Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai eilen odotetusti valtakirjan toiselle kaudelle. Vaalitulos oli ylivoimaisen selkeä ja ulkopuolitiikkamme johtajan valtakirja sen myötä kiistaton.

Näin siitä huolimatta, että tarkalleen ottaen vain noin 43,8 prosenttia (äänenhän antoi 69,9 % siihen oikeutetuista ja 62,7 % heistä voittajalle) tukensa Niinistölle. Suomalaisessa demokratiassa hiljaisuuden katsotaan kuitenkin olevan myöntyväisyyden merkki, eikä vaaleista laistaneilla usein katsota olevan edes valitusoikeutta seuraavalla vaalikaudella.
 

* * *

Kirjoitin eilen Niinistöstä näin: "lähtiessään toiselle kaudelle hänen ei tarvitse enää huolehtia kansansuosiostaan eikä myöskään lehdistön reaktioista. Se mahdollistaa - jos presidentti niin haluaa - tervejärkisen politiikan, mutta myös mistään piittaamattoman oman agendan ajamisen."

Kuunnellessani entisen ja tulevan presidenttimme televisioitua puhetta (jota en löytänyt netistä kirjallisessa muodossa, vaan joudun turvautumaan muistikuvaani), en voinut olla kiinnittämättä huomiotani siihen, että hän vetosi kansalaisiin, jotta he kuuntelisivat ja hyväksyisivät myös toisin ajattelevien näkemykset ja pyrkimykset. Hän myös totesi (edelleen muistivaraisesti), että juuri erilaisten näkemysten yhteensovittamisessa on ollut suomalaisuuden voima.

En tietenkään osaa sanoa, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta puhetta kuunnellessani olin tyytyväinen. Juuri näin meidän pitää toimia. Kuunnellen ja analysoiden kaikkea mahdollista ilman, että tuomitsemme kuulemamme jo etukäteen oikeaksi tai vääräksi pelkästään viestintuojan henkilöllisyyden ja viiteryhmän perusteella.

Ylen mukaan Niinistö totesi eilen myös, että Suomi on hieno maa. Ja lupasi pitää huolen siitä, että se myös pysyy sellaisena.

Tämä kaikki palautti mieleeni presidentin puheen valtiopäivien avajaisissa parin vuoden takaa, heti vuoden 2015 massakansainvaellusten jälkeen. Silloin hän totesi järkevästi, että "joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.
 

Kun presidentti nyt - kuten eilen totesin - voi johtaa maamme ulkopolitiikkaa ja toimia arvojohtajana myös sisäpolitiikassa ilman tarvetta välittää punavihreää agendaansa ajoittain rajustikin ajavasta mediasta, mutta kansan antamaan vahvaan mandaattiin tukeutuen, olen luottavainen, että hänen toimintansa seuraavan kuuden vuoden aikana on meidän suomalaisten kannalta järkevää. 

Toivotan siis tasavaltamme päämiehelle menestystä seuraaville kuudelle vuodelle. Hän ei pysty tekemään ihmeitä, mutta nyt saadun mandaatin vahvuus antaa painoarvoa myös suhteessa Sipilän kabinettiin ja sen seuraajiin. Uskon ja toivon, että sillä on positiivinen vaikutus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle
Venäjä-dilemma
Oli ilo kuunnella presidentti Sauli Niinistön puhetta