Helsingissä tuotetut sekä julkisen että yksityisen suun terveydenhuollon  vuosikustannukset ovat noin 120 miljoonaa euroa. Kantasuomalaiset  Helsingissä maksavat pääosin itse hammashuollon palvelut poikkeuksellisesti koko maahan verrattuna, kun vähän veroa maksavat helsinkiläiset maahanmuuttajat tukeutuvat lähes kokonaan verovaroilla (n. 50 miljoonaa euroa) tuotettuun Helsingin kaupungin omaan palvelutuotantoon. Erityisesti somalinkieliset ovat aliedustettuja puutteellista palvelusetelillä maksettavaa hoitoa saavien keskuudessa. Tällaiset kantaväestöön kuuluvat palvelusetelin vastaanottaneet huonohampaiset joutuvat lopulta itse maksamaan hampaidensa hoidon. Alle 18-vuotiaiden yleisanestesiassa annettavien hammashoitojen joukossa muun kielisten osuus on yli 50 %, mikä on hätkähdyttävää.

Helsingin kaupungin vuoden 2019 budjetissa 51 miljoonaa euroa osoitettiin suun terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen kokonaiskustannusten Helsingin kaupungin järjestämässä tai rahoittamassa hammashuollossa ollessa 61 miljoonaa. Em. 61 miljoonasta kymmenen miljoonaa kerättiin potilasmaksuina. Itselleni on epäselvää, paljonko em. 10 miljoonasta on sellaisia maksuja, jotka varattomuuden vuoksi on lopulta maksettu kaupungin sosiaalitoimen täydentävästä toimeentulotuesta? Summa saattaa olla suuri? Maahanmuuttajat ovat yliedustettuja tässä ryhmässä.

Sain vihdoin Helsingin ylihammaslääkäriltä jo yli vuosi sitten pyytämäni vuoden 2019 tiedot hammashuollon asiointikielijakaumasta kuudella eri potilasryhmällä:

1) Aikuiset palvelusetelin saajat (11 121)

2) Aikuiset Helsingin kaupungin omalla tuotannolla hoidetut potilaat (98 540)

3) Suurihoitoiset aikuispotilaat (8 409)

5) Yleisanestesiassa hoidetut < 18 v lapset (319) ja

6) Yleisanestesiassa hoidetut aikuiset (75).

Helsinkiläiset maksavat omasta pussistaan yksityishammaslääkärikäynneillä 51 miljoonaa euroa ja KELA-korvauksia on heille myönnetty näistä hoidoista kahdeksan miljoonaa euroa. Uskallan väittää, että he ovat lähes yksinomaa kantasuomalaisia. Helsinki näyttäytyy poikkeuksellisena kuntana koko maassa siinä, että helsinkiläiset turvautuvat yksityishammaslääkäreiden palveluihin huomattavasti muuta maata enemmän.  Monet kokevat todennäköisesti, että eivät saa joustavasti haluamiaan palveluita julkiselta puolelta.

Varmimmin helsinkiläisistä pääsee kaupungin oman korkeatasoisen hammashuollon piiriin, jos olet kielitaidoton ja vähemmän todennäköisesti, jos olet kantasuomalainen. Kielitaidottomalle – lähes aina ei veroa maksavalle – taataan myös tulkkipalvelut.

Vuonna 2019 suomalaiset olivat huomattavasti yliedustettuja palvelusetelinsaajissa. Noin 93,7 % palvelusetelin saajista on suomen tai ruotsinkielisiä ja vain 6,3 % on muun kielisiä. Palveluseteleillä niiden alhaisen käyvän arvon vuoksi on vaikea saada palveluita ja tämä on erityinen ongelmana suurihoitoisten pitkäaikaista hoitoa tarvitsevien potilaiden osalla. Mikäli tällainen todennäköisesti kantasuomalainen potilas haluaa saada hampaansa hoidettua, tämä on tarkoittanut sitä, että hän on joutunut maksamaan hoitonsa lopulta itse. Palveluseteleillä katetuista hoidoista verorahoilla on lopulta katettu vain yksi kolmannes. Pitkäaikaishoitojen tuloksellisuutta palvelusetelin saajilla on nyt yritetty parantaa ns. KOHO-setelillä toistaiseksi vaatimattomalla menestyksellä.

Sain myös tiedon vuonna maaliskuusta lähtien vuonna 2020 annettujen palvelusetelien saajien lukumäärän (31 728). Heistä osasta eli 19 221:stä oli tieto kielijakaumasta: 17 721 (suomen kieli), 704 (ruotsin kieli), 397 (venäjän kieli), 124 (somalin kieli), 135 viron kieli ja 140 (arabian kieli). Selkeästi aliedustetuin kieliryhmä palvelusetelin saajista verrattuna heidän osuuteensa helsinkiläisistä oli somalinkieliset, mikä viittaa siihen, että Helsingin oma hammashuollon palvelutuotannossa heitä priorisoidaan.

Eräs hätkähdyttävimmistä luvuista liittyy alle 18-vuotiaiden hammashuoltoon. Vuonna 2019 muun kielisten osuus yleisanestesiassa hoidetuista lapsipotilaista (319) oli hyvin suuri eli 163/319 eli 51,1 %.

Suomeen kehitysmaista saapuvien työllisyysaste on kantaväestöä huomattavasti pienempi ja heidän virallisesti verottajalle ilmoitettu tulotasonsa ja siten yhteiseen pussiin maksettavien tuloverojen määrä on pieni. Silti heille Helsingissä taataan todennäköisesti tuloksellisesti parempi verovaroista pääosin tai jopa kokonaan maksettu (palvelumaksut täydentävästä toimeentulotuesta?) hammashoito kuin kantasuomalaisille. Tämä näyttää koskevan erityisesti pitkäaikaista hammashoitoa tarvitsevia.

Anestesiassa hoidettujen maahanmuuttajataustaisten lapsipotilaiden suuresta osuudesta tarvitaan tarkentavaa tietoa. Onko joku kieliryhmä erityisesti yliedustettuna? Tähän liittyen kaivataan myös keskustelua perusteluista näiden erittäin kalliiden hoitojen maksattamisesta veronmaksajilla. Niitä ei mielestäni tulisi perustella kulttuurisensitiivisyydellä.