Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehotti maassa vuosia asuneet ihmiset suuntaamaan kohti Kreikan rajaa painostaakseen EU:ta tukemaan sitä Syyrian Idlibin miehittämisessä. Osa näistä ihmisistä - lähinnä afgaanit - tarttui mahdollisuuteen ja lähti kohti länttä.

Syntyneessä tilanteessa Kreikka toimi vuonna 2015 saamiensa oppien mukaan ja ryhtyi puolustamaan itseään. Näin ihmisjoukon matka tyssäsi lähes kokonaan maan rajalle - osin varsin rajujenkin voimakeinojen seurauksena.

Kreikkalaisten puolustautumisintoa saattoi lisätä tieto siitä, että turvallisessa Turkissa vuosia asuneiden elintasopakolaisten reitti Kreikasta pohjoiseen on mm. Unkarin, Bulgarian ja Itävallan hallitusten nuivuuden takia tukossa. Siten maan länsirajan yli saapuneet jäisivät varsin todennäköisesti kreikkalaisten elätettäväksi.

Tässä tilanteessa Euroopan Unioni on lähtenyt puolustamaan kreikkalaisia. Näin on joutunut tekemään myös Suomen hallitus - mahdollisesti presidentin myötävaikutuksella.

Suomen poliittisen johdon asenne tulijoihin näyttää nimittäin varsin selvältä. Hänen mukaansa "Kreikkahan ei ota nyt. EU – ja Suomi siinä mukana – tukee Kreikkaa...  Tukee siis sitä, että Kreikka sulki rajansa, jos asia suoraan sanotaan."

Näin hän toisti lähinnä perussuomalaisten vaatimuksen rajan sulkemisesta - vieläpä käyttäen sanaa "sulkeminen", jota on tähän mennessä pidetty mahdottomana suuressa osassa Suomen poliittista kenttää. Nyt se kuitenkin on siis presidentinkin hyväksymää realismia ja hyvä niin.

Käytännössä nyt nähdystä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: vuoden 2015 EU:n alueelle suuntautunut kansainvaellus on nostanut Unionin kansalaisissa niin paljon vastustusta ja sen seurauksena uudenlaisen poliittisen opposition nousua, että valtaa pitävät vanhat puolueet eivät enää uskalla ottaa riskejä moraaliposeerauspisteitä kerätäkseen.

Siten myös suomalaisten on kannattanut siirtää kannatustaan Perussuomalaisille siinä missä esimerkiksi saksalaisten tuki on suuntautunut enenevässä määrin Vaihtoehto Saksalle -puolueelle, ruotsalaisten Ruotsidemokraateille ja ranskalaisten Kansalliselle liittoumalle. Lisäpainetta EU:n johdolle on aiheuttanut Britannian eroaminen koko Unionista voidakseen päättää itse omista asioistaan - mukaan lukien turvapaikkapolitiikka.

Ilman näitä tapahtumia, tasavallan presidentin sanoja lainatakseni - Euroopan Unionin alueella kehitysmaalaisia kansainvaeltajia "epäilemättä liikkuisi, ellei Kreikka olisi pannut täysiä jarruja. Varmasti näkisimme juuri samaa, mitä 2015 nähtiin."

Tässä tilanteessa on huolestuttavaa, että Ylen tuoreessa puoluekannatusmittauksessa Perussuomalaisten kannatus on jatkanut hidasta liukumistaan alaspäin samalla kun SDP:n kannatus on lievässä nousussa. Toivottavasti tätä ei tulkita yhdenkään suomalaispuolueen johdossa siten, ettei Suomen kansa haluaisi EU:n lopultakin puolustavan itseään ja eurooppalaista yhteiskuntaa.

Ilmeisesti näin ei olekaan, sillä samassa gallupissa löperön maahanmuuttopolitiikan ykkösadvokaatit Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP ovat menettäneet kannatustaan yhteensä peräti kahdella prosenttiyksiköllä. Se on suomalaisessa politiikassa paljon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alistummeko kiristykseen?
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Onko edessä uusi kansainvaellus?