Nyt deltavirukseen liittyvässä julkisessa päivittelyssä sekä rokotusten vastustajat että sulkutoimia kannattavat hysteriaa lietsovat alarmistit yrittävät luoda epäuskoa koronarokotusten hyödyllisyyteen vedoten Israelissa alkaneeseen neljänteen aaltoon, jossa tuhansia rokotettuja on saanut koronatartunnan.

Israelissa kuten muissakin vanhukset ja riskiryhmät rokotuksin suojanneissa maissa on myös deltaviruksen aiheuttama kuolleisuus ollut erittäin vähäistä verrattuna aikaan ennen koronarokotuksia.

Annan kirjoituksessani professori Ran Balicerin keskiviikkoiseen pitkään videohaastatteluun nojaten käytännössä samat riskinarviointi ja -hallintatiedot, jotka hän kertoi viime tiistaina pidetylle tietyistä uudelleen otetuista rajoitustoimista päättäneelle Israelin hallituksen erityisistunnolle.

Ennen Balicerin Israelin hallitukselle antamia neuvoja selostan lukijoille rokotusstrategioiden ymmärtämiseen liittyviä käsitteitä ja ilmiötä, joita ei välttämättä ole sisäistetty edes terveydenhuollon ammattilaisten antamissa julkisissa kommenteissa, puhumattakaan päivälehtien tekoasiantuntijoiden kommenteissa.

Olen professorin Balicerin lailla optimistinen tulevaisuuden suhteen ja luotan, että myös Suomi pääsee normalisoimaan olot ja että myös meillä opitaan elämään koronaviruksen kanssa.  

 

Johdanto

Tutkin lähes kahden vuosikymmenen ajan rokotuksilla synnytettävän tuhkarokon laumaimmuniteetin strategisia globaaleja ongelmia. Tutkimusryhmämme havainnot ja niistä tehty pohdinta johti siihen, että jenkit ja WHO joutuivat lopulta syömään katkeran kalkin ja myöntämään, että yksi lähes kaikilla (>95%) lapsille varhain annettu onnistunut tuhkarokkopistos ei riitä hävittämään tuhkarokkoa, kuten oli lähes 50 vuotta rokottamisen alusta lähtien WHO:ssa ja USA:n tartunnan torjunnan keskuksessa CDC:ssä uskottu.

MPR-rokotusohjelman faasi IV arviointiohjelmamme keskiössä oli rokotuksen aikaansaama osittainen ja/tai ajan myötä mahdollisesti heikentyvä immuniteetti. Tämä sama ongelmatiikka on nyt keskiössä WHO:n pitkälti rokotuksiin nojaavan koronapandemiastrategian onnistumismahdollisuuksia arvioitaessa.

Annan tässä kirjoituksessani saman asiantuntija-arvion, jonka Israelin hallitus sai viime tiistaina, kun se päätti uudelleen toimeenpantavista rajoitustoimista (mm. koronapassi ja työpaikkojen etätyösuositukset) korkeasta rokotuskattavuudesta huolimatta syntyneen neljännen aallon vuoksi.

Kuuntelin eilen Haaretz-lehden tunti ja viisi minuuttia kestävän professori Ran Balicerin videohaastattelun, jossa hän selosti Israelissa alkaneen deltavariantin aiheuttaman neljännen aallon syntyä. Israelissa on miljoona rokottamatonta yli 12-vuotiasta henkilöä. Siellä asuu 9,2 miljoonaa ihmistä, joista ehkäpä pari miljoonaa on rokottamattomia alle 12-vuotiaita lapsia.

 

Peruspalikoita tarvitaan nyt keskustelussa ymmärryksen lisäämiseksi ja pelon vähentämiseksi ja rokotuskattavuuden nostamiseksi

Ennen kuin menen em. Baricelin haastatteluun tarkemmin, annan suurelle yleisölle, terveydenhuollon ammattilaisille, että myös maamme tiedotusvälineissä työtä tekeville peruskäsitteitä, jotka nyt välillä villistä epäinformatiivisesta pelkoja herättävästä deltavarianttiklikkijournalismista uupuvat.

Uskon ja toivon tässä kirjoituksessa antamani informaation kiinnostavan nyt monia.

Nyt ei-ammattilaiset aivelot ja uivelot surutta antavat arvioitaan rokotusstrategiasta päivälehdissä asiassa, josta he eivät ymmärrä mitään.

Toisaalta rokotusvastaiset voimat luovat nyt Israelissa alkaneen neljännen aallon myötä myös surutta epäuskoa sosiaalisessa mediassa rokotuksiin tyyliin ”siinäs näette, näistä hengenvaarallisista kokeellisista rokotuksista ei ole mitään hyötyä”.

 

Kaksi eri rokotusepäonnistumistyyppiä

Primaariset rokotusepäonnistumiset

Rokotus voi epäonnistua kahdella eri tavalla. Lihavoin edellä tarkoituksella sanan onnistunut, koska lähes 50 vuotta WHO:ssa ja USA:n CDC:ssä uskottiin esimerkiksi USA:n hyvin korkeasta rokotuskattavuudesta huolimatta toistuvasti syntyneiden rajallisten tuhkarokkoepidemioiden johtuneen siitä, että rokotus oli epäonnistunut teknisistä (väärä säilytystapa, teknisesti epäonnistunut pistos ym) tai harvoin rokotettavan henkilön immunologiaan liittyvistä syistä. Tätä kutsutaan primaariseksi rokotusepäonnistumiseksi. Riski olla oikeasti rokottamaton tuhkarokkorokotuksen antamisen jälkeen uskottiin olleen muutaman prosentin luokkaa.

Kun Suomi aloitti ensimmäisenä maailmassa MPR-rokotusohjelman (tuhka- ja vihurirokko ja sikotauti) kahden pistoksen ohjelmalla vuonna 1982, uskoimme, että toinen pistos korjaa tietyllä taajuudella syntyneet ensimmäisen rokotuksen primaariset rokotusepäonnistumiset. Julkaisimme tämän silloisen uskomuksemme esimerkiksi The New England Journal of Medicine lehdessä vuonna 1994. Artikkelistamme ja Suomesta rokotusten mallimaana tehtiin etusivun uutinen The New York Times lehteen.

Jos yhden pistoksen primaarisen epäonnistumisen riski on esimerkiksi kolme prosenttia, kahden pistoksen myötä primaarisen epäonnistumisen riski on jo mitätön eli 3% x 3% = 0,0009 eli 1/10000 eli joka kymmenestuhannes on vailla rokotusta antamaa suojaa kahden pistoksen ohjelmassa, kun se yhden pistoksen ohjelmassa on em. oletuksen mukaan kolme sadasta.

 

Sekundaariset rokotusepäonnistumiset

Rokotus voi epäonnistua myös sekundaarisesti. Siinä rokotuksella aikaansaatu immuniteetti on voinut olla alun perin riittämätön tai se on ajan myötä voinut olla heikentynyt erityisesti tilanteessa, jossa luonnollista tautia ei kierrä antamassa vahvistusbuustereita.

Pääsimme jäljille, että vastoin uskomusta onnistuneen tuhkarokkorokotuksen teho heikkenee ajan myötä 1990-luvun puolivälissä, kun tukeuduimme rokotusepäonnistumistutkimuksissamme suomalaisen professori Klaus Hedmanin kehittämään immunologiseen IgG-aviditeettimenetelmään.

Siinä vierähti kuitenkin yli kaksi vuosikymmentä ennen kuin WHO ja CDC suostuivat uskomaan meitä. Tutkimustuloksemme yritettiin pimittää vuosikausia ja em. toimijat yrittivät vuonna 2003 kaikin keinoin estää tulostemme merkityksen maailmanlaajuisen pohdinnan. Tämä pohdinta muodostaa nyt WHO:n tuhkarokkorokotusstrategian keskeisen osan, eli sen, että toisen tuhkarokkorokotuspistoksen ymmärretään todella myös buustaavan immuniteettia eikä vain korjaavan ensimmäisen rokotuksen primaarista epäonnistumista.

Keskeinen löydöksemme 1990-lopussa pienessä ei kovin merkittävässä lehdessä lopulta julkaistussa tutkimuksessamme oli se, että suuri osa rokotusepäonnistumisista, jotka olivat sekundaarisia Hedmanin menetelmän mukaan, havaittiin henkilöillä, joilla oli lievä tauti. Jos rokotusepäonnistumiset olisivat olleet em. USA:n epidemioissa käytännössä vain primaarisia kuten uskottiin, niin niiden olisi pitänyt olla yhtä ankaria tautitapatuksia kuin naiivilla ei-immuunilla henkilöllä. Osoitimme tämän uskomuksen vääräksi 1990-luvun lopussa julkaistussa tutkimuksessamme. Tämä ilmiö on nyt keskiössä pohdittaessa koronarokotusten tehoa ja niiden pettämistä.

 

Eradikaatiosta, eliminaatiosta ja vakavien tautitapausten hallinnasta eli palikoita strategiaymmärrykseen tarvitaan lisää

Toistaiseksi vain isorokkovirus on täydellä varmuudella kyetty hävittämään maapallolta. Virusta tosin yhä säilytetään ”kaiken varalta” Siperiassa ja USA:ssa Atlantassa. Isorokon hävittäminen oli mahdollista, koska isorokko oli verrattain heikosti tarttuva tauti ja ihminen oli ainoa olio, jossa se viihtyi. Tuhkarokkovirus on myös isorokon lailla ainoastaan ihmisissä viihtyvä virus, mutta sen hävittäminen on hyvin vaikeaa, koska se on ehkä tarttuvin ihmisen taudeista.

Olimme CDC:n tutkijoiden ohella toinen tutkijaryhmä, joka on osoittanut tuhkarokon superleviämisen varmuudella.

Näin tuhkarokon kohdalla puhutaan em. syistä ja haasteista johtuen strategisesti mieluummin tuhkarokkorokotuksen avulla aikaan saatavasta eliminaatiosta kuin taudin hävittämisestä (eradikaatio). Suomi on onnistunut eliminoimaan tuhkarokon johtuen korkeasta rokotuskattavuudesta ja rokotuksen riittävästä immunogeenisuudesta.

Muutama vuosi sitten kirjoittamassamme Duodecim-lehden pääkirjoituksessa emme sulkeneet sitä mahdollisuutta, että Suomessa joudutaan antamaan kolmas tuhkarokkopistos mahdollisesti heikentyvän immuniteetin vuoksi, vaikka mitään tähän viittaavaa ei toistaiseksi ole ilmennyt.

Tuhkarokon lailla ylähengitysteiden kautta leviävän koronaviruksen kohdalla ei voida edes lähtökohtaisesti päästä eradikaatioon, koska koronavirus kiertää mieluusti myös luonnonvaraisissa ja tuotantoeläimissä (esim. minkit). Nyt deltavariantin suuren tartuttavuuden ja havaittujen jopa tuhansien läpilyöntitapausten (ns. breakthrough rokotusepäonnistumiset) vuoksi toivottu eliminaatio on osoittautunut Israelin tapahtumien myötä haasteellisemmaksi kuin aluksi uskottiin.

 

Professori Ran Balicerin haastattelu

Deltavariantti on todella paljon tartuttavampi kuin aiemmat variantit

Ran Balicerin haastattelu alkaa päivittelyllä siitä, että deltavirus leviää nyt aivan toisella tavalla kuin aikaisempi variantti. Aikaisemmin tartunta ketjut olivat selvästi paikallisia ja tunnistettavia, nyt leviäminen on hahmotonta ja paljon nopeampaa. Tällä tulee olemaan myös vaikutuksensa Suomen koronastrategiaan.

Sitten Balicer selittää maallikoille usein vaikeasti ymmärrettävää asiaa eli sitä, että korkean rokotuskattavuuden oloissa voi suuri ellei suurin osa tartunnan saaneista olla rokotettuja, vaikka rokotus tehoaa hyvin erityisesti vaikeaa tautia vastaan. Tästä syystä teho-osastolla voi epidemiatilanteessa jopa puolet hoidettavista olla kahteen kertaan rokotettuja, mikäli rokotuskattavuus on korkea kuten se on Israelissa nyt.

 

Rokotukset antavat hyvin suojaa vakavaa tautia vastaan

Koronatartuntaa ja vaikeaa tautia vastaan rokotuksen teho on osoitettavissa epidemiologisesti laskemalla ns. altistusvedonlyöntisuhteita tai suoraan rokotettujen ja rokottamattomien sairastumisen ja kuolemisen suhteellisia riskejä, joista voidaan johtaa teholaskelmat. Balicerin ja kumppaneiden tarkat uudet laskelmat rokotuksen tehosta sekä tartuntoja että vakavaa tautia vastaan deltavariantin jyllätessä valmistuvat muutaman päivän sisällä.

Haastattelussa näytetyt Israelin terveysministeriön seinältä poimitut yksinkertaiset raakalaskelmat osoittavat vakavan kuolemaan johtavan taudin riskin olevan ainakin viisi kertaa suurempi rokottamattomilla kahteen kertaan rokotettuihin verrattuna, mutta yksityiskohtaiset laskelmat tästä valmistuvat siis kohdakkoin. Tämä on huima absoluuttinen riskin pudotus etenkin suurimman riskin potilailla.

Israelissa on nyt varotoimena jo 200 000 yli 60-vuotiasta ja riskiryhmäläistä saanut kolmannen rokotuksen, koska alustavasti näyttää siltä, että alkuvuodesta kahteen rokotetut vanhemmat ikäryhmät saattavat olla suuremmassa tartuntariskissä verrattuna myöhemmin toisen pistoksen saaneisiin. Ensimmäisenä rokotuksen saaneet ovat kuitenkin erilainen joukko kuin myöhemmin rokotetut, eikä varmuudella voida tietää, josko todella kahteen kertaan rokotettujen rokotusteho heikkenee näin nopeasti. Joka tapauksessa alkuvuodestakin kahteen kertaan rokotetuilla suoja ankaraa tautia vastaan on ollut hyvä.

 

Paljon perustietoa rokotusepäonnistumisista uupuu luonnollisista syistä

Itse asiantuntijana suhtaudun em. laskelmiin vielä siinä mielessä varauksellisesti, että me emme tiedä mm. eri rokotteiden primaaristen rokotusepäonnistumisten taajuutta ja näin moni ”kahteen kertaan rokotettu” ja siitä huolimatta sairastunut voi olla itse asiassa olla todellisuudessa vain yhteen kertaan rokotettu, koska heillä on saattanut ensimmäinen pistos olla epäonnistunut. Nyt käytävässä asiantuntijoidenkin välisessä keskustelussa on toistaiseksi käytännöllisenä oletuksena, että kaikki ns. läpilyönti (engl. breakthrough) koronarokotusepäonnistumiset ovat sekundaarisia epäonnistumisia, mikä voi etenkin yhteen kertaan rokotettujen kohdalla olla väärä tulkinta, jos primaaristen koronarokotusepäonnistumisien taajuus on merkittävä.

Primaaristen rokotusepäonnistumisten taajuus voi myös vaihdella merkittävästi eri tekniikkoihin perustuvien ja jopa eri valmistajien samoihin tekniikkoihin perustuvien rokotteiden välillä tai jopa maiden välillä ja maiden sisällä alueellisesti eri syistä.

 

Israelista saamme ehkä nopeastikin lisää tietoa kolmannen rokotuksen hyödyistä

WHO on hiljan kritisoinut ankarasti rikkaita kolmatta pistosta  harkitsevia maita (esimerkiksi Iso-Britannia, Ranska ja Ruotsi) niiden itsekkyydestä, koska rokotuskattavuus on vielä niin alhainen kehitysmaissa. Ran Balicer puolusti mielestäni hyvin Israelin kolmannen rokotuksen politiikkaa sillä, että Israel on niin paljon edellä muita maita ja nyt heillä on itse asiassa velvollisuus luoda olosuhteet, jossa kolmannen pistoksen mahdollinen hyöty voidaan todennäköisesti selvittää, jos viruksen kierto jatkuu edelleen voimakkaana.

 

Professori Balicer antoi neuvonsa Israelin hallitukselle ns. varman päälle

Ran Balicer antoi neuvonsa Israelin hallitukselle ns. varman päälle ja kehotti hallitusta ottamaan joukon em. rajoituksia uudelleen käyttöön. Varotoimet perustuvat nyt pelkoon, että terveydenhuollon kapasiteetti voi joutua uudelleen koetukselle huolimatta rokotuksen hyvästä tehosta ankaraa tautia vastaan, jos neljännestä aallosta tulee riittävän iso. Tämä oli perimmäinen syy, miksi Israelin hallitus palautti takaisin eräitä rajoitustoimia.

Vaikean taudin määrä on Israelissa noussut kesäkuun 20:stä 261:een, minkä Balicer epäili johtuvan osin heikkenevästä rokotuksen aiheuttamasta immuniteetista. Hänen mukaansa erot muihin maihin kuten Isoon Britanniaan, jossa ei ole käytännössä enää lainkaan rajoituksia ja siitä huolimatta epidemiatilanne on hallinnassa, voivat johtua siitä, että muiden maiden kakkosrokotus on annettu paljon myöhemmin kuin Israelissa. Tämä on se tärkein syy, miksi Israel on nyt varotoimena rokottanut 200 000 yli 60-vuotiasta ja riskiryhmäläistä. Balicer kuitenkin myönsi, että Isossa Britanniassa voidaan olla jo lähellä rokotuksin ja luonnon taudin aiheuttaman laumaimmuniteetin syntymistä.

 

Professor Balicer optimistinen tulevaisuuden suhteen

Ran Balicer myönsi haastattelussa, että tilanne voi kääntyä itsekseen hyvään suuntaan, mutta että ”se ei ole työdiagnoosi nyt”, vaan heidän oli tiistaisessa hallituksen kokouksessa varauduttava huonompaan. Tästä huolimatta Balicer oli hyvin optimistinen sen suhteen, että opimme elämään viruksen kanssa, vaikka ei sulkenut mahdollisuutta joka vuotisen pistoksen tarpeesta influenssan tapaan. Vaikka haastattelussa puitiin sulkutoimia, koulujen avaamista ja mietittiin sulkutoimien uudelleen käyttöön ottoa, niitä pidettiin viimeisenä hätävarana.

 

Professori Balicer ei maininnut eräitä rohkaisevia näkökulmia

Se mikä Balicerin haastattelussa jäi käsittelemättä, oli Israelin koronakuolemien toistaiseksi hyvin maltillinen kehitys siitäkin huolimatta, että kakkosrokotuksesta on kulunut jo merkittävästi pidempi aika aika vanhuksilla ja riskiryhmäläisillä kuin muissa maissa kuten Suomessa, jossa kakkospistoksia aluksi "pihdattiin" rokotepulan vuoksi. Koronakuolleisuus on massarokotusten myötä romahtanut lähes kaikissa vanhuksensa ja riskiryhmänsä kahteen kertaan rokottaneissa maissa.

Edelleen optimismia herättää eräiden israelilaisten kliinikkotutkijoiden esittämä arvostelu ”norsunluutorneissa” tehdyistä tutkimuksista. Esimerkiksi Tel Aviv Sourasky Medical Centerin vanhempi kliinikko But Paran totesi vakavan taudin määritelmän olevan aikaisempaan verrattuna ongelmallinen ja harhaanjohtava.

Vakavaksi koronataudiksi määritellään Israelissa ja kaiketi muuallakin sellainen potilas, jolla happisaturaatio heikentyy. Määritelmä toimi Paranin mukaan hyvin ja se oli hyvä indikaattori taudinkulun nopeasta huononemisesta aikana, jolloin ei ollut vielä rokotuksia. Määritelmä ei ole enää informatiivinen Paranin mukaan, koska rokotetuilla potilailla happisaturaarion heikkeneminen on nopeasti ohimenevä ilmiö. Paran The Times of Israel lehden haastattelussa antoi esimerkin juuri osastolla olevaan yli 80-vuotiaaseen potilaaseensa, joka oli sairastunut saamastaan kahdesta rokotuksesta huolimatta. Potilas parani nopeasti lisähapella ja steroidihoidolla, vaikka hänet oli määritelty virallisesti vakavasti sairastuneeksi.

 

Lopuksi

Suomi on nyt tilanteessa, jossa yhteiskuntaa on avattava ja koululaisten on välttämättä päästävä kouluun ja opiskelijoiden läsnäopetukseen. Sympatiani ovat nyt myös ravintoloitsijoiden ja kulttuuriväen puolella. Emme voi välttyä kaikilta rajoitustoimilta, mutta niitä on mielestäni mietittävä nyt tarkkaan.

Lopuksi palaan jankutukseeni. Taudin alkuvaiheen täysin turvallisista ”adjuvanttihoidoista” (esimerkiksi ivermektiini ja hydroksiklorokiini) on voitava käydä avointa keskustelua samoin kuin lääkkeellisestä täysin turvallisesta ennaltaehkäisystä ja taudinkuvan lieventämisestä D-vitamiinilla, etenkin, jos professori Balicerin pahimmat pelot käyvät toteen. Itse en niihin näillä näkymin usko.

Muistutan, että Yhdysvaltain koronatsaari Anthony Fauci paljasti viime syksynä vahingossa sähköpostitse, että hän syö 150 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Nyt suositus Suomessa ja laajalti länsimaissa on 20 mikrogrammaa päivässä. Päivä alkaa lyhenemään Suomessa kohta taas merkittävästi, mikä vähentää nopeasti syksyn mittaan veren D-vitamiinipitoisuuksia väestössä.

Hiljan julkaistiin Israelista vielä vertaisarvioimaton tutkimus, jossa osoitettiin, että sairaalaan joutuneista ennen sairastumista mitatun alhaisen veren D-vitamiinitason omaavilla oli peräti 14 kertaa suurempi tilastollisesti erittäin merkitsevä vakioitu riski kuolla kuin korkean D-vitamiinitason potilailla. Lisäksi tutkimuksessa osoitettiin syy-seuraussuhteeseen viittaava ns. annosvaste, eli että mitä alhaisempi D-vitamiinitaso oli, sitä ankarampi oli potilaiden koronataudinkuva.

 

Viitteet

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7969278/

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10813152/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8578851/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10856790/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18419470/

https://academic.oup.com/aje/article/148/11/1103/123185

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12877632/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2910058/

https://www.haaretz.com/israel-news/zoom-events/EXT-israelis-vaccinated-covid-surging-unprecedented-lockdown-1.10052244

https://www.timesofisrael.com/israeli-study-claims-major-drop-in-vaccine-protection-experts-dont-believe-it/

https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2021.06.04.21258358v1.full.pdf

Teksti