Kulttuuri on vaikea laji. Monelle tulee äkkiä mieleen, että on olemassa vaikkapa korkeakulttuuria ja populaarikulttuuria. On myös kirjallisuutta, kesäteatteria, oopperaa, iskelmiä, sinfonioita, jazzia, performansseja, maalauksia, veistoksia ja vaikka mitä. Takavuosina jopa ulosteen heittely yleisön päälle oli joidenkin mielestä kulttuuria.

Kulttuuri on kuitenkin todellisuudessa paljon enemmän kuin eri taidelajit. Kulttuuri on kansakunnan tapa elää elämäänsä. Tai laajemmin, kokonaisten kansakuntien tapa kohdata todellisuus.

Suomalainen on oman kulttuurinsa kasvatti ja poikkeaa siksi oleellisesti vaikkapa khoista, joka elää omassa kulttuurissaan eteläisessä Afrikassa. Suomalaisella rasistinatsilla ja punavihreällä ituhipillä on sittenkin suhtautumisessaan maailmaan äärettömän paljon enemmän yhteistä kuin kummallakaan khoihin.

Kulttuurintutkija Geert Hofsteden mukaan kulttuuri tarkoittaa ”kollektiivista mielen ohjelmointia, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian ihmiset toisista.” Geneettisiä ihmisryhmien välisiä eroja kulttuuri ei kuitenkaan kata.
 

* * *

Suomen uusi kulttuuriministeri on Sampo Terho (ps). Hänen mukaansa"talous on se, jonka pitää palvella kulttuuria, henkistä hyvinvointia ja eteenpäin menemistä". Toisaalta hänen näkemyksensä mukaan valtion pitää varoa tukemasta puoluepoliittista taidetta.

Tarkalleen ottaen kulttuuriministerin titteli on aivan liian lavea. Eivät Terhon tulevaan toimintakenttään kuulu lainkaan sellaiset suomalaisen kulttuurin kannalta keskeiset asiat kuin työelämän tasa-arvo, oikeudelliset seikat, tieteellisen tiedon tuottamisen suuntaviivat, työmarkkinasopimukset tai maa- ja metsätalouden käytänteet.

Terholle kuuluvat kulttuuriministerinä lähinnä taide- ja urheiluasiat, Jälkimmäisistä hän linjasi, että keskeistä ovat kansanterveys ja huippu-urheilu.

Se on hyvä linjaus, sillä jälkimmäinen ruokkii edellistä ja pitää tänäkin päivällä Suomea maailmankartalla. Muistan lähes kolmekymmentä vuotta sitten kertoneeni Etelä-Amerikassa olevani suomalainen. Paikalliset rupesivat välittömästi kehumaan Juha Kankkusta.

Itse en ole taiteen suuri asiantuntija. Minulle on kuitenkin muiden puheistasyntynyt käsitys, että sillä saralla pyörii pieni piiri, joka harrastaa ummehtunutta keskinäistä kehumista ja jakelee samanmielisille erilaisia etuja. Näin on ilmeisesti ollut jo kauan, sillä asiasta puhui toistuvasti jo Spede Pasanen jäätyään kerta toisensa jälkeen vaille elokuvasäätiön rahoitusta.

Niinpä kulttuuriväki on poliittisesti liikuttavan yksimielinen. Maailma pitää pelastaa koska meillä on varaa ja viime kädessä meidät kaikki elättävä tuotantotalous on heti seuraava perkeleestä. Ollaan siis yhtä tiukasti kuvaannollisissa poteroissa kuin sadan vuoden takaiset kapinalliset.

Siksi on hyvä, että kulttuuriväki saa edustajakseen valtioneuvostoon isänmaallisen ja arvokonservatiivisen miehen. Tämä on luvannut olla ryhtymättä taidekriitikoksi, mutta epäilemättä hänellä on mahdollisuus heikentää vihervasemmiston valta-asemaa taiteen kulisseissa. Sen seurauksena tullemme jatkossa näkemään nykyistä monivivahteisempaa taidetta. Se on hyvä.
 

* * *

Sampo Terhosta puheen ollen. Tämän aamun Helsingin Sanomat otti jälleen esille märän unelmansa Perussuomalaisten hajoamisesta puheenjohtajavalinnan jälkeen. Asialla oli tällä kertaa Juha Akkanen, joka arveli, että Terhon valinta saisi maahanmuuttokriittisimmät jättämään puolueen ja Halla-ahon voiton taas karkottavan "maltillisemmat jäsenet".

Ottaen huomioon sen, ettei kahden ehdokkaan välillä ole juurikaan aatteellisia eroja, arvelen Akkasen päiväunen toteutumismahdollisuuden olevan vähäinen. Epäilen myös, että hän tietää sen itsekin - asian esilläpidon tarkoituksena ei taida sittenkään olla toiveajattelu vaan pyrkimys luoda hajanaisuutta muun puoluekentän kannalta kiusalliseen kilpailijaan.

Se on suomalaista kulttuuria. Aseiden sijaan taistellaan kynän voimalla, mikä on hyvä asia. Tai ainakin olisi, kunhan kynän käyttäjille löytyisi tasapuolisesti palstatilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Ristiretkeläisten jäljillä