Mauno Mattila, artikkelin kääntäjä, lisännyt kristittynä yhden siteerauksen raamatusta.

Älykkyys on enemmän kuin ominaisuus – se on statussymboli. Ihmiset haluavat, että heitä pidetään tietävinä, rationaalisina ja ”historian oikealla puolella”. Ennen kaikkea he kaipaavat tunnetta siitä, että ovat muita parempia. Mutta mitä tapahtuu, kun tätä halua käytetään aseena?

Propagandistit ovat hioneet huippuunsa taidon hyödyntää ihmisten syvälle juurtunutta pelkoa, että he näyttäisivät tietämättömiltä. He käyttävät psykologista manipulaatiota painostaakseen yksilöitä mukautumaan sekä hiljentääkseen heidän eriävät mielipiteensä. Yksipuolisen ja manipuloidun median, akateemisen portinvartijuuden ja sosiaalisen pakottamisen kautta vasemmisto on luonut maailman, jossa myöntyminen lavastetaan älykkyydeksi ja skeptisyyttä pilkataan tyhmyytenä. Tämä "lavastus" määrittää lähes jokaista aikamme debattia.

Tarkastelemalla keskeisiä psykologisia tutkimuksia, historiallisia ja moderneja propagandatekniikoita sekä koordinoituja vaikutusoperaatioita, käy tämä selväksi: vasemmistolainen viestintä ei pyri vakuuttamaan logiikalla, vaan pyrkimys on manipuloimalla saada ihmiset alistumaan.

Ideologinen ylivalta ei ole ensisijainen tavoite; paremminkin, ehdollistettu reaktio luo itse itseänsä vahvistavan järjestelmän, jossa tottelevaisuus palkitaan älyllisen ylemmyydentunteen illuusiolla – sekä siihen liittyvällä endorfiinipitoisella tyydytyksellä. Niille, jotka ovat riippuvaisia tästä ylemmyydentunteesta – aivan kuten rotta, joka painaa kytkintä saadakseen herkkupalan – ehdollistettu reaktio vain vahvistuu toiston myötä.

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." — Apostoli Paavalin kirje roomalaisille 12:2

Aschin mukautumiskokeet (1951): Ryhmäajattelun voima

Solomon Aschin kuuluisat mukautumiskokeet osoittivat, että yksilöt antavat räikeitä vääriä vastauksia vain mukautuakseen enemmistöön. Tosielämässä enemmistön mielipidettä on tietenkin vaikeampi hallita kuin laboratorio-olosuhteissa. Sen sijaan, että mielipiteiden annettaisiin kehittyä orgaanisesti, menestyneet propagandistit luovat yksimielisyyden illuusion median manipulointia, sosiaalista painostusta ja sensurointia hyväksi käyttäen.

Kun valtavirran instituutiot esittävät progressiivisia (ns. kehityksellisiä) näkemyksiä, ne lavastetaan ”älykkääksi” näkökulmaksi. Tämän seurauksena monet mukautuvat – ei siksi, että he olisivat vakuuttuneita, vaan koska he pelkäävät erottuvansa joukosta. He pelkäävät, että heitä pidettäisiin tietämättöminä. He pelkäävät, että heidän jäsenyytensä ”älykkäässä” ryhmässä voitaisiin riistää väärän mielipiteen takia.

Hiljaisuuden spiraali -teoria (Noelle-Neumann, 1974): Eriävien mielipiteiden hiljentäminen sosiaalisella paineella

Hiljaisuuden spiraali -teoria selittää, miksi ihmiset sensuroivat itse itseänsä, kun uskovat mielipiteidensä olevan epäsuosittuja. Vasemmistolainen propaganda hyödyntää tätä aggressiivisesti leimaamalla vastakkaiset näkemykset  ”rasistisiksi”, ”seksistisiksi” tai ”tiedevastaisiksi”, jolloin eriävät mielipiteet alkavat maksaa sosiaalisesti.

Eriävät näkemykset usein patologisoidaan – ne määritellään sairauksiksi tai fobioiksi. Esimerkiksi usko siihen, että rajaturvallisuus on heikkoa, lavastetaan muukalaispeloksi, ikään kuin rationaalista argumenttia ei siihen voisi olla olemassakaan. Tämä taktiikka on erityisen tehokas sosiaalisessa mediassa, jossa toisinajattelijat voivat joutua kohteeksi julkiselle häpäisylle, työpaikan menetykselle tai digitaalisen alustalta poistamiselle.

Väärän yksimielisyyden vaikutus (Ross, Greene & House, 1977): Yksimielisyyden illuusion luominen

Ihmiset yliarvioivat usein, kuinka laajasti heidän uskomuksensa ovat jaettuja. Vasemmistolainen propaganda hyödyntää tätä tekemällä progressiivisista näkemyksistä näennäisesti yleisesti hyväksyttyjä. Media, sosiaalisen median algoritmit ja akateemiset instituutiot edistävät tätä illuusiota vahvistamalla yksipuolisia kertomuksia ja tukahduttamalla vaihtoehtoisia näkökulmia.

Kun jokaisen elokuvan juoni, talk show -monologi ja palkintogaalan puhe edistää samaa ideologista linjaa, todellinen enemmistön tahto muuttuu merkityksettömäksi ja vaiennetuksi.

Bourdieun kulttuuripääomateoria (1984): Älykkyyden määrittely agendan mukaisesti

Pierre Bourdieun teoria selittää, kuinka eliitti määrittee sen, mitä pidetään ”älykkäänä”. Vasemmistolaiset instituutiot, erityisesti akateemisessa maailmassa ja mediassa, ovat määritelleet älykkyyden uudelleen tarkoittamaan progressiivisen ideologian hyväksymistä.

Niille, jotka eivät pysty ansaitsemaan älyllistä asemaa saavutusten kautta, tämä mahdollisuus – sen saavuttaminen mukautumalla – on vastustamaton ja ainoa vaihtoehto. Perusbiologiset tosiasiat, historialliset realiteetit ja taloudelliset periaatteet hylätään ”vanhentuneina”, jos ne ovat ristiriidassa vasemmistolaisen doktriinin kanssa, kun taas radikaalit teoriat, kuten sukupuoli-ideologia ja kriittinen rotuteoria, lavastetaan valistuneiksi.

Pelko näyttää tyhmältä (Festingerin sosiaalisen vertailun teoria, 1954)

Ihmiset arvioivat älykkyyttään vertaamalla itseään muihin. Moderni vasemmistolainen, aivan kuten kuuluisa ”köyhä valkoinen rasisti”, etsii jatkuvasti jotakuta, johon voi suotuisasti verrata itseään. Koska rotujännitteiden lietsominen on vasemmistolaisen propagandan yksi ydinpiirre, koettu älykkyys ja moraalinen ylemmyys ovat helppo korvike.

Toiston ja kontrollin kautta tietyt uskomukset tehdään ”oppineen” ihmisen tunnusmerkeiksi, kun taas skeptisyys leimataan tietämättömyydeksi. Hallituksen politiikan kyseenalaistaminen COVID-19:stä, ilmastonmuutoksesta tai rotusuhteista lavastetaan ”älykkyyden vastaiseksi”, vaikka tieto tukisikin vaihtoehtoisia näkemyksiä.

Vasemmistolaisen propagandan taktiikat: Kuinka myöntyminen lavastetaan älykkyydeksi

• ”Asiantuntijoiden” hyväksynnän käyttö:
  Vasemmistolaiset instituutiot täyttävät median ”asiantuntijoilla”, jotka kaikki ovat samaa mieltä tietystä aiheesta – olipa kyse ilmastonmuutoksesta, sukupuoli-ideologiasta tai talouspolitiikasta. Tällä luodaan illuusio, että mikään älykäs ihminen ei voisi olla eri mieltä, lujittaen väärän yksimielisyyden vaikutusta. Usein todellinen asiantuntemus on toissijaista statukseen nähden – Bill Gates esiteltiin virologian asiantuntijana, kun taas näyttelijä Sean Penn nostettiin geopolitiikan auktoriteetiksi.
• Kielenkäytön suurentelu: Älykkäältä kuulostaminen ilman sisältöä:
  Progressiivinen jargon – kuten ”systeemaattinen sorto”, ”dekolonisoivat narratiivit” ja ”eletty kokemus” – antaa vasemmistolaisille ideoille älyllisyyden ilmettä, vaikka sisältö puuttuisi tyystin. Ne, joilla ei ole tieteellistä asiantuntemusta, voivat omaksua teknisen jargonin, luoden itselleen illuusion auktoriteetistä.
• Akateeminen portinvartijuus: ’Tiedon’ määritelmän hallinta:
  Yliopistot ja vasemmalle kallellaan olevat ajatushautomot määrittelevät älykkyyden tavalla, joka hyödyttää heidän ideologiaansa. Konservatiiviset näkemykset sensuroidaan, tehdään pilkaksi tai hylätään tyystin, sen sijaan, että niistä keskusteltaisiin.
• Vetoaminen ”historian oikeaan puoleen”:
  Vasemmistolainen propaganda lavastaa ongelmakysymykset taisteluksi edistyksen ja taantumuksen väliltä, väittäen, että heidän linjansa on historian kulun väistämätön tie. Tällä logiikalla, kaikki yhteiskunnallinen muutos täytyy olla positiivista – huolimatta siitä, että historia osoittaa sen toisin.
• Vastustajien pilkkaaminen ”vähä-älyisinä”:
  Sen sijaan, että kohdattaisiin vastakkaiset argumentit, vasemmistolainen propaganda turvautuu pilkallisuuteen. Konservatiiveja ja libertaristeja kutsutaan usein ”tyhmiksi”, ”aivopestyiksi” tai ”oppimattomiksi”, lamauttaen debaatin. Sen henkilön, joka kyseenalaistaa Amerikan rahoituksen Venäjää vastaan käydyssä proxy-sodassa, täytyy salaa rakastaa Putinia. Vastakkaista näkemystä ei koskaan pidetä sallittuna – se vain hylätään propagandana.

Ulkomaisten vaikuttajien rooli: Kiinan informaatiosota ja vasemmistolaiset propagandaverkostot

Samalla kun kotimaiset vasemmistolaiset instituutiot manipuloivat yleistä mielipidettä, ulkomaiset toimijat – erityisesti Kiinan kommunistinen puolue (CCP) – ovat vieneet nämä taktiikat uudelle tasolle.

Vuoden 2020 Black Lives Matter -mielenosoitusten aikana CCP:n tukemat tilit lietsoivat rotuun liittyviä epäkohtia ja levottomuuksia Yhdysvalloissa.

COVID-19:n aikana valtion hallinnoima media levitti ristiriitaisia viestejä – ensin vähäteltiin virusta, sitten edistettiin äärimmäisiä sulkutoimia. 

Kiina harjoittaa ”astroturfingia”, luoden tekaistuja ruohonjuuritason liikkeitä, jotka ovat kuitenkin linjassa Pekingin-ystävällisen narratiivin kanssa.

Johtopäätös

Tämän retoriikan menestys ei täysin johdu tämän toimintamallin hienostuneisuudesta ja tehokkuudesta, sillä tämän tyyppistä propagandaa on ilmennyt läpi historian vaihtelevalla menestyksellä. Pikemminkin vaikutusmuoto on niin tavattoman menestyksekästä valtavan kysynnän tähden.

Onnistumisen ja sitä seuraavan tyytyväisyyden puuttuessa, halu tuntea kuuluvansa johonkin on muuttunut eräänlaiseksi uskonnoksi. Vuoden 2020 Pew Research Centerin kyselyn mukaan 56 % valkoisista liberaaleista naisista, iältään 18–29-vuotiaita, kertoi saaneensa terveydenhuollon tarjoajalta mielenterveysdiagnoosin. Mukautuminen juontuu epätoivoisesta tarpeen tunteesta kokea itsensä positiivisesti. Se, että tuo sama väestöryhmä on Amerikan ylivoimaisesti vasemmistolaisin, ei ole yllättävää.

Taistelu totuudesta on viime kädessä taistelua vapaudesta. Niin kauan kuin valtamedia, ulkomaiset vastustajat ja vasemmistolaiset toimijat sanelevat, mitä yleisö saa ajatella – samalla kun taas imartelevat niitä, jotka mukautuvat – on todellinen vapaus vaarannettu.

Ajan myötä riippuvuuden kasvaessa myös esitetyt väitteet muuttuvat yhä äärimmäisemmiksi. Ne muokkaavat nyt Amerikan maahanmuuttoa, käsityksiä geopoliittisista toimista, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja talouspolitiikasta.

Historioitsijat, jotka tuntevat Mao Zedongin vallankumouksen, tunnistavat järkyttävät yhtäläisyydet. Aivan kuten nykyinen progressiivinen eliitti, maolaiset propagandistit eivät vakuuttaneet logiikalla vaan säälimättömällä sosiaalisella pakottamisella, julkisella häpäisyllä ja illuusiolla yksimielisyydestä. Kulttuurivallankumouksen aikana älykkyys määriteltiin uudelleen – ei kyvyksi ajatella kriittisesti, vaan kyvyksi mukautua Maon ideologiaan.

Avoimien rajojen politiikasta peruuttamattomiin lasten transhoitojen tukemiseen, nykyiset progressiivit, aivan kuten Maon vallankumoukselliset, eivät omaa rajoja halussaan omaksua järjettömyyksiä ideologisen puhtauden nimissä.

Se, mikä alkoi näennäisesti harmittomana, on toiminut askelmerkkeinä kohti vapauden ja järjen täydellistä lakkauttamista. Niille, jotka tällä hetkellä mukautuvat pelosta – ja heidän määränsä on suuri – on tullut aika viimein omaksua rehellisyys. Historia osoittaa, mihin olemme menossa, ja totuus on ainoa ase, joka jokaisella ihmisellä on käytössään. Se on sekä vähimmäisvaatimus, jonka jokaisen tulisi antaa yhteiskunnalle, että ainoa ylläpidon väline, joka estää maailmaa mätänemästä.

”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” —Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:13

Alkuperäisen englanninkielisen version löydät täältä: https://liberaten.substack.com/p/the-psychology-behind-leftist-indoctrination

Blogistin oma kommentti: On pelottavaa havaita vasemmistolaisten olevan täydessä kompuksessa YK:n eliitin ja Maailman Talousfoorumin kanssa.