Helsingin SOTE-lautakunnassa 30.8. uudesta palvelustrategiasta pitämäni yleispuheenvuoro.

Ote SOTE-lautakunnalle annetusta palvelustrategiabriiffistä:

”Palvelustrategia tähtää siihen, että asukkaat saavat nopeasti, sujuvasti ja yhdenvertaisesti tarvitsemiaan palveluja.”

Yhdenvertaisuus ei tarkoita samaa asiaa kuin tasa-arvo menneinä aikoina. Vuonna 2015 eduskunta hyväksyi lähes yksimielisesti muutaman ääripersun intuitiivisesti vastustaessa Alexander Stubbin hallituksen hyväksymät yhdenvertaisuuslain muutosesitykset, joilla pantiin toimeen kaksi EU:n direktiiviä. Vaikka EU:n direktiivit eivät edes vaatineet, uuteen yhdenvertaisuuslakiin säädettiin mm. ihonväriin, uskontoon ja seksuaaliseen orientaatioon perustuva positiivinen syrjintäpykälä. 

Aiemmassa lainsäädännössä ja sosiaalipoliittisessa eetoksessa positiivista syrjintää ovat käytännössä saaneet kokea Suomessa vain vammaiset, koska heillä on aitoja terveydentilaan liittyviä tarpeita, jotka vaativat yhteiskunnalta rahallisia panoksia heidän asemansa turvaamiseksi tai saattamiseksi tasa-arvoiseksi terveiden kanssa. Nyt valtavirraksi on tullut äärivasemmiston molemmin puolin Atlanttia hivuttamalla edistämä lopputulemaperustainen tasa-arvoajattelu syrjäytti perinteisen mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuvan ajattelun.

Nyt meillä on kasvava joukko täysin terveitä ihmisiä, jotka uskontoon ja ihonväriin perustuen ovat paljon julkista rahaa nielevän positiivisen syrjinnän kohteena.

Tästä Helsingin kaupungin sosiaalihuollon edistämästä positiivisesta syrjinnästä sain viime vuonna karmeat paljon puhuvat parametrit. Yhdellä vammaistyötä tekevällä sosiaalityöntekijällä on 200 asiakasta, kun kotouttamisen sosiaalityötä tekevällä niitä on 70, ulkomaalaisia erityisesti palvelevalla perhesosiaalityötä tekevällä niitä on 58, laittomasti täällä olevien - ovat usein entisiä poliiseja tai sotilaskarkureita eli raavaita miehiä - sosiaalipalvelutyötä tekevällä on 52 asiakasta ja kotouttamisen jälkihuoltoa tekevällä niitä on 38. 

Suomalaiset vammaiset eivät valitettavasti kilpaile niukoista resursseista enää ainoastaan uusien uhrikategorioiden vaan myös myös ulkomailta vielä toimivan vammaishuollon takia Suomeen saapuvien vertaistensa kanssa. Viime keväänä Helsingin vammaispalveluista vastaava virkamies myönsi, että Suomeen kohdistuu vammaisturismia, kun Helsingin Uutiset kysyi häneltä, miten on mahdollista, että alle 18-vuotiaiden muunkielisten omaishoitajien osuus on lähes 40 %.

Kerron toisen esimerkin, joka välillisesti liittyy SOTE-puolelle siitä, kuinka aiempi sosiaalipoliittinen eetos punvihreän WOKE-yhdenvertaisuuskultin myötä on keikahtanut täysin päälaelleen yhdenvertaisuuslain 2015 muutosten säätämisen myötä.

Minulle, vaimolleni ja lihassairautta potevalle pojalleni ammatillisiin opintoihin valmistavassa ns. HOKS-keskustelussa kerrottiin, että poikani ei voi saada it-alan koulutusta, koska hän ei kykene suoriutumaan tutkintovaatimuksiin sisältyvistä tietokoneen asennustehtävistä, vaikka meillä oli yhteisymmärrys, että näitäkin opintoja voisi soveltuvasti esimerkiksi youtube videoin suorittaa. Jouduin toteamaan kahteen otteeseen keskustelussa, että ammatillisissa oppilaitoksissa erityisesti lähihoitajakoulutuksessa positiivisen syrjinnän nimissä ei juuri lainkaan pidetä kiinni esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten huonon kielitaidon ja olemattomien matemaattisten valmiuksien vuoksi tutkintovaatimuksista mm. liittyen lääkelaskuihin.

Pojaltani evättiin siis yhteishaussa opiskelupaikka sellaisella perusteella, jota katsotaan läpi sormien terveiden, mutta WOKE-uhrikategoriaan päässeiden ihmisten kohdalla. Keskustelussa ilmeni, että vain 10 % erityistukea saavista ns. VALMA (nyt TUVA) oppilaista sai yhteishaussa opiskelupaikan ammatillisissa oppilaitoksissa.

En ole pyynnöistäni huolimatta saanut vieläkään pandemiaa edeltäviä tietoja siitä, miten eri kieliryhmät vertaantuvat siinä paljonko heitä hoidetaan Helsingin kaupungin omassa hammashuollon palvelutuotannossa ja kutka saavat palvelusetelin, joka johtaa usein vaillinaiseen hoitotulokseen. Olen myös pyytänyt kieliryhmäjakauman niiden osalta, joiden hampaat hoidetaan anestesiassa saamatta tätä tietoa.

Pandemian ajalta huonosti yleistettävät jo saamani tiedot kielivät sellaisesta positiivisesta syrjinnästä, joka kohdistuu vähiten verovaroja yhteiseen kassaan tuoviin kielitaidottomiin ulkomaalaisiin eli heidän hoitojaan priorisoidaan kantaväestön kustannuksella.

SOTE-lautakuntapäivän Helsingin Sanomissa oli toimialajohtaja Juha Jolkkosen haastattelu. Tässä lyhyt ote haastattelusta:

"Suurin osa palveluista on lakisääteisiä ja maksuillekin ovat valtakunnalliset ylärajat. Sellaiset palvelut, joiden ehtoja voitaisiin tiukentaa, voisivat olla esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi tarjottavat kuljetuspalvelut ja omaishoidontuki Jolkkonen sanoo."

Vuoden 2015 maahanryntäyksen jälkeen vammaispalvelulain mukaisia harkinnanvaraisia avustuksia leikattiin 60 %:lla. Kunhan EU:n johtajien itseaiheutettama vakava kriisi koittaa jo lähitulevaisuudessa, ovat yhteiskunnan heikoimmat todella pulassa.