Otsikon aihe on merkittävä ja juuri nyt ajankohtainen teema, johon joka tapauksessa sisältyy laajoja maailmanhistoriallisia ja tulevaisuuden kannalta oleellisia ulottuvuuksia. Kyse on siitä, että USA suuntaa koko voimallaan jälleen kohti Kuuta. USA on, kuluvalla viikolla, aloittanut kuuohjelma Artemiksen toteuttamisen siten, että, joistakin viivästymistä johtuen, todennäköisesti perjantaina USA:n avaruushallinto NASA pyrkii lähettämään matkaan, Artemis-ohjelman ensimmäisenä vaiheena, miehittämättömän kantoraketin.

USA:n NASA:n Kuu- ja avaruusohjelman tuoreimmista pyrkimyksistä kertoo seikkaperäisen valaisevasti Timo Paukku 29.8.2022 päivätyssä Helsingin Sanomien Tiede-artikkelissaan ”Nasan jättimäinen kuuhanke käynnistyy: Kaikkien aikojen vahvin raketti vie Orion-aluksen lennolle Kuun ympäri, ja kyydissä on kolme koenukkea”, jonka ingressi kuuluu näin: ”SLS-kantoraketti on Nasan jättihanke ajalta, jolloin oli varaa tuhlailla avaruuslennoissa. Artemis 1 pohjustaa miehitettyä Artemis 3 -kuulentoa. Nyt asuinkapseli Orion kiertää Kuuta viikkoja kyydissään koenuket.” Lainaan tämän artikkelin avainkohtia, seuraavasti:

”SLS on maailman vahvin kantoraketti. Sen neljää RS–25-moottoria avittaa lähdössä vielä kaksi apurakettia. SLS:n ensilento on samalla kuuohjelma Artemiksen avaus. Artemis 1:n voimalla kärjen kuualus saadaan Kuuta kiertävälle radalle. SLS puskee ensiksi Maata kiertävälle radalle kymmenien tonnien kuorman, eikä tuhlaa aikaa. Kaikki rahti on siellä alle vartissa. Koska maanantain lähtö siirtyi, lähtee sama Artemis 2. tai 5. syyskuuta. Kyydissä ei vielä ole ihmisiä. Astronauttien vuoro on Artemis -lennoilla 2 ja 3. Artemis 1:n nokassa nousee kaikkein tärkein, astronauttien asunto tai asuntohytti, Orion.”

”Orion on kuumatkaajien koti jokaisella kuulennolla aina 2030-luvulle saakka. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa rakennutti Orionin mallikappaleen jo 2010-luvun alussa. Nyt valmiina on neljä Orionia, ja tilauksessa kymmenkunta. Orionia on käytetty avaruudessa vain kerran. Se oli hyvin lyhyt koelento joulukuussa 2014. Siksi Nasan huomio kiinnittyy nyt Orioniin. Sen ensilento kestää reilusti yli kuukauden. Astronauttien tilalla on nyt kolme koenukkea. Niiden istuimissa on kiinni paljon piuhoja ja antureita. Ne mittavat esimerkiksi nuken saamaa säteilyä…’Orion lentää kauemmas kuin mikään ihmisen käyttöön rakennettu avaruusalus. Se kiertää Kuuta jopa yli 60 000 kilometrin päässä sen pinnasta.’ Näin kertoi Nasan johtaja Bill Nelson kesällä. Niin kaukana ei käynyt kukaan niistä 24 astronautista, jotka kiersivät Kuuta eri Apollo-lennoilla noin 50 vuotta sitten. Orionin hyvin soikea rata on alimmillaan vain noin sadan kilometrin päässä Kuun Etelänavasta…”

”Kuun etelänavan tukikohta on oleellinen osa Nasan isoa suunnitelmaa. Kuuhun palataan nyt kunnolla. Tällä kertaa astronautit eivät vain keräile kuukiviä ja iske laitteita ja Yhdysvaltain lippuja kuunkamaraan. Nyt rakennetaan tukikohtaa. Pysyvä kuuleiri rakennetaan yli kymmenellä Artemis-lennolla. Ohjelman viimeiset lennot ovat ehkä Artemis 10 ja 11 joskus 2030-luvulla. Etelänavan tuntumaan aletaan rakentaa elämisen edellytyksiä. Miehittämättömät kuuluotaimet vievät Kuun tukikohtaan asuintilaa, viestiyhteyksiä, energiaa ja välineitä liikkumiseen. Huoltolennot Kuuhun alkavat jo joulukuussa. Kaksi laskeutujaa eli Nova-C ja Peregrine laskeutuvat Etelänavan lähelle. Vesi saadaan Kuusta syvien ja kylmien kraattereiden pohjalta. Useita ’kaivoja’ on jo löytynyt eri luotainten tutkilla. Kuin sivuheittona Orion päästää avaruuteen eri vaiheissa kymmenen minisatelliittia. Ne ovat pienen matkalaukun kokoa. Osa niistä tutkii säteilyä. Kaksi pyyhkii Kuun pintaa ja etsii lisää jäätä ja vettä.”

”Seuraava kuulento eli Artemis 2 vie ehkä jo 2023 neljä ihmistä Kuun ympäri. Artemis-ohjelman yksi huippu on väistämättä Artemis 3. Kuuhun lentää neljä astronauttia vuoden 2025 lopun jälkeen. Kaksi heistä menee Kuun pinnalle. Siihen tarvitaan oma laskeutumisalus, jota avaruusyhtiö SpaceX jo rakentaa Nasalle. Hahmotelmissa alus on aika korkea. Kuun pinnalle astutaan yli 50 vuoden tauon jälkeen ehkä hissistä, ei tikkailta! Naisastronautti iskee pinnalla Yhdysvaltain lipun Kuun etelänavan ympäristöön. Sukupuoli on siis jo päätetty.”

”Paikkaa ei vielä tiedetä, mutta Nasa julkaisi 19. elokuuta luettelon 13 paikasta Artemis 3 -lennolle Kuun etelänavan lähellä. Alueet ovat noin 15 kilometriä kanttiinsa. Ne kaikki ovat alle kuuden leveysasteen sisällä Kuun etelänavasta. Kaikissa on tasaisia alueita laskeutujalle ja tarjolla myös auringonvaloa noin viikoksi. Artemis 3:n astronautit pysyvät Kuun pinnalla 6–7 päivää. Lämpöä tarvitaan Kuussa joka päivä. Kuun pysyvissä varjoissa, esimerkiksi kraattereiden pohjalla, kylmyys on enemmän kuin jäätävää. Pakkasta on jopa –163 astetta. Astronauttien uudet kuuasut tehdään tämä mielessä. Kuun etelänavan seutu on hyvin vuoristoista. Se on iso ero kuuden Apollo-kuulennon tasaisiin maisemiin. Kaikki Apollot laskeutuivat 1969–1972 Kuun keskileveyksille.”

”Olipa paikka niistä mikä tahansa, voi Yhdysvallat röyhistellä. ’Tämä on iso askel maailman naisille’, astronautti voisi sanoa. Ja kaikille. Nasan puhemies muistutti, että yli puolet maapallolla nyt elävistä ihmisistä ei ole nähnyt televisiossa lajitoveriaan vieraan taivaankappaleen pinnalla.”

Näin Timo Paukku Hesarin Tiede-sivulla.

Timo Paukku kirjoitti 28.9.2022 Hesarissa myös osuvan Merkintöjä-kolumnin otsikolla ”Kohottaako Artemis Kuun uuteen loistoon?” ja ingressillä ”Kuuhanke Artemis voi nostattaa ’kuuhulluutta’ samalla tavalla kuin kesällä 1969.” Kolumni kuuluu seuraavasti:

”Floridan itärannikolla on nyt jonkin sortin Woodstock. Uskotaan, että maanantaiaamuun mennessä Cape Canaveralin liepeille saapuu ehkä yli 500 000 ihmistä. He näkevät ison show’n, jossa on vain yksi iso tähti, lähes satametrinen. Koko esitys on tasapaksua jyrinää. Ilmaa sotkevat savu ja vesihöyry. Tultakin piisaa. Tosin esiintymislava on kilometrien päässä. Lähemmäs ei pääse. Show on aamulla ohitse alle vartissa, Yhdysvaltojen aikaa heti kello 8.33:n jälkeen. Kannattiko tulla? Kuulennoissa on oma hohteensa. Kuulento Artemis 1 on valtava, ja sen kärjessä Kuuhun menee astronauttien alus Orion, tällä kertaa ilman ihmisiä. Orion voi kiertää Kuuta jo viikon lopulla. Yhdysvallat tähtää nyt tosissaan Kuuhun, noin 50 vuotta Apollo-lentojen jälkeen.”

”Ehkä jo vuonna 2026 Kuun pinnalle astuu Artemis 3 -lennolla kaksi astronauttia. Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasa muistutti kesällä, että yli puolet ihmiskunnasta ei ole koskaan nähnyt ihmistä toisen taivaankappaleen pinnalla suorassa lähetyksessä. Maailmassa on yli neljä miljardia 1970-luvulla tai sen jälkeen syntynyttä ihmistä. Heinäkuussa 1969 suora lähetys Kuusta oli suttuinen ja mustavalkoinen. Silti astronauttien ensiaskeleita seurasi suorana yli 500 miljoonaa ihmistä. Nasa tekee tietysti paluusta Kuuhun ison näytöksen. Kuvakulmat ja äänenlaatu ovat huippua. Kaikki kanavat Twitteristä chatteihin käyvät kuumina.”

”Kuukävelyä odotellessa ilmoille kohoaa tuttu kysymys, jo vuodelta 1969. Eikö rahoja olisi voitu käyttää täällä Maan päällä? Mitä tämä kaikki maksaa? Yksi ainoa Artemiksen lento maksaa Yhdysvaltojen veronmaksajille yli neljä miljardia dollaria. Kantorakettien ja Orionin kehittely maksaa myös. Hintalappuun on kertynyt yli 20 miljardia. Nasa ei voi enää pysäyttää tätä koneistoa. Se on liikkeellä kuin iso dinosaurus. Nasa sanoo, että Kuu on astinlauta Marsiin. Ja että Kuun etelänavalle nousee 2020-luvulla tukikohta. Kiinan astronautit tulevat sinne vasta 2030-luvulla. Liittovaltiolla tuntuu riittävän omaa rahaa tai velkarahaa, vaikka Yhdysvalloissa rahareikiä riittää: sosiaalihuolto, mustien asema, teiden kunto, asevarustelu…Nasa saa ehkä hetkeksi sympatiaa. Kuuhun astuu ensimmäisenä naisastronautti.”

Näin Timo Paukku Hesari-kolumnissaan.

Kaikki edellä esillä oleva on erittäin mielenkiintoista ja varteen otettavaa asiaa. USA:n Kuu- ja avaruushankkeessa on kyse todella suuren luokan strategisesta ja jopa avaruusgeostrategisesta hankkeesta, joka mittakaavassaan moninkertaisesti ylittää 50:n vuoden takaisen kuuhankkeen. Kuten todettu, Kuuhun palataan nyt kunnolla. Hankkeeseen on keskitetty paitsi NASA:n liittohallitukselliset resurssit myös transhumanistiseen futuristiseen teknologiaan keskittyneiden yksityisten toimijoiden kuten avaruusyhtiö SpaceX:n voimavaroja.

On todellakin mielenkiintoista, että USA:n liittohallitukselta liikenee käsittämättömän suuria rahasummia tällaiseen hankkeeseen tilanteessa, jossa reaalisen loputonta rahantarvetta on maanläheisemmissäkin kohteissa ja oman kansan välittömissä tarpeissa. Niin tai näin, velkarahan tarjoajat, hallinnoijat ja tällaisesta velkariippuvuudesta hyötyjät, alkaen USA:n liittohallitusta rahoittavasta The Federal Reserve -keskuspankista, kiittävät ja kumartavat.

Huomaa myös se, mikä Timo Paukun edellä lainatuista Hesari-artikkeleista käy hyvin ilmi, että puheena olevalla avaruusohjelmallaankin, joka muodostaa oleellisen ja tulevaisuudessa merkitykseltään alati kasvavan osan USA:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, USA ajaa poliittisesti korrekteja feministisgenderideologisia tavoitteita ja niiden mukaista tulevaisuuden maailmanjärjestystä, joka ulotetaan nyt myös Kuuhun ja avaruuteen. Ei olisi millään tavalla yllättävää, että kun amerikkalaiset astronautit jälleen Kuun pinnalle lähitulevaisuudessa päätyvät kuutukikohtineen, he pystyttäisivät tällä kertaa Kuun pinnalle myös sateenkaarilipun.

Vaikka USA:n tämänhetkisen kuuohjelman – eli siis loppuviimeiseksi Mars-ohjelman – ydin liittyykin koviin avaruusgeostrategisiin ja taloudellisiin voimapoliittisiin tavoitteidenedistämisiin kuten supervallalle sopii, on kyse samalla globaalista näytöksestä ja virtuaalisesta Woodstock-hippihenkisestä todellisuuksienluomisesta ja globaalien massojen mieleen vaikuttamisesta TV:n ja muiden teknologioiden avulla, joiden myötä ja avittamana ”Yhdysvallat voi röyhistellä”, kuten Timo Paukku asian ilmaisee Hesari-kirjoituksessaan.

Mutta mitkä ovat niitä todellisia avaruusgeostrategisia, taloudellisia ja voimapoliittisia tavoitteita, joita USA pyrkii massiivisella Kuu- ja avaruusohjelmallaan nyt edistämään? Näistä tekee selkoa Kenneth Changin 29.8.2022 päivätty The New York Times -artikkeli ”Why NASA Is Going Back to the Moon” ja 28.8.2022 päivätty Scott Neumanin NPR News -artikkeli ”NASA is set to return to the moon. Here are 4 reasons to go back”. Näiden artikkeleiden mukaan USA on menossa jälleen Kuuhun ja sen jälkeen Marsiin varsinkin seuraavista syistä:

Kuuohjelma on keskeinen USA:n ihmisen avaruuteen saattamisen ja ihmisen avaruuslentojen edistämisen kannalta ylipäätään. NASA:n johtaja Bill Nelson korosti kesällä, että NASA:n tarkoitus on saattaa ensimmäinen naisastronautti ja ensimmäinen värillinen astronautti Kuuhun, osana laajempaa hanketta, jossa luodaan lähtökohdat ja teknologiset onnistumisen edellytykset Marsiin suuntautuville avaruusmatkoille. Kuu toimisi kokeilu- ja harjoituskenttänä.

Kuuohjelman motiivina toimii myös yleinen valtavirtainen tieteellinen mielenkiinto päästä syvemmin selvittämään planeettojen ja aurinkokunnan syntyä ja evoluutiota. Kuu ja sen perusteellinen tuntemus ovat avainasemassa tästä perspektiivistä asiaa tarkasteltaessa. Kuuohjelma nähdään itsessään luovana prosessina ja kannustimena uusien teknologioiden kehittämiselle ja ennen kaikkea uusien teknologisten ratkaisuiden kaupallisille sovelluksille.

Kuuohjelma vastaa Kiinan heittämään vahvaan ja kovaan avaruushaasteeseen. Kiina suunnittelee miehitettyä kuulentoa ja kuuasemaa 2030-luvulla. USA:n on ehdittävä saamaan miehitetty kuuasemajalansija Kuussa ennen Kiinaa. Etenkin juuri tämä tavoite on tämänhetkisen Artemis-ohjelman taustalla. Bryan Bender nostaa tätä näkökulmaa esiin 29.8.2022 päivätyssä Politico-artikkelissaan ”NASA faces its biggest test in decades”.

Artikkelin mukaan maailma, mukaan lukien USA:n kovimmat avaruuskilpailijat Venäjä ja Kiina, tarkkailee nyt aktiivisesti USA:n hankkeiden edistymistä. Monet ovatkin sitä mieltä, että USA:n – tai vaihtoehtoisesti kilpailijoiden eli Venäjän ja etenkin Kiinan – avaruushankkeiden onnistumisilla tai epäonnistumisilla on laajoja geopoliittisia seurauksia. Bender viittaa artikkelissaan Center for Strategic and International Studies -ajatuspajan tutkijaan Zhanna Malekos Smithin näkemyksiin, joiden mukaan USA:n tämänhetkisen hankkeen onnistuminen tulee edistämään Artemis Accords -projektia, joka on 20:n maan kumppanuusprojekti yhteisten periaatteiden ja sääntöjen muotoilemiseksi ja hyväksymiseksi Kuu-tutkimukselle ja -tutkimusmatkailulle.

Zhanna Malekos Smithin mukaan Artemis 1 -hankkeesta syntyy onnistuessaan symbolinen riemuvoitto globaalin Artemis-yhteisön ajamalle ja koko ihmiskuntaa koskevalle turvalliselle ja rauhanomaiselle tulevaisuudelle. Mutta Bender toteaa artikkelissaan, että joidenkin avaruusohjelmaveteraanien mukaan panokset ovat vieläkin kovemmat. Kuten esimerkiksi Apollo 17 -astronautti Harrison Schmitt on kirjoittanut, avaruuden hallinnalla ja etenkin kuumatkailulla ja Kuun asuttamisella on suuri psykologinen merkitys sen kannalta, miten suurten massojen asenteet tulevat muotoutumaan sen osalta, että valitsevatko ihmiset tyrannian vai vapauden.

Tällainen tulkinta tarkoittaa siis sitä, että USA:n avaruushegemonian syntyminen ja vahvistuminen ja näiden kaikinpuolinen tukeminen edistävät globaalin ihmiskunnan globalistisen vapauden asiaa, kun taas USA:n kilpailijoiden menestyminen tai USA:n kuuhankkeiden pieleen meno edistävät tyrannian asiaa. Toisin sanoen: USA:n ehdoilla tapahtuva globalistisen hallinnan ja resurssien haltuun oton rakentuminen ja edistyminen on yhtä kuin demokratian ja vapauden edistyminen, myös avaruusrintamalla ja etenkin Kuun kamaralla.

Super- ja suurvaltojen avaruusohjelmatkin ovat loppuviimeiseksi välineitä nyt jo avaruuteen ja Kuun kamarallekin ulotetussa geostrategisessa valtakamppailussa ja tärkeiden resurssien haltuunottokilpajuoksussa.

Bruce Einhornin 17.5.2022 päivätyn Bloomberg-sivuston artikkelin ”China, US Are Racing to Make Billions From Mining the Moon’s Minerals” ingressin mukaan: “The world’s top superpowers aren’t cooperating on rules of the road for extracting resources in outer space” eli, otsikko ja ingressi  suomeksi käännettyinä, Kiina ja USA kilpailevat ansaitakseen miljardeja Kuun mineraalien kaivostoiminnalla; Maailman kaksi supervaltaa eivät tee yhteistyötä luodakseen sääntöjä tiellä kohti resurssien haltuun ottoa ulkoavaruudessa.

Artikkeli lähtee liikkeelle USA:n presidentti Joe Bidenin Ukrainan tilanteisiin liittyneestä lausumasta, jonka mukaan USA haluaa uutta maailmanjärjestystä, jossa USA johtaa ja hallitsee resursseja, tällaisen asiaintilan tarkoittaessa globaalia demokratian ja vapauden vallitsemista. Kiina puolestaan, kuten Venäjäkin osaltaan, haluaa vastustaa tällaista yksinapaisuutta ja haluaa tasapainottaa kokonaistilannetta, myös avaruusrintamalla ja Kuussa. Näin ollen, kuten Bruce Einhorn artikkelissaan katsoo, tämänhetkiset maanpäälliset geostrategiset asetelmat ja lainalaisuudet ovat voimassa myös avaruudessa ja Kuussa.

USA pyrkii nyt ennaltaehkäisevästi ottamaan Kuun haltuunsa ennen 2030-lukua, jolloin Kiinan avaruusvoimien taikonauttien ja taloudellisten toimijoiden arvellaan olevan valmiita asemoitumaan Kuun kamaralle. Kiinan näkökulmasta puolestaan näyttää siltä, että USA rakentaa nyt avaruus-NATOa ja laajentaa taloudellissotilaallisen otteensa Kuun kamarallekin.

Einhorn muistuttaa artikkelissaan, että Kiina kokee USA:n ajamien ”Safety Zones” -kuualuesääntöjen eli Kuussa sijaitsevia turvallisia eli muiden ulottumattomissa olevia alueita säätävien sääntöjen merkitsevän käytännössä sitä, että USA saa hegemonisesti valita itselleen parhaat alueet Kuusta omaa taloudellista ja sotateknologista hyödyntämistään varten. Tästä syystä Kiina on kehittänyt tehokkaasti omaa avaruusohjelmaansa ja pyrkimyksiään saada kiinalainen jalansija Kuussa.

On myös merkille pantavaa, että Kiinan ohjus- ja laserasejärjestelmät kykenevät uhkaamaan USA:n satelliitteja siten, että USA:n globaalien sotavoimien elektroniset viestiyhteydet eli ”näkökyky” ja näin ollen USA:n asevoimien koko toimintakyky on potentiaalisesti uhattuna, jos – vaikkapa Taiwanissa ja Etelä-Kiinan merellä – syttyisi aseellinen yhteenotto USA:n ja Kiinan välillä. Amerikkalaiset tuntevat oman vaaranalaisuutensa ja Kiinan iskukyvyn näiltä osin. Tästäkin syystä USA:lla on kova kiire vahvistaa asemiaan avaruusrintamalla ja pyrkiä ottamaan ensimmäisenä haltuunsa Kuu ja pyrkiä säätämään omat sääntönsä normiksi kaikille muille.

Bruce Einhorn muistuttaa artikkelissaan siitäkin, että varsinkin energiataloudellisesti Kuu ja sen kuuperän kaivannaiset ja vesivarat ja niiden hallinta ja hyötykäytön mahdollisuus ovat oleellisessa asemassa Maan super- ja suurvaltojen kannalta. Päinvastoin kuin maaperä, Kuun kerrostumat saattavat sisältää suuria määriä harvinaista helium3-isotooppia, joka on ei-radioaktiivinen ja joka voisi ratkaista maailman energiapulan, jos fuusioreaktio saadaan hyötykäyttöön ydinvoimaloissa ja helium3-isotooppi uraanin tilalle polttoaineeksi. Joidenkin asiantuntijalaskelmien mukaan 5000 tonnia kivihiiltä olisi korvattavissa noin kolmella ruokalusikallisella helium3-isotooppia.

Ymmärrämme varmaankin, kuinka tärkeänä Kuun haltuunotto ja hyödyntäminen nähdään energiapolitiikan kannalta. Näin siis Bruce Einhornin tuoreen Bloomberg-artikkelin mukaan. Kuu on siten erittäin tärkeä alue myös taloudellisesta näkökulmasta ja erittäinkin energiataloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna. On varsin ymmärrettävää, että kaikki super- ja suurvallat pyrkivät pääsemään hegemoniseen tai edes tasapuoliseen asemaan Kuussa ja sen resurssien taloudellisessa hyödyntämisessä.

On myös syytä pitää mielessä, että NASA:lla, kaikkine julkisine hankkeineen ja julkisine hankeperusteluineen, on kaiken aikaa ollut julkisuuden valokeilasta syrjässä toimineet yhteytensä sekä USA:n ison rahan sotateolliseen kompleksiin että The Deep State -tiedusteluorganisaatioihin ja niiden piirissä esiintyneisiin pyrkimyksiin ja hankkeisiin, kuten selostaa James E. David University Press of Floridan vuonna 2015 julkaisemassa teoksessa Spies and Shuttles: NASA’s Secret Relationships with the DoD and CIA.

Pelkkä tieteellinen mielenkiinto tai globaalin altruistinen ihmisyyden yhteisen hyvän edistäminen eivät tietenkään koskaan ole olleet NASA:n olemassaolon ja hankkeiden perimmäisimpinä vaikuttimina. Kreikkalaisen mytologian Artemis-jumalattarella, öisen taivaan ja Kuun jumalattarella, äitijumalattarella, jonka palvontaan Efesossa yhdistyi myös Kybelen palvonta transgenderpapistoineen ja jonka kannattajien kanssa apostoli Paavali 2000 vuotta sitten Efesossa joutui poleemiseen tilanteeseen Apostolien tekojen luvun 19 jakeiden 23–40 mukaan ja jonka nimen NASA on tämänhetkiselle kuuohjelmalleen antanut, oli myös metsästyksellisen sotaisat luonteenpiirteensä. Artemis oli väkevällä tavalla ampumataitoinen ja osasi tarvittaessa käyttää jousta.

Erilaisia ulottuvuuksia, yhtä hyvin julkisia kuin julkisen valokeilan ulottumattomissakin olevia, löytyy varmasti myös USA:n nyt liikkeelle polkaistusta Artemis-kuuohjelmasta.