Blogi: Juha Ahvio, su 22.12.2019 00:01

Joulu joulukuusineen julistaa Jumalan Pojan inkarnaatiota

Kolme vuotta sitten 18.12.2016 julkaisemassani artikkelissa ”Onko joulu pakanallinen vai kristillinen juhla?” puolustan perustellen perinteistä kristillistä vakaumusta, jonka mukaan joulun juhlinta 25. joulukuuta on alkuperältään nimenomaan kristillinen juhla ja että Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus syntyi historiallisesti tuona ajankohtana. 

Artikkelin loppuosassa kirjoitin seuraavasti:

”Jeesus syntyi historiallisesti todellakin joulukuun 25. päivänä. On myös niin, että raamatullisesti tarkasteltuna joulun ja joulukuusen ydinsanoma on mitä kristillisin. Raamatullis-kristillisiin lähtökohtiin ja raamatullis-pelastushistorialliseen symboliikkaan nojaavat myöskin varhaisten kristillisten kirjoittajien soveltamat vuodenaika-analogiat valon vähenemisestä ja lisääntymisestä sekä pimeyden väistymisestä. Varsin raamatullisista syistä varhaiset kristilliset kirjoittajat näkivät päivänseisausten ja päiväntasausten liittyvän oleellisesti Jeesuksen Kristuksen sikiämisen ja syntymän sekä kuoleman ja ylösnousemuksen vaiheisiin ja ajankohtiin.” 

”Psalmin 19 jakeet 1–7 viittaavat analogisesti Kristukseen, jonka voittoisa ylösnousemus kuolleista oli ikään kuin auringon nousu, ”Se on niin kuin ylkä, joka tulee kammiostaan…eikä mikään voi lymytä sen helteeltä…” Malakian kirjan luvun 4 jakeiden 1–3 mukaan Kristus on ”vanhurskauden aurinko”, jonka ”siipien alla” on ”parantuminen”. Luukkaan evankeliumin luvun 1 jakeiden 78–79 mukaan Jeesuksen Kristuksen sikiäminen, inkarnaatio ja syntymä oli ”aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa…” Ilmestyskirjan luvun 22 jakeen 16 mukaan Kristus on ”kirkas kointähti”. Kristuksen sikiäminen, inkarnaatio, syntymä, maanpäällinen toiminta ja ruumiilliseen ylösnousemukseen ja taivaaseenastumiseen huipentunut sovitustyö on todellakin merkinnyt Vanhurskauden Auringon voittoisaa nousua ja synnin ja kuoleman talven ja pimeyden ratkaisevaa taittumista. Kristus on Voittaja ja Valkeus, kuten Jesajan kirjan luvun 9 jakeet 1–6 profeetallisesti ennakoivat ja kuten Johanneksen evankeliumin luvun 1 jakeet 4–5, 9 ja 14 suoraan ilmoittavat.”

On syytä ymmärtää, että vihreä kuusi, joulukuusi, joulupuu, julistaa ja symboloi juuri tätä kristologista totuutta: Raamatun Kristuksessa ja vain Hänessä on valkeus, vehreys ja uusi ja hedelmällinen elämä pimeyden keskellä.” 

”Raamatussa puu toisaalta symboloi sekä Jumalan totuutta ja elämää Kristuksessa ja Hänen työnsä hedelmissä että toisaalta myös pakanallista epäjumalanpalvelusta, väärää kulttia, riippuen asiayhteydestä. Puusymbolien käyttö pakanallisen epäjumalanpalveluksen yhteydessä on esillä esimerkiksi Jeremian kirjan luvun 17 jakeessa 2 ja Hesekielin kirjan luvun 20 jakeessa 28. Mutta sen sijaan Jumalan tahdon mukaisessa symbolikäytössä puu on esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan luvun 2 jakeessa 9 ja Ilmestyskirjan luvun 2 jakeessa 7 sekä luvun 22 jakeissa 1–2, kuten myös Sananlaskujen kirjan luvun 3 jakeissa 13–18 ja luvun 11 jakeessa 30.” 

”Myös Jeesuksen risti on alkujaan pakanallinen roomalainen teloitusväline. Mutta samalla Jeesuksen ristinpuu on Elämän Puu, Kristuksesta ja Hänen työstään käsin tulkittuna ja Jumalan omasta suvereenista säädöksestä.”

”Kristittyjen joulujuhlassa käytetty vihreä puu, joulukuusi, symboloi raamatullisten esikuviensa ja analogioidensa mukaisesti Jumalan antamaa elämän lahjaa, pelastusta, Kristusta, ja Hänessä tapahtuvaa koko luomakunnankin uudistumista. Kristillisen joulun symbolilla, joulukuusella, suomalaisittain saksalaislähtöisellä joulukuusella, on suora symbolinen yhteys kristinuskon ydinsanomaan pelastuksesta Kristuksessa, evankeliumiin. Tämä on kristillisen joulukuusen symbolinen merkitys. Joulukuusi on mitä kristillisin symboli, joka täytyy uudelleen löytää juuri tällaisena.” 

”Vanhojen kristillisten joulusymbolien vastustaminen tai niiden poistaminen on mitä turmiollisinta. Tällainen vastustaminen edistää ateismia, antikristillisyyttä ja sekularismia sekä on hengellisesti suorastaan harhaoppista. Joulu joulukuusineen julistaa Kristuksen ja kristinuskon voittoa pakanuudesta ja kuolemasta. Uutena vuotena tulee jokaisen kristityn perhekunnan uudistaa sitoumuksensa armonliittoon ja sen velvollisuuksiin Kristuksessa.” 

”Valkeus, Kristus, uusi elämä, voittaa! Joulu joulukuusineen on vallattava jälleen takaisin Kristukselle, joulun Herralle, jolle ne alkujaankin ovat kuuluneet. Joulu joulukuusineen on mitä kristillisin juhla.”

Joulun kristillisen ja Jumalan Pojan, Herran Jeesuksen Kristuksen, inkarnaation eli ihmiseksi syntymisen todellisuuteen perustuvan sanoman tuo erinomaisella tavalla esiin joulusaarnassaan Hippon piispa Aurelius Augustinus (354–430). Augustinus, armon opettaja, on koko lännen kirkon vaikutushistorialtaan ja arvovallaltaan merkittävin kirkkoisä. 1500-luvun evankelisen uskonpuhdistuksen merkittävimmät teologit ja opettajat Martin Luther (1483–1546) ja Jean Calvin (1509–1564) edustivat vankasti hekin paavalilaisaugustinolaista raamatullista armo- ja pelastusopillista perinnettä. Luther piti Augustinusta vanhan kirkon isistä paitsi parhaana armonteologina myös parhaana raamatunselittäjänä. Sekä Lutherin että Calvinin teoksissa Augustinus on myönteisessä teologisessa mielessä eniten lainattu kirkkoisä. 

Voimme täydellä syyllä todeta, että Augustinuksen joulusaarna ”Jumala lihaksi” (Saarna 186, Patrologia latina 38, 999–1000), joka on luettavissa Perussanoman 2016 julkaiseman teoksen Augustinus, Jumala syntyi ihmiseksi – Deus caro factus est sivuilta 20–23 teologian tohtorin ja Augustinuksen teologiaan erikoistuneen Timo Nisulan suomentamana, julistaa klassisen kristillisesti joulun armollisen voitollisen sanoman Herran Kristuksen syntymästä myös meille nyt jouluna Herran vuonna 2019.

Augustinuksen joulusaarna kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

Iloitkaa, veljet! Kaikki kansat olkoot iloissaan ja juhlikoot! Tätä päivää ei ole pyhittänyt tuo näkyvä aurinko, vaan auringon näkymätön Luoja. Se pyhitettiin silloin, kun Luoja tuli meidän tähtemme näkyväksi. Se pyhitettiin, kun neitsytäiti, näkymättömän Luojan tekemä, synnytti hänet tähän maailmaan kohtunsa hedelmänä ja ruumiinjäseniltään koskemattomana. Neitsyt hän oli, kun lapsi sai alkunsa, neitsyt synnyttäessään, neitsyt raskaana ollessaan, neitsyt sikiötä kantaessaan, ainaisesti neitsyt. 

Miksi ihmettelet, oi ihminen? Näin tulee Jumalan syntyä, kun hän katsoo arvolliseksi tulla ihmiseksi. Jumala teki Mariasta tällaisen, ja Maria synnytti Jumalan. Jumalan Poika oli jo ennen kuin hän syntyi maailmaan. Ja koska hän oli kaikkivaltias, hän pysyi sellaisena kuin oli ollutkin. Hän loi itselleen äidin ollessaan Isän luona, ja kun hän syntyi äidistään, hän pysyi Isän luona. Miten hän olisi voinut lakata olemasta Jumala, vaikka saikin alkunsa ihmisenä? Hän soi synnyttäjälleen sen armon, ettei tämä lakannut olemasta neitsyt edes synnytettyään.

Niinpä kun sana tuli lihaksi, sana ei lakannut olemasta sana. Liha otettiin sanan osallisuuteen siten, ettei se lakannut olemasta liha. Niin kuin ihminen on sielu ja ruumis, samoin on Kristus Jumala ja ihminen. Tuo Jumala on ihminen, ja tuo ihminen on Jumala. Luonnot eivät ole sekoittuneet vaan yhdistyneet yhdeksi persoonaksi. Niin Jumalan Poika on aina yhtä ikuinen kuin Isä, josta hän syntyy, mutta samalla hänellä on alkunsa ihmisen lapsena syntyessään neitsyestä. Tällä tavoin Pojan jumaluuteen liitetään ihmisyys, ja kuitenkaan ei tuloksena ole Jumalan neljäs persoona, vaan yhä pysyvä Kolminaisuus. 

Älkää siis antako sydämeenne hiipiä sellaisten ihmisten mielipiteitä, jotka eivät ymmärrä uskon sääntöä ja pyhien kirjoitusten ennustuksia. Sellaiset ihmiset sanovat näin: ihmisen lapsesta voidaan tehdä kyllä Jumalan lapsi, mutta Jumalan Pojasta ei voi tehdä ihmisen lasta.

Kun he sanovat näin, he ovat kyllä kuunnelleet jotakin, mikä on totta, mutta eivät sitten osaa kertoa sitä enää oikein. He ovat varmaankin kuulleet, että ihmisluonto voi kyllä muuttua paremmaksi, mutta jumalallinen luonto ei voi mitenkään muuttua huonommaksi. Tämä on varmasti totta. Ja silti on totta sekin, että jumalallisen luonnon muuttumatta on sana kuitenkin tullut lihaksi. Eihän evankeliumissa sanota: "Sanasta tehtiin lihaa” vaan siinä sanotaan: "Sana tuli lihaksi" (Joh. 1:14). Tuo Sana tarkoittaa Jumalaa: "ja Sana oli Jumala' (Joh. 1:1). Liha taas ei ole mitään muuta kuin ihminen. Ei Kristuksen ihmisyys tietenkään ollut vailla sielua. Sanoohan hän: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti" (Matt. 26:38, KR38).

Jos siis Sana on Jumala ja ihminen on liha, eikö silloin lause "Sana tuli lihaksi" tarkoita sitä, että se mikä oli Jumala tuli ihmiseksi? Tällä tavoin se, mikä oli Jumalan Poika, tuli ihmisen lapseksi, ei korkeamman luonnon muuttumisen kautta vaan ottamalla omaksi vähäisemmän luonnon. Hän otti vastaan sen, mitä hän ei ollut, eikä silti menettänyt sitä, mitä hän oli. Mehän tunnustamme lausuessamme uskon sääntöä, että uskomme Jumalan Poikaan, joka on syntynyt neitsyt Mariasta. Kyllähän siinä tietenkin sanotaan Jumalan Pojan syntyneen neitsyt Mariasta eikä vain ihmislapsen. Eihän kukaan kristitty kiistä, että Maria olisi synnyttänyt ihmislapsen! 

Näin on nyt Jumala tullut ihmiseksi ja samalla ihminen Jumalaksi. "Sillä Sana oli Jumala” (Joh. 1:1) ja "Sana tuli lihaksi" (Joh. 1:14). 

Meidän on siis tunnustettava, että Jumalan Poika syntyi neitsyt Mariasta niin, että otti omakseen orjan muodon ja tuli tällä tavoin ihmisen lapseksi. Hän pysyi Jumalana ja otti omakseen sen, mitä hän ei ollut – ihmisyyden. Näin hänestä tuli tässä suhteessa Isää pienempi, ja kuitenkin hän pysyy ikuisesti siinä, mikä on yhtä, sekä hän että Isä. 

Jos hän, joka on ainaisesti Jumalan Poika, ei olisi tullut ihmiseksi, miten apostoli voisi kirjoittaa hänestä näin: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisten joukossa." (Fil. 2:6–8.) Hän itse, joka on Jumalan ainosyntyinen Poika, Jumalan muodossa Isän vertainen, alensi itsensä eikä jotakuta toista, ja tuli ihmisen kaltaiseksi.

Hän itse, Jumalan muodossa Isän vertainen, alensi itsensä, eikä jotakuta toista, ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti (Fil. 2:8). Kaiken tämän teki Jumalan Poika juuri ihmisen lapsen muodossa. Ja mieti, että jos hän, joka on ainaisesti Jumalan Poika, ei olisi itse tullut ihmisen lapseksi, kuinka apostoli voisi kirjoittaa roomalaisille: "valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, sanomaa hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hänestä tuli Daavidin jälkeläinen" (ks. Room. 1:1–3)? 

Huomaatko? Jumalan Pojasta, joka hän on aina ollut, tuli inhimillisen syntyperänsä puolesta Daavidin jälkeläinen, jota hän ei aiemmin ollut. Ja jos hän, joka on Jumalan Poika, ei olisi itse tullut ihmisen lapseksi, kuinka muka voidaan sanoa, että "Jumala lähetti tänne Poikansa, naisesta hän syntyi" (Gal. 4:4)? Naisesta! Heprean kielessä tuo sana "nainen" tarkoittaa naista yleensä, eikä sulje pois sitä, että tarkoitettaisiin neitsyttä.

Kenet siis Isä lähetti, ellei ainosyntyistä Jumalan Poikaa? Hän syntyi naisesta, hän itse, joka on Isän luona ja on Jumalan Poika, ja joka lähetettiin tänne ihmisen lapseksi. Isästä hän on syntynyt ilman ajallista syntymäpäivää, äidistä hän on syntynyt juuri tänä joulupäivänä. Luodessaan päivän, jolloin hän syntyisi, hän myös valitsi päivän, jolloin hänet tehtäisiin, samoin kuin hän syntyi äidistä, jonka hän oli itse luonut. 

Ja päivä, josta alkaen päivät alkavat hiljalleen kasvaen valjeta, merkitsee Kristuksen työtä meissä: hänessä meidän sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä uudeksi. Ajassa syntyneelle ikuiselle Luojalle sopii siis hyvin syntymäpäiväksi juuri tämä päivä, jossa ajallinen luonto heijastaa hänen tekojaan.     

Näin julistaa meille kirkkoisä Augustinus. Augustinus perustaa väkevän ja teologisesti klassista kristologiaa opettavan joulusaarnansa tukevasti Pyhään Raamattuun nojaavaan apostoliseen uskon sääntöön, regula fidei. Ja huomaa, miten Augustinus liittää tasapainoisesti toisiinsa luomisen teologian ja lunastuksen teologian Jumalan Pojan inkarnaation ja syntymän historiallista vuodenaikaa perustellessaan.

Augustinuksen joulusaarna 1600:n vuoden takaa julistaa joulun sanomaa edelleen kohtikäyvästi ja meille ajankohtaisesti.  

Armollista ja siunattua joulua 2019!                   

 

 

 

Juha Ahvio su 22.12. 00:01

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Se on salaliittoteoria!

to 21.05. 23:17

Koronavirus pääsi irti Wuhanin laboratoriosta

su 03.05. 22:26

Koronavirus ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti

ke 15.04. 21:59

Klassisen kristillisiä näkökulmia hyvyyteen, pahuuteen ja kärsimykseen

la 11.04. 20:24

Kristus on ajallisen historian voittoisa Herra

to 02.04. 22:56

Koronavirus horjuttaa utopioita ja palauttaa todellisuuteen

ma 23.03. 23:21

Sorosin rahoitus vaikuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareihin

ke 18.03. 22:27

Valtakunnansyyttäjän oikeusfilosofia ja Räsäs-tapaus

ke 11.03. 22:11

Onko kommunistinen viha hyväksyttävää Suomessa?

pe 28.02. 23:14

Kristillisyys ja arvokonservatismi totalitaarisen aggression kohteina EU:ssa

ma 17.02. 21:16

blogit

Vieraskynä

Pedofiilipropagandaa sukupuolentutkimuksen peruskurssilla

la 16.05.2020 23:43

Juha Ahvio

Se on salaliittoteoria!

to 21.05.2020 23:17

Professorin Ajatuksia

Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen

ti 02.06.2020 23:46

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Koronaviruksen lentoon lähtö: näyttö vihervasemmiston viisaudesta

to 21.05.2020 23:13

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Nyt vain kiltisti maksatte, sanoo herrat EU:n

to 28.05.2020 14:06

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Logged in: Loisivatko hikikomoreiksi vetäytyneet suomalaisnuorukaiset?

ma 20.04.2020 01:30

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"Bongoryhmä" Unkarin kimpussa?

ti 02.06.2020 23:48

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Wollt ihr den totalen Krieg?

ti 02.06.2020 00:03

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Poikkeukselliset ajat

to 16.04.2020 12:37

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Monikulttuurisuus tuhoaa luottamuksen yhteiskunnassa

to 21.05.2020 23:28

Timo Vihavainen

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06.2020 23:47

Matti Viren

Kuka pelastaa kunnat?

to 21.05.2020 23:15