YLE:n feikkiuutiset männä viikolla kertoivat Reuters Institute/Oxford University -mediaraporttiin nojaten https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/sites/default/files/digital-news-report-2018.pdf, että Suomessa luottamus Totuusmediaan on maailman ykkönen.

YLE-uutisten lukija jätti kertomatta, että Suomessakin 38 % ihmisistä ei luota uutisiin ja USA:ssa enää vain noin kolmannes luottaa Totuusmediaan. Myöskään ei YLE kertonut sitä ikävämpää uutista, että Suomessakin 20 % (sivu 40) ihmisistä on törmännyt Totuusmedian valeuutiseen männä viikolla, mikä on keskimääräistä kansainvälistä tasoa.

USA:n vaalien jälkeen vain 17 % republikaaneista ja pieni enemmistö demokraateista uskoo enää Totuusmediaan.

Tämän ilmeisesti määräajoin toistettavan tutkimuksen keskeisenä pyrkimyksenä on saada tietoa, jolla vastata valtaviin media-alan haasteisiin, jotka juontavat siitä, että yleisön luottamus Totuusmediaan on pahasti poliittisista syistä rapautunut (sivu 9) ja uudenlaiset keinot saada journalismi kannattavaksi jälleen ovat nyut kultaakin arvokkaammat.  Kehotan kaikkia englanninkielen taitoisia lukemaan raportin tiivistelmän sivuilta 9-10. Vastauksista ilmenee mm., että 75 % katsoo, että mediatalojen tulisi katsoa peiliin ja korjata syntinsä ja lopettaa valeuutisten julkaiseminen, eikä syyttää niistä putinin ja rumpin trolleja. Syyt yleisön yleiseen puistatukseen on vastemielinen poliittinen ohjailu ja surkea journalismi (sivu 39).

Raportti koostuu useammasta osasta. Vain sen Suomea koskevaa osaa on käsitelty ilman, että tutkimuksen yleistä poliittista kontekstia olisi sen enempää  YLE:n https://yle.fi/uutiset/3-10252789?utm_source=facebook-share&utm_medium=social kuin HS:n sivuilla pohdittu ja laajasti selostettu https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005717952.html. HS:n että YLE:n sivuilla on keskitytty kertomaan, kuinka hienosti asiat ovat Suomessa, vaikka samat em. ongelmat vaivaavat myös Suomen mediaa.

YLE ja HS eivät nosta esiin myöskään sitä tosiseikkaa, että eurooppalainen yleisradiotoiminta on kriisissä monissa maissa, koska se koetaan niin yksipuoliseksi viestijäksi. Erityisesti Saksassa ja Itävallassa on yleisö kimpaantunut yleisradioiden yksipuolisesta maahanmuuttoa koskevasta uudisoinnista (esim. sivu 46). 

Suomen osuuden on kirjoittanut Tampereen yliopiston journalistiikan tutkija Esa Reunanen. Hänkään ei em. HS:n jutun haastattelussa puuttunut median syviin ongelmiin, vaan totesi meillä Totuusmediassa kaiken olevan hyvin ja vain aniharva lukee MV-lehteä. Itse uskon, että tässä kohdin tutkimuksessa on yleisemminkin metodinen ongelma, joka juontaa siitä, että ihmiset eivät kehtaa vastata lukevansa vaihtoehtomedioita.  Tätä tukee se, että raportissa myönnetään vaihtoehtomedioiden vaikutuksen voivan olla mitattua suurempi, koska niiden tunnettuus on paljon suurempi kuin lukijakunta (sivu 22)! MV-lehti Esa Reunasen mukaan edustaa laajalti vaihtoehtoalustoja. 

Raportin ensimmäinen osa on kaikkein mielenkiintoisin ja se on korutonta kertomaa Totuusmedian journalistisen tason romahtamisesta ja taloudellisesta ahdingosta. Raportti ei niputa (sivu 20) HS:n ja YLE:n tapaan vaihtoehtomedioita valeuutisia oikeasti julkaiseviin  tahoihin eli raportti ei leimaa Oikean Median tapaisia alustoja valemedioiksi toisin kuin YLE ja HS sekä JSN:n Runströmmi. Toisin kuin YLE tai HS raportti pitää valeuutiskäsitettä ongelmallisena, politisoituneena eikä yksiselitteisenä.

Raportti on kohtuu hulvatonta luettavaa monin paikoin. Sivulla 19 alkaa osio, missä kerrotaan, että eliitillä eli poliitikoilla ja journalisteilla on erilainen käsitys valeuutisista, joka poikkeaa jyrkästi meidän tavisten eli yleisön vastaavasta. Kun poliitikot ja journalistit pitävät putineja rumppeja ja heidän trollien välittämiä tietoja valeuutisina, suurelle yleisölle valeuutinen on huonoa journalismia - klikkijournalismia pahimmillaan - tai tarkoituksenhakuista mielipiteen muokkausta. Yksi lainaus kuvastaa suuren joukon ihmisten mielialoja:

"Näen valeuutisia joka päivä. Tarkoitan esimerkiksi, että osa kamasta on niin keskinkertaista ja yliampuvaa eikä ole miltä se näyttää". 

Suora lainaus sivulta 19:

"Kun poliitikot ja media puhuavat "valeuutisista" ja viittaavat Venäjän propagandaan tai voittoa tuottaviin makedonialaisiin teini-ikäisiin (?? kirj.), on selvää, että yleisön huolet ovat ihan erilaiset ja niitä sävyttävät käsitykset journalistien, poliitikkojen ja mainostajien edistämästä petoksesta." 

Raportissa on myös ilmeisen valitettavaa disinformaatiota, jota Sanoma Oy on ilmeisesti sinne injektoinut. Sivulla 23 juhlitaan HS:n voittoa ja Totuusmedian paluuta ja annetaan ymmärtää HS:lla olevan 400 000 tilaajaa, kun oikea luku lienee 100 000 pienempi? Raportissa pidetään HS:n saamia lisätilauksia poikkeuksellisina maailmanmittakaavassa ja rohkaisevana esimerkkinä koko maailmalle. HS:sta tässä kohdin puhutaan laatulehtenä, joka on kyllä vain vitsi.

Sekä YLE:n että HS:n viestintä tästä Reuters Institute / Oxford University raportista rapauttaa entisestään Totuusmediaa. Itsepähän kuoppaa kaivavat.