Turkki on ilmoittanut päästävänsä halukkaat syyrialaiset lähtemään Eurooppaan. Päätös on sikäli ymmärrettävä, että maassa on miljoonia kansainvaeltajia, jotka haluavat elää mieluummin eurooppalaisen sosiaaliturvan kuin turkkilaisen kylmäkiskoisuuden varassa. Lisäksi EU on lopettanut Turkin omatekoisen sulttaanintekeleen voitelemisen.

Nähtäväksi jää johtaako Turkin päätös vuoden 2015 toistumiseen. Vai käykö niin, että tulijoita on vieläkin enemmän: viisi vuotta sittenhän maanosaamme saapui "vain" reilu miljoona ihmistä, joista 32 000 Suomeen. Siten Turkista lähteneiden määrä voi ylittää aiemman ihmistulvan peräti kolminkertaisesti.

Lisäksi Syyriassa on lähes miljoona ihmistä lähtenyt kodeistaan ja tahtoo mahdollisesti hakeutua Eurooppaan. Jos Turkki auttaa heidätkin Eurooppaan, kasvaa tulijoiden määrä nelinkertaiseksi verrattuna vuoteen 2015. Tällöin Suomen osuudeksi voitaisiin laskea vuoden 2015 perusteella noin 125 000 turvapaikanhakijaa.

Tässä tilanteessa voimme tietenkin toivoa, ettei edelle kirjoittamani uhkakuva toteudu. Mutta jos se kuitenkin toteutuu edes osittain, voimme kysyä poliittisilta päättäjiltämme, että onhan Eurooppa käyttänyt kuluvat viisi vuotta siten, ettei yhteiskuntiimme synny tulijoiden seurauksena samaan tapaan rikollisuutta, jännitteitä ja levottomuuksia kuin vuoden 2015 jälkeen.

Lisäksi on vielä toivottava, ettei juuri nyt nopeasti leviävä COVID-19-virus tartu tähän kansainvaeltavaan joukkoon ja leviä sen mukana merkittävästi vaikeammin hallittavalla tavalla kuin paikallaan asuvan ja viranomaismääräyksiä kunnioittavan kantaväestön parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairas sulttaani
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista