Käsittelen tässä artikkelissa USA:ssa tuoreesti ja vihdoin viimein valmistunutta ja julkaistua Durham-raporttia ja sitä, minkä puolesta tämä kattava 316-sivuinen ja 12.5.2023 päivätty tutkimusraportti todistaa. Kyseessä on erikoistutkija John H. Durhamin analyysiraportti, jonka Durham on luovuttanut USA:n oikeusministeriölle ja oikeusministeri Merrick Garlandille. Raportin otsikko kuuluu seuraavasti: Report on Matters Related to Intelligence Activities and Investigations Arising Out of the 2016 Presidential Campaigns.

Durham sai silloiselta oikeusministeri William Barrilta vuonna 2019 tehtäväkseen selvittää perusteellisesti, kuten hänen nyt valmistuneen raporttinsa otsikko kuuluu suomeksi, kaikki ne kysymykset, jotka liittyvät USA:n vuoden 2016 presidentinvaalikampanjoiden yhteydessä toimeenpantuihin liittohallituksen tiedustelutoimiin ja -tutkimuksiin. Kyse on raportista, joka selvittää ja todistaa, mitä todella tapahtui siinä syyttely- ja vakoiluhankkeessa, joka vuodesta 2016 alkaen kohdistettiin presidenttiehdokas ja sittemmin presidentti Donald Trumpin vaalikampanjatoimijoihin ja Trumpiin itseensä ja jota julkisuudessa pidettiin yllä niin sanotun Russia Collusion -maanpetossyyttelyn nimikkeen alla.

Trumpin ja hänen vaalikampanjatoimijoidensa syyttäminen Venäjän tiedustelun ja Venäjän USA:n vaaleihin kohdistuvan vaalivaikuttamisen kanssavehkeilijöiksi ja siten maanpettureiksi lähti liikkeelle nimenomaan Trumpin silloisen vastaehdokkaan eli demokraattiehdokas Hillary Clintonin kampanjakoneiston keskuudesta. Hillary Clintonin puolesta toimineet vaikuttajat saivat myös presidentti Barack Obaman hallinnon liittohallitusviranomaiset kuten oikeusministeriön ja FBI:n toimimaan presidenttiehdokas Trumpia vastaan ja aloittamaan häneen kohdistetun vakoilun ja tietojenkeräilyn.

Tämän Russia Collusion -syyttelyn aloittaminen aloitti myös valtamediassa, niin USA:ssa kuin meillä Suomessakin, täysin pidäkkeettömän Trump-vihaherjaamisen ja Trumpin julkisen leimaamisen Venäjän kätyriksi, maanpetturiksi ja jopa suoranaiseksi Venäjän agentiksi. Nämä poliittisten vastustajien lanseeraamat ja liittohallitusviranomaisten ja median kaikukammion kuuluttamat syytökset muuttuivat itsestään ja suurten massojen mielessä tosiksi ja toteen näytetyiksi, vaikka niiden puolesta ei silloinkaan ollut esittää mitään kovaa todistusaineistoa, kuten itsekin kirjoitin silloin, 26.11.2017 päivätyssä, Oikean Median artikkelissani ”Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua”.

Samalla, pelkästään näiden poliittisesti motivoitujen syyttelyiden ja herjojen nojalla, Trump-vihaajat ilmoittivat vuoden 2016 vaalien olleen vilpilliset ja kieltäytyivät hyväksymästä Trumpin presidenttiyttä. Silloin, alkaen vuodesta 2016 ja jatkuen koko Trumpin presidenttikauden ajan, oli täysin asiallista ja oikeutetuksi katsottua ja erityisen sivistynyttäkin esiintyä julkisesti kovaäänisenä vaalikieltäjänä ja vaalivilppiväitteiden esittäjänä ja Trumpin presidenttiyden kyseenalaistajana.

Silloin oli lupa ja silloin oikeastaan kuuluikin esittää, että venäläiset toimijat olivat hakkeroineet amerikkalaisia äänestys- ja ääntenlaskukoneita ja että tällaisten tietokoneohjelmien käyttö vaaleissa oli erittäin vaarallista ja riskialtista, koska äänestys- ja ääntenlaskukoneita on niin helppo manipuloida ja ne ovat erityisen alttiita vaalivilpin toteuttamiselle.

Silloin, vuodesta 2016 alkaen, esiintyi suomalaisessakin valtamediaotsikoinnissa ja laatuartikkeleissa fantastisia salaliittoteorioita, jotka perustuivat niihin väitteisiin, joita Clintonin vaalikoneisto suolsi ja joita amerikkalainen valtamedia piti jatkuvasti kirkuvin otsikoin esillä ja joiden mukaan Trumpista oli esimerkiksi tehty käytännössä KGB:n agentti jo kymmeniä vuosia sitten.

Pane merkille, että julkisten vaalivilppiväitteiden esittämisestä tuli hysteerisen salaliittoteoreettista ja kielletyn disinformatiivista ja demokratiaa uhkaavaa, ja jälleen toki venäläisten vaikuttamaa, vasta loppuvuodesta 2020, kun osoittautui, että Trumpin viholliset estävät kaikin keinoin hänen uudelleenvalintansa ja varastavat vuoden 2020 presidentinvaalit demokraattiehdokas Joe Bidenin hyväksi.

Tällöin etenkin ne, jotka olivat olleet neljän edellisen vuoden ajan sataprosenttisen varmoja USA:n presidentinvaaleissa vuonna 2016 tapahtuneesta vaalivilpistä ja ääntenlaskutietokoneiden hakkeroinnista ja presidentiksi päätyneen laittomuudesta, alkoivat julistaa, jälleen liittohallitustoimijoiden ja valtamedian avustamana, että USA:ssa ei kerta kaikkiaan voi tapahtua mitään vaalivilppiä, koska USA on demokratia ja demokratioissa ei tällaista tapahdu ja että on täysin hävytöntä ja salaliittoteoreettisen disinformatiivista ja QAnon-kaninkolohenkistä väittää, että äänestys- ja ääntenlaskutietokoneita voisi joku hakkeroida ja toteuttaa sellaisen avulla vaalivilpin.

Vain Venäjällä ja sen kaltaisissa maissa tapahtuu vaalivilppiä, mutta ei koskaan USA:ssa. Oli täysin demokratian perusteita horjuttavaa väittää, että Joe Biden olisi päätynyt presidentin virkaa hoitamaan vilpillisesti tai oikeasti vaaleja voittamatta tai että Trump olisi oikeasti voittanut vuoden 2020 presidentinvaalit. Näitä mielipiteitä ovat vuodesta 2020 lähtien esittäneet etenkin ne, jotka olivat vakaumuksellisen varmoja vuodesta 2016 eteenpäin siitä, että USA:n presidentinvaaleissa oli tapahtunut pahaa vaalivilppiä ja että Trump päätyi presidentin virkaa hoitamaan vilpillisesti ja oikeasti vaaleja voittamatta ja että oikeasti vuoden 2016 vaalit voitti Hillary Clinton, joka muuten itsekään ei koskaan myöntänyt Donald Trumpia lailliseksi presidentiksi.

Vaikuttaako tällainen oudolta ja ristiriitaiselta?

Varmasti vaikuttaa, koska tällainen ohjelmallinen mielettömyys polkaistiin käyntiin vuonna 2016 väittämällä, että Trump-vihamielinen Russia Collusion -maanpetossyyttely perustui tosiasioihin, vaikka todellisuudessa tällainen syyttely oli täysin valheellista, vehkeilevää, liittohallituksen viranomaistoimijoiden korruptoituneisuuteen perustuvaa ja amerikkalaisen oikeusvaltion periaatteiden ohjelmalliseen mädättämiseen perustuvaa.

Sen, että näin todellakin oli asian laita, osoittaa ja todistaa nyt, vastaansanomattomasti, tuore Durham-raportti. Ja juuri tästä syystä Durham-raportin sisältöä ei juurikaan ole suomalaisessa valtamediassa referoitu. Mutta ennen kuin viittaan pariin amerikkalaiseen Durham-raportin sisältöä selostavaan artikkeliin, muistutan siitä, mitä itse puhuin tästä aiheesta kolme vuotta sitten. Radio Patmoksen Viikon Ahviossa, perjantaina 15.5.2020, puhuin, jakson otsikkonani ollessa ”USA:ssa kehkeytyy vakava Obamagate”, jota selostin silloisten tuoreiden lähteiden valossa, seuraavasti:

Kyseessä on Obaman kausilla maan tavaksi tehty kotimainen vakoilu, jossa presidentin hallinto käytti hyväkseen tiedustelupalveluiden informaatiota poliittisten vastustajien lannistamiseen ja lyömiseen. Etenkin vuoden 2016 vaalikamppailun aikana. Obama tuki tällä tavalla Hillary Clintonin kampanjaa ja vehkeili yhdessä Clintonin kanssa Trumpia vastaan. Todistusaineistoa kasautuu koko ajan. Todistusaineistoa mistä? Siitä, mistä valtavirtamedia esiintyy nyt kovin tietämättömänä, mutta mihin Trump viittaa syyttäessään Obamaa ja hänen hallintoaan korruptiorikoksista. Siitä, että laillisen demokraattisesti valittua presidentti Trumpia vastaan on ollut meneillään neljä vuotta hiljainen vallankaappausvastarinta, jota on koko ajan johtanut ex-presidentti Barack Obama.

Vehkeily Trumpia vastaan alkoi jo vuoden 2016 vaalikamppailun aikana Obaman virassa ollessa ja jatkui Trumpin virkaanastumisen jälkeen Obaman johdolla. Nyt Obama, hänen kannattajansa ja valtavirtamedia esiintyvät oikeusvaltiosta huolissaan olevina. Mutta Obaman, siviiliammatiltaan ja koulutukseltaan lainopin professorin, omat kahdeksan vuotta olivat laittomampia kuin kenenkään toisen viime vuosikymmenien USA:n presidentin. Tämän osoittavat seuraavat tosiasiat:

Obama käytti IRS:ää eli verovirastoa poliittisiin tarkoituksiin vastustajiaan vastaan painostamalla konservatiiveja ja konservatiivijärjestöjä kuten Tea Party -liikettä. Obama ja oikeusministeri Eric Holder käyttivät Espionage Act -vakoilulakia painostaakseen konservatiivisia journalisteja, lehdistövapautta karkeasti loukaten FoxNews:n James Rosenin ja CBS:n Sheryl Atkinsonin tapauksissa. Obama vakoilutti laittomasti heitä, koska he tutkivat Valkoisen talon rikoksia. Rosenia ja hänen vanhempiaan tarkkaili FBI ja Obaman toimijat hakkeroivat Atkinsonin tietokoneen. Uutistoimisto AP:n toimittajat joutuivat Obaman hallinnon vakoilun kohteiksi. Obaman aikana kohdistettiin rikostutkintoja journalisteihin ja heidän lähteisiinsä ja journalisteja tuomittiin vankilaan enemmän kuin kaikkien aiempien presidenttien aikana yhteensä, vuodelta 1917 olevan Espionage Actin nojalla.

Obaman ulkoministeri Hillary Clinton valehteli USA:n lähetystöön Libyan Bengasissa kohdistuneen hyökkäyksen syistä. Tiedustelupäällikkö James Clapper valehteli kongressille kieltäessään USA:n kansalaisten vakoilun. Päällikkönsä John Brennanin johdolla CIA vakoili senaattia ja murtautui kongressin tietokonetiedostoihin. Obaman hallinnon edustajat tarkkailivat kongressin jäsenten keskusteluja päästäkseen selville, ketkä vastustuvat Obaman Iran-ydinsopimusta. Hillary Clintonin sähköpostiskandaali painettiin villaisella.

Obama valikoi tablettitietokoneeltaan, jolla oli lista niin kutsutuista terroristeista, joista osa oli ja on USA:n kansalaisia, kohteet, jotka murhattiin drone-iskuilla, vastoin perustuslain edellyttämiä juridisia menettelyjä. Obama käytti oikeusministeriötä, FBI:ta, CIA:ta ja NSA:ta, National Security Agency, poliittisiin tarkoituksiin.

NSA:lla on valtava vakoilemalla, urkkimalla, kuuntelemalla ja sähköposteja lukemalla kootun klassifioidun datan keskus. Erityisissä kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä tapauksissa korkeat hallinnon edustajat voivat anoa henkilökohtaista infoa tästä aineistosta. Anominen on yleensä harvinaista, mutta Obaman hallinnolta anominen oli jatkuvaa ja keinotekoisin perustein tapahtunutta. Viimeisen vuoden aikana hallinnon toimijat jättivät vajaa 2000 paljastusanomusta.

Tällainen poliittinen vakoilu kohdistettiin Trumpin kampanjatiimiin, jota epäiltiin jo lähtökohtaisesti, ennen kuin mitään evidenssin luonteista olisi edes voinut ollakaan. Tälle pohjalle rakennettiin Operaatio CrossfireHurricane, Ristitulihurrikaani, Russia Collusion -salaliittokehitelmä. 

Hillary Clintonin lakimiehet ja demokraattipuolue maksoivat miljoonia Christopher Steelelle, entiselle MI6-brittiagentille, jolla oli hyvät suhteet venäläisiin ja joka vihasi Trumpia, jotta Steele tuottaisi ”muistion” väitetyistä Trumpin venäläisyhteyksistä. Tämän itse kehitetyn aineiston pohjalta Obaman hallinnon tiedustelu- ja lakiviranomaiset John Brennan, James Clapper, Loretta Lynch, James Comey, Rod Rosenstein, Andrew McCabe, Peter Strzok panivat toimeen Trump-vastaisen operaation. Joka, kuten oikeusministeriön erikoistutkija Robert Muellerin loppuraportti vuosien 2017–2019 tutkimuksista osoitti, oli kuitenkin täysin perusteeton.

Ei ollut savuavaa asetta. Eikä Trumpin Venäjä-yhteyksiä löytynyt.

Näin, edellä esitettyyn tapaan, puhuin kolme vuotta sitten Viikon Ahvion ”Obamagate”-jaksossa, joka on kokonaisuudessaan kuunneltavissa Patmosplusssan ohjelmakirjastosta. Avainlause silloisista kolmen vuoden takaisista puheistani on tämä:

”Eikä Trumpin Venäjä-yhteyksiä löytynyt”.

Russia Collusion -väitteet olivat silkkaa valhetta ja epätotuutta, ohjelmallista disinformaatiota. Todelliseen laittomuuteen ja USA:n demokratian horjuttamiseen ja oikeusvaltion mädättämiseen syyllistyivät Obaman hallinnon virkailijat ja Hillary Clintonin vaalitoimijat. Kuten näiden jälkeen Biden-hallinnon toimijat, jotka tottelevat samoja taustavaikuttajia kuin edellisetkin.

Kaiken edellä todetun ja esitetyn puolesta todistaa nyt viimein myös tuore Durham-raportti, joka osoittaa, kuinka laittomasti ja vehkeillen ja ilman tosiasioiden tukea Russia Collusion -syyttely toteutettiin eli Operaatio CrossfireHurricane toteutettiin. Tuoreeseen Durham-raporttiin liittyen viittaan kahteen amerikkalaiseen artikkeliin, jotka selostavat Durhamin raportin sisältöä.

Ensiksi Craig Bannisterin artikkeliin ”Durham Report Attributes 13 FBI Misdeeds Targeting Trump to ‘Confirmation Bias’”, mrcTV (Media Research Center), 16.5.2023. Tämän artikkelin mukaan FBI syyllistyi vähintään kolmeentoista niin sanottuun vahvistusharhaan, confirmation bias, joka tarkoittaa valikoivaa aineiston käyttöä ennakkoasenteiden vahvistamiseksi. FBI:n tutkijat ilmaisivat jo lähtökohtaisesti avointa vihamielisyyttä Trumpia kohtaan. Venäjä-vehkeilysyytöksen kestämättömäksi osoittava todistusaineisto hylättiin tai niin sanotusti selitettiin pois.

Artikkelin mukaan jo ennen kuin Operaatio CrossfireHurricane aloitettiin, siihen määrätyt FBI:n tutkijat olivat ilmaisseet tahtotilanaan, että he tekevät kaikkensa estääkseen Trumpin päätymisen presidentiksi. FBI:n tutkijat johtivat omia oikeusviranomaisia harhaan ja salasivat heiltä tietoa, varsinkin FISA-vakoiluoikeutta hankittaessa. FBI:n toiminnassa oli havaittavissa tarkoitushakuinen paha päämäärätietoisuus. Eli FBI piti Trumpia syyllisenä jo ennen kuin mitään edes todisteeksi esitettyäkään oli ja ennen kuin niin sanottu tutkintaoperaatio edes alkoi. Durhamin mukaan FBI:n olisi pitänyt ottaa lukuun se mahdollisuus, että FBI:tä manipuloidaan poliittisten tarkoitusten edistämiseksi, mutta tätä FBI ei mitenkään halunnut ottaa lukuun.

Toiseksi Rachel Alexanderin artikkeliin “Durham Report Debunks Russiagate Conspiracy, Proves Agencies are Weaponized Against Political Enemies”, Townhall, 22.5.2023. Artikkelin mukaan Operaatio CrossfireHurricane:ssa oli kyse liittovaltion viraston, oikeutta ja lakia ylläpitävän viraston, tekemisestä aseeksi tiettyä poliittista vastustajaa vastaan. Ei sen paremmin USA:n oikeusviranomaisilla kuin tiedusteluyhteisölläkään ollut mitään todisteita mistään Trumpin vehkeilystä venäläisten kanssa ennen kuin Operaatio CrossfireHurricane aloitettiin. Se siis aloitettiin ja sille hankittiin vakoiluluvat täysin oikeuttamattomasti ja omia lupien myöntäjiä harhaan johtaen.

Artikkelin mukaan FBI ei kyennyt vahvistamaan yhtäkään Christopher Steelen kansiossa esitetyistä raskaista Trump-vastaisista syytöksistä. FBI:llä oli, ennen vuoden 2016 presidentinvaalikampanjoiden alkamista, meneillään ainakin neljä rikostutkintaa, jotka kohdistuivat Hillary ja Bill Clintonin tekemisiin. Mutta vuoden 2016 kampanjoiden alkaessa nämä tutkinnat lopetettiin hiljaisesti ja salaperäisesti. Lopettamiskäsky tuli korkeilta FBI:n virkamiestahoilta, joilla oli läheiset suhteet Clintoneihin. Yksi FBI:n tutkimuslinja kohdistui siihen, miten ulkomaiset rahoittajat pyrkivät lahjoituksillaan vaikuttamaan Clintoneihin. Nämä satojen miljoonien dollarien suuruiset lahjoitussummat alkoivat Hillary Clintonin ulkoministerikautena. Tämänkin tutkiminen siis lopetettiin hiljaisesti 2016.

Alexandernin artikkelin mukaan Durhamin tuore tutkimus osoittaa, miten luotettava ulkomainen tietolähde tarjosi merkittävää informaatiota siitä, että Hillary Clinton ryhtyi Trumpin herjaamiseen Vladimir Putin -kytkennällä yrittääkseen johtaa huomion pois silloin meneillään olleesta ja itseensä liittyvästä vakavaa laittomuutta sisältäneestä sähköpostiskandaalista. FBI ei noteerannut tätä informaatiota mitenkään, Hillary Clintonia suojellakseen.

Näin siis Craig Bannisterin ja Rachel Alexanderin Durham-raporttia selostavat artikkelit.

Voidaan todeta, että USA:n liittohallituksen oikeustoimijat ja lainvalvojat toimivat täysin korruptoituneesti, poliittisesti, salaliittomaisen tarkoitushakuisesti ja kierrättäen oikeusvaltioperiaatteet täysin niin sanotusti kölin alta ja toimien poliittisena aseena. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä demokratian eikä perinteisten länsimaisten oikeusperiaatteiden kanssa. Silti juuri näin USA:ssa toimittiin, kuten tuore Durham-raportti todistaa.

Vaikka kuulostaisi kuinka epämiellyttävältä, on pakko todeta, että USA:ssa on rappeuduttu, korruptoiduttu ja politisoiduttu täysin banaanivaltiotasolle. Lue Lee Smithin The Permanent Coup: How Enemies Foreign and Domestic Targeted the American President (Center Street, 2020).

Kannattaa myös vakavasti noteerata se, mitä Jim Hoft tuo esiin 21.5.2023 päivätyssä Gateway Pundit -artikkelissaan ”Former Deputy National Security Advisor Claims FBI, CIA, and DOJ Will Rig 2024 Presidential Election After Successfully Rigging 2016 and 2020 Elections”, eli suomeksi: ”Entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja väittää, että FBI, CIA ja DOJ eli oikeusministeriö tulevat peukaloimaan vuoden 2024 presidentinvaaleja peukaloituaan jo onnistuneesti vuoden 2016 ja 2020 vaaleja”.

Väittäjä ja lausuja on K. T. McFarland, joka kommentoi Durham-raporttia toteamalla, että oikeusviranomaiset ja CIA tulevat manipuloimaan myös vuoden 2024 vaaleja. McFarlandin mukaan tiedusteluviranomaiset pyrkivät tuhoamaan Trumpin vuonna 2017 virkaan astuneen hallinnon ja tähtäävät nyt siihen, että ne estävät, hallussaan olevilla keinoilla, Trumpin uudelleenvalinnan 2024.

McFarland katsoo, että vuoden 2020 presidentinvaaleissa CIA propagoi täysin tietoisesti valhetta siitä, että Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin tietokoneskandaali oli venäläistä disinfoa. CIA tiesi tarkalleen, että Hunter Biden -skandaali oli todellinen ja vakava, mutta CIA halusi vaikuttaa Joe Bidenin valinnan hyväksi valheellisin ja rikollisin keinoin.

Näin siis K. T. McFarland. Tosiasia on se, että USA:n The Deep State -toimijat tulevat manipuloimaan vuoden 2024 presidentinvaaleja mitä kovimmilla otteilla. Tuore Durham-raportti todistaa, että näin joka tapauksessa tapahtui vuoden 2016 vaalien ja sen jälkeisen presidenttikauden yhteydessä, vuoden 2020 vilppivaaleihin huipentuen.

Todisteet – joita ei kuulemma lainkaan ole ja joita ei kukaan ole koskaan esittänyt – sen puolesta, että USA:n vuoden 2020 presidentinvaaleissa todellakin oli kyse vilppivaaleista, käyvät kattavasti ilmi paitsi artikkelistani ”USA:n presidentinvaalit 2020, vaalivilppi ja sen todisteet” Oikeassa Mediassa 7.2.2021 päivätysti myös Mollie Hemingwayn teoksesta Rigged: How the Media, Big Tech, and the Democrats Seized Our Elections (Regnery Publishing, 2021) ja  Christina Bobbin teoksesta Stealing Your Vote: The Inside Story of the 2020 Election and What It Means for 2024 (Skyhorse Publishing, 2023).