Helsingin Uutisten tapaninpäivän lehdessä julkaistiin uutinen, jonka mukaan alle 18-vuotiaiden vammaisten omaishoitajien olevan hyvin usein vieraskielisiä:

”Vammaisten sosiaalityön päällikkö Jonna Weckström kertoo, että tietojärjestelmä Apotista saadun tiedon mukaan alle 18-vuotiaita omaishoidontuen asiakkaita oli vuoden 2021 syyskuussa 1 133 ja lokakuussa 1 148.

Vieraskielisiä tuensaajia olisi siis noin 370.”

Paljon arvostelua osakseen saaneeseen kalliseen SOTE-tietojärjestelmään kirjataan välttämättömyyssyistä palveluiden asiointikieli. Tämä mahdollistaa ennen näkemättömällä tavalla saada sellaista numeerista tietoa, jota ”arvo”johtajamme eli poliittinen Woke-eliitti ei kuuna päivänä olisi halunnut tulevan suomalaisten tietoon. Apotti mahdollistaa nyt aivan uudelta pohjalta maahanmuuttoon liittyvän keskustelun.

Sain Helsingin perhe- ja sosiaalipalveluiden johtajalta Maarit Sulavuorelta SOTE-lautakunnan jäsenenä tiedon viime marraskuussa, jonka mukaan alle 18-vuotiaiden vammaisten omaishoitajista olisi peräti 37,4 % vieraskielisiä. Elon laskuopin mukaan vieraskielisiä omaishoitajia olisi siten marraskuussa 2021 ollut jo paljon enemmän kuin 370. Sulavuoren mukaan alle 18-vuotiaiden omaishoidon tuen saajien suurimmat muun kieliset ryhmät olivat arabian, kurdin, somalian ja venäjän kieli.

Maarit Sulavuoren minulle lähettämä luku on hätkähdyttävä, sillä vieraskielisten alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä on Helsingissä noin 16-17 %.

Jonna Weckström pohtii Helsingissä asuvien muunkielisten vammaisten yliedustuksen syitä Helsingin Uutisissa näin:

”Osa maahanmuuttajista haluaa tulla maahan turvatakseen lapsensa aseman ja oikeudet, jotka eivät lähtömaassa toteudu esimerkiksi lapsen kehitysvammaisuuden tai vammaisuuden takia. Osa maahanmuuttajista voi tulla kiintiöpakolaisena.”

Olen pyytänyt Maarit Sulavuorelta nyt tarkemmat tiedot eri kieli- ja hoitoisuusryhmittäin ja taustatietoja, jotta voidaan arvioida, ovatko omaishoidon tukea saavat vammaiset lapset tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina vai onko vammaisturismi syynä em. erittäin korkeaan 37,4 prosentin osuuteen. Itse en usko – johtuen pakolaiskiintiön pienuudesta verrattuna humanitaariseen maahanmuuttoon Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta – että ensimmäinen selitys dominoisi. Pyytämilläni tiedoilla voidaan myös arvioida kiintiöpakolaisuuden ja vammaisturismin myötä aiheutuvia kustannuksia Helsingin kaupungille. Omaishoidon kustannukset ovat Helsingille noin 20 miljoonaa vuodessa, josta alle 65-vuotiaiden osuus on noin kymmenen miljoonaa euroa.

Helsingin kaupunki tuottaa korkealuokkaista väestötietoa erittäin nopeasti kasvan muunkielisen väestön määristä, jota tosin ei hyödynnetä kuntalain edellyttämällä tavalla Helsingin kehysbudjetin suunnittelussa. Mikäli edellä mainitut kuukausittain nousevat tiedot pitävät paikkansa, vammaisten vieraskielisten lasten määrä näyttää kasvavan vauhdilla jopa koronapandemian aikana? Ei tarvitse olla kummoinen laskupää, että ymmärtää Helsingissä lopulta rahojen loppuvan ja sen myötä varmaan ensimmäisenä ovat vammaisten tuet ja palvelut uhattuna. Muistutan, että Helsinki karsi vammaispalvelulain mukaisia harkinnanvaraisia tukia 60 %:lla vuonna 2017.

Edellä Helsingin vammaisten sosiaalityön päälikkö Jonna Weckström Helsingin Uutisille antamassaan haastattelussa pohtii muunkielisten vammaisten oikeuksien toteutumista sanakääntein, josta voi saada käsityksen, että Suomella ja Helsingillä olisi jonkunlainen globaalivastuu vammaisten perusoikeuksien toteutumisen toimeenpanossa. Vaikka hän ei toki ole sosiaaliviranomaisena vastuussa Suomessa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, olisi hän voinut neutraalisti esimerkiksi mainita, että tänne tulevien perheiden, joissa on vammainen tai vammaisia lapsia, maksavan helsinkiläiselle veronmaksajalle paljon rahaa. Kestävän sosiaalityön eetos ei voi tarkoittaa fiskaalista välinpitämättömyyttä.

Murheellisinta tilanteelle on se, että Weckström ei ole ajatuksineen yksin. Vammaisten etujärjestöt, sosiaalialan koulutusta antavat oppilaitokset, sosiaalityön hallinnolliset  instituutiot aina keskushallinnosta paikallishallintoon ja ev lut kirkon diakonit ja hengelliset toimijat ovat nielleet Woke-aatteen intersektionaalisuussäännöt eli uhripisteluokituksen sellaisenaan karvoineen päivineen. Luokituksen mukaan Suomeen perheiden kanssa tulevat vammaiset on suojattu ihonvärin ja vammaisuuden perusteella kaksinkertaisesti.

Poliittisen ja virkamiesjohdon alla työskentelevät ruohonjuuritason sosiaalityöntekijät eivät tilanteeseen ole tyytyväisiä, mikä näkyy vaikeutena saada alalle työntekijöitä.

Suomalaisten vammaisten ääni ei nyt kuulu sen enempää vammaisten etujärjestöissä, virkakunnassa tai ev lut kirkossakaan puhumattakaan, että ammattihyveelliset punavihreät ja jopa usein kokoomuslaisetkin hyveposeerauksistaan huolimatta olisivat vähääkään kiinnostuneita suomalaisten vammaisten asioista.

Kaiken kukkuraksi vastoin yleistä oikeustajua Helsingissä laittomasti olevia terveitä miehiä palvelevalla sosiaalityöntekijällä on Maarit Sulavuoren minulle alkusyksystä toimittaman tiedon mukaan 50 asiakasta, kun vammaistyötä tekevällä sosiaalityöntekijällä niitä on 200!  Olen useaan otteeseen todennut, että perinteisen tasa-arvopolitiikan sijaan intersektionaalinen Woke-yhdenvertaistus johtaa darwinistiseen fit for survival lopputulemaan eli vahvat tulevat pärjäämään Woke-yhteiskunnissa rajallisten resurssien maailmassa.

Olisiko jo vihdoin aika pohtia asioita uusista näkökulmista. Tanskan vasemmistohallitus on hiljan sopinut ostavansa Kosovolta 15 miljoonalla eurolla vankilapalveluja rötösteleville ulkomaalaisille. Siihen loppuivat ulkomaalaisten rikollisten luksuslomat Tanskan vankiloissa.

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4414034?fbclid=IwAR3w5T6mUmzcyA8URpFfGMByayaTcf3M8b4tqOw_6UFwZ1BVc3dNQauHiww

https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_03_14_Tilastoja_3_Vuori.pdf

https://www.euronews.com/2021/12/21/denmark-agrees-15-million-deal-to-rent-prison-cells-in-kosovo