Kaksi naispuolista tutkijaa kertoi tämän aamun lehdessä jälleen kerran, että pakolaisilla "on kansainvälisen lain turvaama oikeus hakea turvapaikkaa EU:n alueelta". Samalla he vaativat, että pakolaisuuden määritelmää tulisi laajentaa nykyisestä, jotta yhä useammat ihmiset voisivat vaatia turvapaikkaa Euroopasta ja siis myös Suomesta.

Ongelmana tässä ei ole se, etteikö turvaa tarvitsevia pitäisi lähtökohtaisesti auttaa, vaan siihen liittyvät megalomaaniset seuraukset. Ensimmäinen on se, että maailmassa on aivan liian paljon yhteiskuntia, joiden asukkailla on tahto päästä pois kurjista kotioloistaan - ja siihen myös jo nykyisten pakolaissopimusten mukaisia syitä. Lisäksi  - kuten naisetkin totesivat - pakolaissopimuksia käytetään laajassa mitassa väärin.

Ensimmäisestä ongelmasta seuraa se, etteivät vastaanottavat maat pysty edes halutessaan ottamaan vastaan kaikkia halukkaita - saati jollain tavoin laajennetun sopimuksen mukaisia ihmismassoja. Tämän osoitti Suomessakin viimeistään vuoden 2015 jättimäinen kansainvaellus ja sen yhteiskunnalliset seuraukset väkivalta- ja seksuaalirikosvyyhteineen sekä julkiseen talouteen kohdistuneine rasituksineen. 

Ongelmaa ei ainakaan vähennä se, että maamme hallinto on ymmärtänyt totaalisen väärin ne tavat, joilla tulijoita voitaisiin saada yhteiskunnan tuottavaksi osaksi. Ja siksi heidät totutetaan heti alkuun lepäilemään laakereillaan ilman velvollisuutta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan - ja tässä lyövät vettä kiukaalle vielä monenlaiset "ihmisoikeusaktivistit", joista ainakin juristit ja vastaanottokeskusbisneksessä mukana olevat lisäksi laskuttavat näistä karhunpalveluksistaan yhteiskuntaamme.

Jälkimmäisestä ongelmasta saimme nähtäväksemme uuden faktan eilisessä Iltalehdessä. Sen mukaan Ruotsissa pitkään asunut irakilaisnainen oli huijannut turvapaikkajärjestelmäämme, mutta jäänyt lopulta kiinni. Kustannuksiksi operaatiosta muodostui suomalaisille veronmaksajille 150 000 euroa. 

Jos kerromme tämän yhden naisen kustannuksen esimerkiksi vuoden 2015 tulijamäärällä, päädymme kyseisen vuoden seurauksena syntyneissä turvapaikkahakemusten kustannuksissa veret seisauttavaan lukemaan 4 800 000 000 euroa. Ja nämä ovat siis pelkkään turvapaikkaprosessiin liittyviä kustannuksia. 

Ei siis ihme, etteivät maahanmuuttomyönteiset hallituksemme ole olleet halukkaita laskemaan tulijoiden kokonaiskustannuksia, vaikka sitä on jopa eduskunnasta vaadittu. Toki käytettävissämme on ollut muita laskelmia, joita ovat laatineet Suomen perusta ja Pauli Vahtera.

Juuri nyt maahanmuuttokysymykset eivät ole akuutteja, koska koronaepidemian takia kansainvaeltajien liikkuminen turvallisten EU-maiden läpi ei onnistu. Lienee kuitenkin selvää, että tulijoiden virta jatkuu välittömästi rajoitusten purkamisen jälkeen. Ja sen jälkeen saammekin sitten taas vastaanotettavaksemme tuhansia uusia 150 000 euron paketteja samalla kun velkaannumme muutenkin ennennäkemättömällä vauhdilla yrittäessämme pelastaa koronakriisin raunioittamaa talouttamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Optimaalinen unelmamaailma