Pekka Haaviston (vihr) toimet ISIS-järjestöön kuuluvien lasten ja heidän äitiensä hankkimiseksi Suomeen ovat perustuslakivaliokunnan arvioitavina.  Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti näistä naisista eikä lapsista, vaan Haaviston toimintatavoista.

Tapaus ei olisi muuttunut kovin erikoiseksi, ellei Suomen tasavallan historian kävelevä katastrofi eli Tarja Halonen (sd) olisi lähtenyt poliittiselle ristiretkelle Haaviston puolesta epäilemällä, että "Haaviston seuraavaa presidenttivaalikampanjaa koetetaan kammeta".

Asiaan otti kantaa Halosen seuraaja eli tasavallan nykyinen presidentti Sauli Niinistö, joka oli aikanaan tuomitsemassa Kauko Juhantaloa (kepu). Hänen mukaansa "oli myös mediaepäilyjä silloin, että asia ei tule asianmukaisesti käsitellyksi. Kyllä se tuli ja kyllä siellä jäsenillä on vastuuntuntoa, enkä lähtisi sitä epäilemään."

Näin on meidänkin toivottava ja uskottava. Onhan selvää, että mikäli perustuslakivaliokunta ei pysty tutkimaan rehellisesti niinkin selvää asiaa kuin Haaviston tapaus, menee siltä kokonaan uskottavuus.

Painetta perustuslakivaliokunnalle lisää myös se, että poliittisen järjestelmämme uskottavuus on muutenkin koetuksella Sanna Marinin (sd) hallituksen toimien takia. Tarkoitan ensinnäkin poliittisten avustajien määrän tolkutonta kasvattamista ja toiseksi tänään ilmeisesti toteutuvaa poliittista virkanimitystä, jossa vallan korruptoiva vaikutus ruumiillistuu Vihreiden joukossa nimittämällä puoluetoveri pätevämmän hakijan ohi ministeri Ohisalon (vihr) kansliapäälliköksi.

Nähtäväksi siis jää haluaako nykyinen perustuslakivaliokuntamme toimia lain mukaisesti puolueettomasti ministerin toimia tutkivana elimenä. Ainakaan asiaa ei helpota se, että entinen tasavallan presidentti ryhtyi jo etukäteen horjuttamaan sen uskottavuutta.

Nähdäkseni hän onnistui tälle tavalla lähinnä vaikeuttamaan sekä perustuslakivaliokunnan että myös Pekka Haaviston asemaa, sillä Halosen möläyksen jälkeen ministerin vapauttaminen epäilyistä lienee poliittisesti mahdollista vain erityisen selkein ja läpinäkyvin perustein. On siis todennäköistä, että Haavisto joutuu valtakunnanoikeuden eteen riippumatta siitä, onko hän todellisuudessa syyllistynyt väärinkäytöksiin vai ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa