Kuva Jyrki Åland

Vuonna 2019 hyväksytty perussuomalaisten vaalien alla julkaistu EU-politiikkaohjelma on tasapainoinen hyvin perusteltu asiakirja, jossa otetaan selvä kielteinen kanta liittovaltiokehitykselle.

Valitettavasti vuoden 2019 jälkeen pandemia, kiihtynyt keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta sekä viime vuosina koko maailmassa kiihtynyt keskustelu yhdenvertaisuudesta sekä tarpeesta torjua rasismia ovat kaikki kiihdyttäneet vaatimuksia vallan siirtämisestä Brysseliin. Komissiosta on tullut viime vuosien aikana tsunamin lailla yhteisölainsäädäntöä, jolla mennään mahdottomuuksiin luonnon- ja ympäristönsuojelussa, yritysten ns. vastuullistamisessa osana rasismin vastaista kamppailua. Prosessissa suuryritykset on määrätty yhteisölailla poliittisiksi toimijoiksi ja niiltä edellytetään vastuullisen kapitalismin sääntöjen noudattamista. Tämä näkyy esimerkiksi Osuuspankkiryhmän mainonnassa ja televisiomainoksissa yleisemminkin, joissa me valkoihoiset taidamme olla jo miltei vähemmistönä.

Kehitys on nopeasti johtamassa EU:ssa jopa laittomaan säätelyyn, joka köyhdyttää keskiluokan ja käytännössä kriminalisoi kansallisvaltion puolustamisen, koska sen puolustaminen tulkitaan rasismiksi. Komission lainsäädäntöehdotukset koettelevat lähes säännönmukaisesti perustamissopimuksen rajoja eli vaikka EU:n komissio vaatii lain noudattamista esimerkiksi Unkarilta, se itse tekee lakiehdotuksia, jotka eivät pohjaa EU:n perustamissopimukseen. Tämän tietävät kaikki, jotka näitä lakeja ovat joutuneet kommentoimaan viime vuodet.

Kun erosin SDP:stä helmikuussa 2021 ja annoin Suomen Uutisten toimittajalle Maria Asunnalle haastattelun, joka edelleen löytyy YouTubesta. Haastattelun lopussa Maria kysyi minulta Maailman Talousfoorumin Suuresta Resetistä yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun se oli julkaistu kirjana. Sanoin, että en usko eliitin olevan niin hölmöjä, että ryhtyvät sellaista ohjelmaa toimeenpanemaan. Voi tätä naiiviutta minulta, koska sain selville suomalaisten toimijoiden eli entisen Suomen Itsenäisyyden Juhlarahaston eli SITRAn eli nykyisen Suomen Itsenäisyyden Muistorahaston Simran ja komissaari Jyrki Kataisen vehkeilyn Maailman Talousfoorumin kanssa. Olen kirjoittanut tästä englanninkielisiä artikkeleita ja yhden raportin.

Jyrki Katainen hyväksytti ensitöinään komissiossa EU:n Suuren Resetin kulmakiven eli Vihreän Siirtymän perustana olevan komission tiedonannon kiertotaloudesta joulukuussa 2015. Kaikki Vihreään Siirtymään liittyvä yhteislainsäädäntö nojaa tähän todellisuuden kieltävän humpuukiajattelusta kumpuavaan kiertotalouskäsitteeseen. Simralla ja Jyrki Kataisella on ollut iso rooli politiikan edistämisessä EU:ssa ja jopa maailmanlaajuisesti Simran Maailman Kiertotalousfoorumin vastuutoimijana olemisen myötä.

Ote perussuomalaisten 2019 EU-politiikka-asiakirjan johdannosta:

”Perussuomalaiset on suomalaisista puolueista ainoa, joka vaalii Eurooppa-politiikassaan suomalaisia ja antiikin, kristillisen yhtenäiskulttuurin ja valistuksen ajan muovaamia klassisia länsimaisia arvoja.”

Olen mielestäni tyhjentävästi osoittanut sekä englanniksi että suomeksi julkaistuissa artikkeleissani ja hiljan Lontoossa julkaistussa muovin kierrättämisen vaaroja arvioineessa raportissa, että komission Maailman Talousfoorumilta omaksuma ajattelu ei pohjaa – toisin kuin suuri yleisö yhä uskoo – valistusaatteeseen, vaan ihan johonkin muuhun. Ihmisiin vuosikymmeninä valtamedian avulla iskostetut uskomukset tuhoutuvasta planeetasta ilmastonmuutoksineen ja luontokatoineen perustuu uuteen kristinuskolle vieraaseen luontopanteismiin, jonka jopa meidän evankelisluterilaisen kirkon piispatkin ovat omaksuneet Paavin lailla.

EU:n kurotus kohti Vihreää Siirtymää ja kiertotaloutta osuu nyt erityisen vaaralliseen aikaan, koska vientiteollisuudesta - toisin kuin USA - riippuvainen Euroopan unioni ja erityisesti sen talousveturi Saksa on Ukrainan sodan myötä asetettujen ja talouspakotteiden ja Nordstream putken tuhonnan myötä joutunut tilanteeseen, jossa energiahinnan nousun vuoksi sen vientiteollisuuden alasajo on alkanut. Tämä kaikki tulee johtamaan siihen, että EU:n yhtenäisyys joutuu vähintääkin kovalle koetukselle ellei enemmänkin.