Aamun lehti nosti esille itsestäänselvyyden. Se nimittäin kertoi tapauksesta, jossa mielenosoittajat oli kutsuttu kohteenaan olevan ihmisryhmän kanssa keskustelemaan. Neuvonpidon jälkeen oli saavutettu varsin kohtuullinen yhteisymmärrys.

Yhteisymmärryksen pohjana oli molempien jakama näkemys siitä, että jokaisella on ihmisarvo ja samat oikeudet. Siitä mielenosoituksen järjestäjä kertoi seuraavasti.

"Tämä oli tällä uralla, kun olen pian kaksi vuotta ollut aktiivinen näissä asioissa, ensimmäinen kerta, kun ketään kiinnosti, minkä takia me olimme siellä mielenosoittamassa ja mitä meillä oli asiaa ja päästiin asiallisesti sanomaan se. Kaksi vuotta meitä on haukuttu rasisteiksi ja natseiksi. Kyllähän se meni aika tunteisiin. Tarvittiin taiwanilainen talonrakentaja, että joku kiinnostui."

Itsestäänselvyys tämä on siksi, että ihmiset ovat maailman sivu pystyneet hälventämään ristiriitoja keskustelemalla näkemyksistään, kuuntelemalla toisiaan ja pyrkimällä ymmärtämään. Blogitekstin aiheeksi se valikoitui siksi, ettei suomalainen media ole ollut juurikaan kiinnostunut keskustelemaan siitä, miksi suomalaiset yleisesti vastustavat maamme holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, vaan se on käyttänyt surutta leimakirvestä tehdäkseen lukijoidensa keskellä mielipidepropagandaa.

Olisiko siis aika myös mediassa lähteä keskustelemaan maahanmuutosta - ja muistakin asioista - kuunnellen tasapuolisesti kaikkia näkemyksiä, uutisoimalla esitetyt mielipiteet siten kuin ne on tarkoitettu sekä pyrkimällä mahdollisissa analyyseissään luomaan näkemys esitettyjen näkemysten eikä toimituskuntien omien ennakkoluulojen perusteella. Jos näin tehtäisiin, saataisiin yksi kansakuntaamme jakava ristiriita - ellei nyt pois päiväjärjestyksestä - niin ainakin sivistyneen keskustelun aiheeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Media värittää maailmankuvaamme
Urbaani impiwaara