolle ja ympäristölle aivan erityisesti kehitysmaissa.

Kirja kertoo ymmärrettävästi, että kestävä kehitys onkin nimestään huolimatta estävää kehitystä ja kuinka etuoikeutetulla muita tasa-arvoisemmalla punavihreällä etujoukolla ei ole aikomustakaan tehdä muilta vaatimiaan uhrauksia ja luopua saavutetusta maallisesta hyvästä.

Aloitan Suomen Uutisten lukijakeskustelusta poimitulla Magnus Hagelstam nimisen isän shokeeraavalla vuodatuksella:

”Poikani on peruskoulun kolmannella luokalla. Biologiassa opetettiin, mitä kasvit tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen. Vettä ravinteita, valoa ja lämpöä. Kokeessa poikani kirjoitti myös hiilidioksidia. Hän sai tästä miinuspisteen. Kysyin opettajalta syytä. Vastaus: Koska hiilidioksidi ei siälly opetusohjelmaan. Olemme jo niin pitkällä matkalla kohti pimeyden ydintä, että biologian perusasioita väärennetään poliittista syistä – lapsille opetetaan, että hiilidioksidi on vain ja yksinomaan ilmastomyrkky.”

Magnus Hagelstamin pojan opettaja todennäköisesti kertoo oppilailleen hiilidioksidikammossaan myös, että hiilidioksidia tupruttamattomien sähköautojen suosiminen on ekoteko? Onkohan näin? Tarkastellaanpa pelkästään sähköauton tarvitseman litiumakun ympäristöjalanjälkeä.

 Jatkan somesta poimitulla lainauksella:

”Käytännössä litium pitää irrottaa suolasta. Tuhatta litiumkiloa kohden tarvitaan kaksi miljoonaa litraa vettä. Pelkästään Chilessä pumpataan tällä hetkellä noin 21 miljoonaa litraa pohjavettä vuorokaudessa, joka sitten haihdutetaan taivaan tuuliin. Käytännössä yhtä Tesla S -mallin akkua varten vettä pitää siis haihduttaa 80 000 litraa.

Litiumin saanti alkaa vesialtaista. 60 prosenttia maailman litiumvarannoista sijaitsee Argentiinassa Jujuyan alueella. Pohjavesi pumpataan maanalaisen suolaveden kanssa sekaisin ja laitetaan haihtumaan jättimäisiin betonialtaisiin puoleksi vuodeksi.

Aavikoiden kallisarvoista pohjavettä ei sekoittumisen jälkeen pysty käyttämään ihmis- tai eläinravinnoksi. Haihtumisen jälkeen altaisiin jää tiivistynyttä massaa, josta litium saadaan kemikaaleja käyttämällä irti. Kaivostoiminnan jätteet ovat myrkyllisiä. Tämä tulisi sähköautosta vouhottavien poliitikkojen ymmärtää. Tyhmyys on päättäjässä vielä pahempi vika kuin ilkeys.”

Kirjassani kerron tästä globaalin Frankfurtin koulukunnan luomaan identiteetti-ideologiaan pohjaavan ympäristöpolitiikan hirvittävästä saldosta, jotka olen dokumentoinut englanniksi, japaniksi ja osin myös espanjaksi.

Kerron siinä kierrätysintoilun aiheuttamasta maailman merien ja köyhien maiden muoviroskasaastumisesta ja globaalista jätehuollon kriisiytymisestä kuin myös maailman köyhien unohtamisesta.

Kerron siinä vihreiden advokoimien vaihtoehtoisten energiamuotojen vaatimista valtavista maa-aloista ja niiden aiheuttamista ympäristö- ja luontohaitoista.

Kerron myös YK:n ilmastopaneelin IPCC:n suosittaman globaalin puolentoista-asteen bioenergiapolun ihmisille tulevaisuudessa aiheuttamista nälänhädistä sekä tämän bioenergiatulevaisuuden tuhoisuudesta maapallon floralle ja faunalle sekä makean veden varannoille, mikäli kansakunnat noudattavat IPCC:n neuvoja.

Kerron, kuinka vihreä puunhalaus on aiheuttanut Kalifornian tuhoisat maasto- ja metsäpalot.

Kerron, kuinka presidentti Barack Obama ilmastoinnossaan viherrytti ja varusti joutsenmerkillä USA:n ydinaseiden tuotannon ja huollon. Euroopan edistymö oli tyrmistynyt, kun presidentti Donald Trump päätti lopettaa ydinaseiden tuotannon ja huollon viherryttämisen.

Kerron siis, kuinka Kestävä Kehitys onkin Estävää Kehitystä.

Olemme ajautuneet äärivasemmiston lähes täysin mediavallan avulla hallitsemassa identiteetti-ideologisessa ympäristökeskustelussa niin holtittomaan tilanteeseen, että kriittisellä luonnontieteellisellä tarkastelulla oli enää sivurooli Hourulan väen käynnistäessä ilmastovallankumouksen viime huhtikuussa. Tosin jopa BBC:kin on reagoinut tähän vastuullisesti ja haastattelun avulla on kertonut, että Hourulanväen ilmastohihhuleiden ja elokapinoitsijoiden väitteet maapallon tuhoutumisesta 10 vuoden sisällä ovat keksittyjä. https://www.youtube.com/watch?v=8qaJKM77j00

Kirjani kertoo historiallisen ideologisen kehityksen, joka johti tähän äärivasemmistolaiseen hourupäisyyteen, jolla lapsia ja nuoria on säälimättä peloteltu puoli kuoliaiksi rahan ja vallan tavoittelussa.

Tämä touhu on niin pimeää, että on aika nauraa sille raikuvasti ensihoitona siitäkin huolimatta, että olemme tekemisissä kuolemanvakavan yhteiskunnallisen ilmiön kanssa. Tästä ajatuksesta syntyi Turun Sanomien ex-pilapiirtäjän Mika Rantasen kanssa juhannuksen alla idea pilakuvilla ryyditetystä ”Hourulan väen ilmastovallankumous” kirjasesta.

Kirjani on päivitetty ja yksinkertaistettu versio neljä ja puoli vuotta sitten Auditoriumin julkaisemasta kirjasta ”Vihreä valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset”, jossa kävin läpi vihreän uskonnon syntyä 100 ensimmäisen sivun verran. Nyt tässä uudessa kirjassani tämä historia on tiivistetty ja hulvattomilla pilapiirroksilla maustettu. Luulen ja toivon, että aika alkaa olla kypsä laajemmalle keskustelulle ympäristökeskustelun holtittomuudesta siitäkin huolimatta, että valtamedia ei omista synneistään halua pitää meteliä. Tuolloin vuonna 2015 kirjani vaiettiin. Sitä ei eräässä julkaisussa toimituskokouksen päätöksen myötä – erityisesti nuorten toimittajien vaatimuksesta saanut edes haukkua. 

Nyt jopa vihreän eliitin kärkijulkaisu The Guardian kertoi vajaa kuukausi sitten, että geenimanipuloidun kultaisen riisin vastustus on aiheuttanut miljoonien ihmisten kuoleman ja lukemattomien lasten sokeuden. Tämä antaa toivoa, että keskustelu vihreän ideologian tolkuttomuudesta voi alkaa myös meillä. 

Valtamediamme kertoi äskettäin meille suomalaisille, että miljoona ihmistä kaatoi Chilessä hallituksen sen vuoksi, että maassa on eriarvoisuutta.

Chile on ehkä edistynein ja vaurain Latinalaisen Amerikan maista. Maan hallitus oli päättänyt myötäillä punavihreää globaalieliittiä, kun Brasilia ilmoitti, että se ei ole enää kiinnostunut isännöimään YK:n ilmastonmuutosneuvottelumekanismin 25. osapuolikokousta (UNFCCC COP25).

Punavihreä globaalieliitti oli ylistänyt Chilen tekemää päätöksiä, joidenka myötä mm. pääkaupungin Santiagon metro kulkee nyt kalliilla ekosähköllä. Metrolippujen korotukset olivat chileläisille viimeinen pisara ja he lähtivät vielä suuremmalla joukolla kaduille kuin bensan hinnan korotuksiin tympääntyneet Ranskan keltaliiviset, sillä seurauksella, että Chilen nykyinen presidentti kutsui sotilaat parakeista tukahduttamaan massamielenosoituksia. Chilen hallitus oli myös säätänyt hiiliveron, mitä globalistit olivat tervehtineet innolla.

Näiden vihreiden poliittisten päätösten myötä Chilen onnistui saamaan tuon edellä mainitun 25. osapuolikokouksen isännyyden. Globalistien kauhuksi kokous jouduttiin siirtämään Espanjaan ja Greta Thunberg huusi hädissään Espanjan laivaston kuljettamaan hänet Etelä-Amerikasta Espanjaan.

Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa ei vielä olla sisäistetty sitä vastaan sanomatonta tosiasiaa, jonka mukaan punavihreä politiikkaa tulee eriarvoistamaan ennen näkemättömällä tavalla eri maanosia samoin kuin maiden sisällä eri ihmisryhmiä. Köyhät kärsivät tästä politiikasta ylivoimaisesti eniten. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Idealistit ovat aina rakastaneet ideoitaan enemmän kuin lähimmäisiään. 

Vihreä ajattelu on falskia, koska se perustuu mielenkaaokseen, pakkomielteisiin ja vilunkiin. Tästä johtuen se on johtanut myös syvään moraalikriisiin.

Näytän teille kaksi kirjan viimeistä pilapiirrosta, jotka oman käsitykseni mukaan kertovat karua kieltään tästä moraalikriisistä. Punavihreä perushokema hokee toistamistaan vaatimusta yhdenvertaisuudesta, joka on vääristänyt tasa-arvoajattelun perin pohjin.  

Vihreä ajattelu on luonut orwellimaisen sanastonsa, jolla edistetään sokerilla huurrutettua Estävää Kehitystä. Sähkön ja veden säästäminen on Estävän Kehityksen pakkomielle numero yksi. Niinpä Maailman Terveysjärjestön ykköstavoite, joka edelleen on voimassa, eli pyrkimys turvata jokaiselle maapallon ihmiselle mahdollisuus kuluttaa vettä 150-200 litraa päivässä, on häivytetty YK:n Estävän Kehityksen tavoitteista. Maapallon köyhimmät ihmiset tarvitsisivat meidän lailla päivittäin vettä, jotta he voisivat ehkäistä eri hygieenisin keinoin infektioista – ei ruoan puutteesta – johtuvaa 800 miljoonaa ihmistä koskettavaa aliravitsemusta.

WHO:n em. pyrkimys on orwellilaisessa uuskielessä muutettu siten, että puhdas juomavesi on julistettu hyveellisesti Estävän Kehityksen deklaraatioissa ihmisoikeudeksi.  

Tässä pilakuvassa kuvitteelliset kalifornialaiset hyvisvihreät paheksuvat köyhän aliravitun afrikkalaisen vaatimusta paremmasta hygieniasta ja antavat hänen ymmärtää lasillisen juomavettä riittävän hänelle.

Vihreydestään tunnetut kalifornialaiset kuluttavat maailman eniten kotitalouksien talousvettä. Ennen eeppistä kuivuutta, he kuluttivat noin 800 litraa vettä asukasta kohti päivässä. Muutama vuosi sitten kuivuuden ja ankarien vedensäästömääräysten myötä heidän kulutuksensa laski 600 litraan päivässä. Suomessa kulutetaan vettä noin 180 litraa asukasta kohti päivässä.

Tässä johdatukseni lopuksi näytän vielä pilakuvan näistä kalifornialaisista hyvisvihreistä heidän palattua kotiinsa hyvismatkaltaan Afrikasta. Tässä he päivittelevät lihansyöntiä ja maailman vesikriisiä.   

Vihreät Hollywood-tähdet kuten Arnold Schwarzenegger ja Leonardo Di Caprio, jotka hiljan moraalisposeeranneet hiljan Greta Thunbergin kanssa kuluttavat vettä sitten tuhansia litroja päivässä, koska heidän kartanoidensa uima-altaat ja valtavat nurmikentät tarvitsevat paljon vettä.